Kesäloman bucket list – mitä kaikkea on suunnitteilla?

Kesäloma on alkanut. Mitään sen ihmeempiä kesälomasuunnitelmia minulla tai meillä ei ole Kroatian-matkan lisäksi. Viime kesän lopuksi päätin, että haluaisin melko samanlaisen loman myös tänä vuonna. Viime kesä oli ehdottomasti mukava, leppoisa ja palauttava. Lomaan mahtui monenlaista arkista tekemistä, kivoja extempore-juttuja sekä riittävästi menemistä ja tekemistä. Kuitenkin myös olemista, lukemista, äänikirjoja ja kaikenlaista kepeää. Näitä kaikkia haluan myös tältä kesälomalta!

Omenapuu kukassa

Kesäloman bucket list

Haluan ehostaa kasvihuoneen ja pystyttää toisen samanmoisen. Vaikka ensin ajattelin, jaksanko tänä vuonna moista touhua lainkaan, päädyin pohdinnan jälkeen siihen, että oikeastaan en vain halua, vaan myös tarvitsen juuri tätä touhua. Niinpä hankimme toisen istutuslaatikon kaikkine tykötarpeineen ja heti kesäloman ensimmäisinä päivinä laitoin kasvihuoneiden pohjat kuntoon. Istutushomma jäi myöhemmäksi, sitä kohti siis.

Aiomme kolmetoistavuotiaan pyöräillä mökkisaareen tänä kesänä. Hän on toivonut, että vuokraisimme sähköpyörät ja lähtisimme fillariretkelle mökille. Olen tämän luvannut ja itsekin ajatuksesta hieman innostunut – kunhan Kroatian-matka on ohitse ja olemme palanneet kotosalle, pitää alkaa suunnitella tätä reissua.

Haluan keskittyä lukemiseen ja äänikirjoihin. Kahden edellisen kesän kirjasaldo on ollut melkoinen, tavoitteenani on tänä kesänä yltää samaan, 18 kirjaan. Loma on siitä kivaa aikaa, kun silloin ehtii kaikkea sitä, mikä arkena tuppaa jäämään.

Aurajokiranta kutsuu minua varmasti useasti: lenkille, kahville, ystävätreffeille, markkinoille, kirjastoon… Alustavana kesäajatuksenani on, että testaisin kaikki jokirannan kahvilat (saman/samat tuotteet jokaisessa) kesän aikana.

Ei-niin-innostava-ja-mukava kesälomalistan touhu on – jo perinteeksi muodostunut – kaappien siivousurakka. Olen ajatellut, että joka viikko siivoan vähintään yhden kaapin, se on tavoitetaso. Aloitin jo ennen virallisen loman alkua, viimeisen työviikon perjantaina, kylpyhuoneen laatikoista. Jaksaa, jaksaa.

Toivon, että kesään mahtuu extempore-juttuja. Niitä saa mahtua paljonkin, sillä usein ne ovat lopulta loman huippukohtia. Extempore-tekemisen ja -menemisen ei tarvitse olla mitään isoa ja ihmeellistä, vaan hyvin tavallista, pientä ja mukavaa yksin ja yhdessä touhuamista. Päätetään lähteä jätskille fillareilla Aurajokirantaan yhtäkkiä illansuussa, kyläillään ystävien luona, piipahdetaan mummolassa, käydään taidemuseossa ja niin edelleen.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Toukokuun viimeisen viikon parhaat kuvina

Toukokuu oli ja meni. Siinä sivussa. Melko sutjakkaasti. Totesin sunnuntain aamukahvipöydässä miehelleni,että tämä kevät lukeutuu parhaisiini, erityisesti toukokuun osalta. En ole lainkaan kevätihmisiä, mutta toukokuu menettelee. Aloitan poikkeuksellisesti pitkän opettajanlomani jo kesäkuun , tosin ensimmäiset kaksi viikkoa ennen virallista vapaajaksoa olen virkavapaalla. Tuntuu oudolta, ettei maanantaina pidä avata työkonetta…

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen ja melko kiireinen, jopa niin kiireinen, että paikoin on ahdistanut. Tai no, kiireinen tarkoittaa usein itselleni kiireentuntua, ja juuri siitä syntyvät ahdistus ja paine. Lopulta kaikki aina järjestyy ja to do -lista on päästy loppuun. Tähän viikkoon mahtui onneksi mukavia asioita: työtiimin yhteinen ”kehittämispäivä” Kavalton tilalla, kesäinen keli (miinus tuuli) muutamana päivänä, lauantain päättäjäispäivä, kolmetoistavuotiaan erinomainen todistus, yhdet lakkiaisjuhlat ja yhdet kummityttö-/ystävätreffit. Ja sunnuntaina aloin valmistella takapihan kasvihuonetta uuteen kesäkauteen.

Toukokuun viimeisen viikon parhaat kuvina

Metsämaisema ja auringonsäde
Alkuviikon hikilenkillä oli paikoin kesäistä. Vaikka tuuli vie kesäntunnun, vehreys, omenapuun kukat ja vihreät nurmet tuovat mukavasti kesäfiiliksen. Toisena päivänä takki on lenkkeillessä liikaa, toisena ”liikuntaneule” sen alla jopa riittämätön. Manasin itsekseni, että tällä viikolla on tuntunut huhtikuiselta. Inhoan huhtikuuta.
Kukkaseppele
Ihan itse tein. Ja se on pieni ihme! Olimme suunnitelleet työtiimin kehittämispäivän viimeisen tunnin ohjelmaksi kukkaseppeleiden teon. En ole näprääjä- enkä käsityöihmisiä, mutta tässä jotenkin kummasti onnistuin ihan kivasti. Kaikista seppeleistä tuli hienoja, ihan omistajiensa oloisia.
Minna seppele päässä
Ja tässä sitten keikistelen seppele päässä. Olin yllättynyt, iloinen ja ylpeä saavutuksestani.
Merimaisema Uittamolla
Teimme loppuviikosta kolmetoistavuotiaan kanssa retken lähimaastoon. Agendalla oli paitsi pienimuotoinen iltakävely myös lapsen kasviotehtävän tekeminen. He saivat biologian kesätyökseen kerätä tietyn määrän kasveja kuvakasvioon, joka ”tarkastetaan” syksyllä koulujen alettua. Poikien kanssa kasvit vielä kerättiin, prässättiin ja tellennettiin kasveina kansioihin. Nyt tämä(kin) touhu on siirtynyt nykyaikaan. Löysimme liki kaikki pakolliset kasvit tällä iltalenkillämme. Samalla ihastelimme kotikulmien maisemia.
Kolmetoistavuotias kalliolla
Pysähdyimme kolmetoistavuotiaan kanssa iltalenkillämme kallioille ihmettelemään yhtäkistä tyyneyttä, paikkallaan kököttäviä lokkeja (voi olla, että yksi näkyy kuvassa…) ja kummallista hiljaisuutta, jonka kuitenkin katkaisi viereisen avantosaunan laiturilla ilakoivat uimarit. Me molemmat tuumisimme yhteen ääneen, että ihan kuin olisi kesä, rannan suunnasta kuuluu uimisen ääniä!
Omenapuu kukassa
Kolmetoistavuotias halusi johdatella minut ”salaisen metsäreitin” halki takaisin metsän vieressä kulkevalle hiekkatielle. Hänen polkunsa oli maaginen: vehreä, vihreä, suoalueita, kosteikkoja, etanoita ja mitä upeaimpia omenapuita täydessä kukassaan. Nautin. Omenapuun kukka on muuten yksi lempi kukistani.
Ompeluvälineet
Olimme torstaina kolmetoistavuotiaan kanssa ostosreissulla Myllyssä. Mukaan tarttui tämä virkkaussetti, josta pitäisi kehkeytyä pieni pehmobambi kummityttösellemme. Paino sanalla ”pitäisi”, sillä kumpikaan meistä ei oikein osaa edes virkata. Mutta molemmilta luonnistuu ketjusilmukka. Lienee siis sanomattakin selvää, että emme ole saaneet pehmoa millään mallille – vielä. Tai no, narrasin hiukan, sillä olemme saaneet aikaiseksi bambin vaaleanpunaisen huivin. Sekin on vähän kummallinen ja käyrä. Lauantaina minä virkkasin bambin vatsan valkoisen soikean osion. Ohjeessa luki, että älä tee ympyrää vaan soikio. Minä sain aikaan jotakin siltä väliltä, kun ensin olin purkanut tekeleeni kolmesti.
Kolmetoistavuotias terassilla
Lauantai oli koulujen päätöspäivä. Kolmetoistavuotias päätti seiskaluokan erinomaisin tuloksin. Olimme iloisia ja ylpeitä, emme ainoastaan numeroista (tietenkään), vaan siitä, että hän selviytyy, osaa ja oppii. Tyttö nappasi lisäksi kolmannen sijan positiivisten merkintöjen määrä -kisassa ja oli onnellinen mitalisijastaan. Iltapäivällä hän suuntasi Kupittaalle ilmaiskeikoille (joista haimme hänet 23.00), me aikuiset juhlistimme yhtä ylioppilasta ja kävimme kummitytön perheen kanssa syömässä Neråssa. Ihana päivä!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään