Jälleen yksi lyhennetty arkiviikko takana. Vappuviikolle osui vapunpäivä, ja perjantain työpäivä oli totaalierilainen, sillä matkaani Kuopioon kollegani väitökseen ja karonkkaan. Kokosin vappuviikon parhaat kuvina.
Tähän on tultu.
Minna
On taas kirjapostauksen aika. Saan aika ajoin toiveita, että kirjoittaisin kirjavinkkejä blogiini. Ja aika usein juuri keväällä tai loma-aikoina innostun sellaisia laatimaan. Nyt päätin esitellä kolme erilaista kirjaa kevätlukemistoon.
Heti alkuun on todettava, että Aino Leppäsen Pieni pihapiiri pyörii (Myllylahti Oy) on aivan ihastuttavan kepeä teos. Siinä Kempeleen Metsäniitylle on rakennettu uusia erillistaloja, joiden ostajan on mahdollista kehitellä uuden sisustuksen lisäksi uusia ja uusvanhoja ihmissuhteita. Teoksessa käsitellään muun muassa ystävyyden, rakkauden, luopumisen ja perhearjen teemoja.
Kirjassa naapureilla on omat arkiset haasteensa: Kati elää hektistä pikkulapsiarkea ja yrittää pitää täydellisen kotielämän kulisseja yllä. Myös Lauralla on pienet lapset sekä aivan omat salaisuutensa. Joanna olisi valmis sitoutumaan tyttöystävänsä kanssa, ja Elvi on jo eläkkeellä. Hänen miehensä on terveyskeskuksen vuodeosastolla. Yksinäisyys ja nuoruuden muistot kaihertavat, mutta oma pihapiiri osaa yllättää.
Leppänen on kirjoittajana taitava. Kieli on konstailematonta, tarina kulkee hyvin eteenpäin. Vaikka teoksessa sattumia on melkoisesti, se osaa myös yllättää. Leppäsellä on erityinen taito luoda henkilöhahmoista todentuntuisia, kiinnostaviakin, ja tarina on nopeasti koukuttava. Neljä tähteä.
Osasto 6 – Tositarinoita suljetulta (Deadline kustantamo) on ennen kaikkea kirja ihmisyydestä. Se tarjoaa koskettavan ja rehellisen näkymän psykiatrisen suljetun osaston arkeen. Kirja perustuu Raija-Leena Rekilän kahdenkymmenen vuoden työkokemukseen psykiatrisena sairaanhoitajana, ja se tuo esiin potilaiden tarinoita, jotka saattavat usein jäävät kuulematta.
Suljetulla osastolla työskentely saattaa tuoda mieleen jopa karikatyyrisiä kuvia: pehmustettuja huoneita, katseensa kadottaneita potilaita ja hoitoa, joka koostuu lähinnä sirpaleisista keskusteluista, eristyksistä ja raskaasta lääkityksestä. Rekilä purkaa stereotyyppisiä mielikuvia psykiatrisista sairauksista, psykoosipotilaista ja psykiatrisesta hoitotyöstä. Hän osoittaa, että todellisuus on paljon inhimillisempi – potilaat ovat yksilöitä, joilla on omat tarinansa, tunteensa ja toiveensa.
Rekilä tuo kirjassaan oivasti esiin että, psykiatrisessa hoitotyössä keskiössä ovat empaattisuus, selkeät toimintalinjat ja aito kohtaaminen. Osasto 6 on kirja, joka kannattaa lukea tai kuunnella. Teos on rytmitetty taitavasti siten, että potilastarinat ja kirjailijan oma ammatillinen tarina ikään kuin vuorottelevat. Eteneminen on johdonmukaista, kieli oikeellista ja helppolukuista, ja kirja koukuttaa nopeasti. Neljä tähteä.
Viisikko-kirjakerhomme huhtikuun kirjaksi valikoitui Matt Haigin Mahdoton elämä (Aula & Co).
Kun eläkkeelle jäänyt opettaja Grace saa yllättäen perinnöksi edesmenneen ystävänsä talon Ibizalta, hänessä herää vastustamaton uteliaisuus. Hän ostaa lentolipun saarelle ilman sen suurempia suunnitelmia tai aikatauluja. Perille päästyään Grace alkaa tutkia ystävänsä elämää ja pohtia, mitä tälle todella tapahtui. Matkan varrella paljastuvat totuudet ovat oudompia ja yllättävämpiä kuin hän (tai lukijakaan!) olisi koskaan voinut kuvitella.
Mahdoton elämä on omalla tavallaan hurmaava ja yllätyksellinen, myös tietyllä tavalla lastenkirjatyylinen – se on pohjimmiltaan tarina toivosta, menetyksestä ja siitä, kuinka uudet alut voivat muuttaa koko elämän suunnan.
Teos tuo esiin kirjailijalle tyypillisiä teemoja (olen lukenut tai kuunnellut aikaisempia teoksia). Haig käsittelee usein hyvinvointia, elämän merkitystä, toivoa, aikaa ja ajattomuutta sekä yhteyttä toisiin ihmisiin. Kirjailijalle on lisäksi tyypillistä se, että teoksissa yhdistyvät realismi ja fantasia. Ja ehkä juuri se on lopulta se, joka on itselleni ei-niin-mielekästä ja ei-niin-koukuttavaa, vaikka tällä tavalla lukijalla onkin mahdollisuus päästä tarkastelemaan todellisuutta uusista näkökulmista.
Kirja vei aluksi mennessään, ja henkilöhahmot tuntuivat samastuttavilta, mutta koin paikoin teoksen hitaaksi ja liian fantasiaan/scifiin taipuvaksi. Kolme tähteä.
Tähän on tultu.
Minna
