Hyvästi, Elmo-lemmikkisiili!
Perhettämme kohtasi suru, kun jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja lopettamaan Elmo-lemmikkisiilimme perjantaina 3.heinäkuuta. Kuten aiemmin kirjoitin tyttösiilimme Selman kuoltua, musertavinta on lapsen suru – niin nytkin. Kun katsoin pientä touhukasta siiliämme, kurkkuani kuristi, mutta kun kyyneleet alkoivat valua neljätoistavuotiaan poskilla eutanasia-päätöksen jälkeen, aloin itkeä. Tytär itki ääneen, minä nyyhkin vieressä. Kun istuimme tyhjin käsin autoon, lapsi huutoitki ja minä yritin lohduttaa parhaan kykyni mukaan häntä. Musertavinta on lapsen suru.
Miksi Elmo sitten päätettiin lopettaa?
Olimme seuranneet Elmon vatsanalueen silloin tällöin esiin tulevaa punaista ”palluraa” kolmisen viikkoa. Kun ”pallura” ei enää viimeisinä päivinä poistunut näkyvistä ja siihen ilmaantui musta täplä, päätimme viedä siilin eläinlääkäriin. Elmo ei missään vaiheessa vaikuttanut huonovointiselta tai kipeältä, se söi, joi ja kakkasi, kuten ennen. Yöt se vipelsi juoksupyörässään. Se oli yhtä antisosiaalinen oma itsensä kuin aina ennenkin. Ainoa muutos oli pissaaminen, Elmo alkoi ruikkia, kun otimme sen iltaisin matolle juoksentelemaan.
Elmo, kuten siilit yleensäkin, on yöeläin, joten se oli ihmeissään, kun herätimme sen perjantaina keskellä päivää, siirsimme pyyhkein vuorattuun kenkälaatikkoon ja lähdimme autolla matkaan. Pääsimme kokeneen eläinlääkärin vastaanotolle, ja nopeasti selvisi, mistä oli kyse.
Kuten olin tyttärelle ääneen aavistellut, kyseessä oli Elmon penis, joka siileillä sijaitsee keskellä vatsaa. Diagnoosina oli penisprolapsi. Se on tilanne, jossa eläimen penis työntyy esinahan ulkopuolelle eikä vetäydy takaisin normaalisti. Kyseessä on eläinlääketieteellinen päivystystilanne, sillä pitkään jatkuessaan se voi johtaa kudoksen kuivumiseen, turvotukseen, verenkierron häiriintymiseen ja jopa kudoskuolioon. Elmolla osa peniksestä oli alkanut mennä kuolioon.
Lemmikkisiileillä penisprolapsi on kuulemma melko harvinainen. Sen taustalla voi olla esimerkiksi virtsaamisvaikeus tai virtsateiden tukos, tulehdus, vamma, vierasesine tai karva peniksen ympärillä tai kasvain tai muu rakenteellinen muutos.
Hoitolinjoja oli kolme: 1) Elmo nukutettaisiin ja eläinlääkäri koettaisi saada peniksen pelastettua, työnnettyä siis takaisin ja poistettua kireää ja kuoliossa olevaa kudosta, 2) Elmo jatkaisi elämäänsä meillä kotona, kuten tähänkin asti, ja me koettaisimme saada jollakin geelillä hoidettua Elmoa tai 3) Elmo saisi eutanasian. Lääkäri kertoi, että eksoottiset eläimet eivät usein kestä nukutusta eikä toimenpiteen onnistumiselle ole taetta. Me taas emme halunneet ottaa siiliä kotiin siten, että se kärsii ja lopulta kuolee esimerkiksi verenmyrkytykseen. Lopulta päädyimme eläinlääkärin asiantuntevaa mielipidettä kuunnellen eutanasiaan.
Päätös oli raskas mutta ainoa oikea. Elmo olisi täyttänyt syyskuun ensimmäinen päivä neljä vuotta. Afrikkalaisen kääpiösiilin keskimääräinen elinikä on kolmesta viiteen vuoteen. Elmo oli siis jo vanha mies.
Oli outoa palata kotiin tyhjin käsin. Elmon huone (keskimmäisen poikamme entinen huone) on tyhjillään, ilman pientä hauskaa asukastaan. Vaikka siilin elämä on vain muutaman vuoden mittainen, ehti siitä tulla varsin rakas otus ja tärkeä osa perhettämme ja arkisia rutiinejamme. Nyt pienen uteliaan kuonon väpätys on pysähtynyt.
Illansuussa katoimme neljätoistavuotiaan kanssa jäähyväiskahvit terassille. Ilta-auringossa istuimme hiljaa ja mutustelimme pulliamme. Hyvää matkaa, Elmo! Uskon, että Selma oli sinua vastassa.
Tähän on tultu.
Minna
