Sano se ääneen: Miksi ja miten äänestää kunta- ja aluevaaleissa?

Kuntavaalit ja hyvinvointialuevaalit vaikuttavat suoraan arkeemme: terveyspalveluihin, koulutukseen, vanhustenhoitoon, mielenterveyspalveluihin, liikenteeseen ja kaavoitukseen, kulttuuripalveluihin ja moniin muihin olennaisiin asioihin. Äänestäminen ei ole vain oikeus, se on myös keino vaikuttaa siihen, miten palvelumme järjestetään ja kuka niistä päättää.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuka saa ääneni ja miksi, nyt kirjoitan siitä, miksi ja miten äänestää kuntavaaleissa. Perustana tälle tekstille on huoli siitä, että äänestysprosentti jää alhaiseksi. Luin muutaman lehtijuttugallupin ja kuuntelin kuntosalin pukuhuoneessa kahden naisen keskustelua aiheesta ja huolestuin: yhä edelleen on heitä, jotka eivät tiedä, miksi kunta- tai aluevaaleissa pitäisi äänestää tai heitä, jotka eivät ajatelleet antaa ääntään lainkaan.

Ja nyt, jos koskaan, tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, oman äänen antaminen olisi liki välttämätöntä. Se on oikeastaan yhdenlainen vastuutehtävä. Demokratia toimii vain, jos kansalaiset osallistuvat – tärkein keino vaikuttaa on äänestäminen. En siis kirjoita siksi, että olisin itse ehdolla enkä siksi, että lobbaisin suosikkipuoluettani tai jotakuta ehdokasta. Ehei.

Äänestyskuva

Miksi ja miten äänestää kunta- ja aluevaaleissa?

Kunnat eivät ole vain hallinnollisia yksiköitä – ne ovat kotejamme. Päätökset, joita kunnissa tehdään, vaikuttavat siihen, kuinka sujuvaa arkemme on ja millaisessa ympäristössä elämme. Kunta vastaa muun muassa varhaiskasvatuksesta, kouluista, kaavoituksesta ja monenlaisista paikallisista palveluista ja asioista. Jokainen ääni vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä asumme ja millaisia palveluita alueellamme on saatavilla.

Kuntavaaleissa äänestämisen ”vinkiksi” annan sen, että pohdit puolueen, joka vastaa omia ja perheesi arvoja, sitten tutustut puolueen ehdokkaisiin ja heidän näkemyksiinsä. Selvitä, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja kuka ajaa niitä parhaiten. Vaalikoneet ovat oiva apu valintojen tekemisessä.

ÄÄnestä-kuva

Hyvinvointialueet vastaavat sote-palveluista ja pelastustoimesta. Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, kuinka sujuvasti sote-palvelut toimivat alueellasi ja varmistat, että päätöksiä tekevät asiantuntevat henkilöt. Samalla autat kehittämään palveluita ja toimintoja, jotka palvelevat aluelaisia oikeudenmukaisesti.

Terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja pelastustoimi tarvitsevat asiantuntevia päättäjiä. Itse ajattelen, että aluevaaleissa tulisi ehdottomasti äänestää sote-alan osaajia tai esimerkiksi johtamisalan hallinnon asiantuntijoita. Äänestämällä heitä varmistetaan, että päätöksiä tekevät ne, joilla on kokemusta ja ymmärrystä alasta sekä sen haasteista ja mahdollisuuksista. Ilman osaavia päätöksentekijöitä riskinä on esimerkiksi, että resurssit jakautuvat huonosti, palvelut heikentyvät ja hoitoon pääsy vaikeutuu.

Vaaleissa äänestysprosentti jää usein turhan matalaksi. Se tarkoittaa, että pienen aktiivisen joukon näkemykset voivat korostua. Jos haluat, että oma äänesi ja arvosi näkyvät alueellisessa päätöksenteossa, mars vaaliuurnille!

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Ensimmäinen kuva Pexels, toinen kuva itse tehty Canvalla.

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Arkea, synttärit ja influenssa – pitkä viikko kuvina

Huh huh. Onneksi tämä viikko alkaa vedellä viimeisiään. Se on ollut pitkä ja tahmainen. Jo tiistai-illalla minulla oli sellainen tunne, että seuraavana päivänä olisi perjantai. Päivät matelivat, vaikka arkista tekemistä riitti ihan joka hetkeen. Sunnuntaina katsoin kelloa varmasti vartin välien ja odotin, että pian alkaisi uusi viikko.

Viikkoon mahtui toki mukaviakin hetkiä: puolisoni täytti tasavuosia ja me juhlisimme sitä hänen toiveensa mukaisesti vain kakkukahveillä. Aamuksi olimme kolmetoistavuotiaan kanssa kuitenkin kehtielleet edes jotain yllätystä… Viikon toinen yllätys (ei suinkaan ihan ylläriylläri, kun miettii kokonaisuutta ja tautitilannetta yleisesti) oli kolmetoistavuotiaan sairastuminen A-influenssaan. Sanoinko jo, etät odotan ensi viikkoa? Kokosin viikon parhaat tällä kertaa kuvina.

Ilmapallot
Tiistaina vietimme mieheni syntymäpäivää. Hän ei halunnut mitään eikä minkäänlaisia juhlia, päätimme kolmetoistavuotiaan kanssa kuitenkin hiukan yllättää häntä ja hankimme Pallopuodista ilmapallot ja katoimme aamiaispöydän. Parempaa kuvaa en aamuhämärässä saanut palloista ja ”juhlatunnelmasta” napattua…
Kakut
Synttäri jatkuivat iltakahvilla ja Bake n Caken upeilla kakuilla. Olin tehnyt tilauksen siinä vaiheessa, kun sain mieheni suostumaan edes sellaiseen ”juhlaan”, jossa poikamme kutsuttaisiin kahville kotiimme. Eli olin tilannut kakut meille, pojille ja toisen pojan tyttöystävälle. Kaksi kakkua. Mutta. Sain varsin myöhään tietooni, että molemmat pojat olisivatkin reissussa tuona ajankohtana, joten kahvipöydässä istuimme vain minä, puolisoni ja kolmetoistavuotias. Kakkua oli riittävästi. Ne olivat kauniit ja hyvänmakuiset.
Mökkilaituriaskartelu
Jatkan edelleen synttärikuvilla. Mieheni sai anopiltaan lahjaksi eräänlaisen itse tehdyn roomboxin, joka esittää saarimökkilaituria saarimökkilaitureinen. Ihmettelinkin taannoin, mihin äitini tarvitsi mökkikuvia. Ne päätyivät tähän hienoon teokseen. Kaiken kruunasi hienosti taitettu rakennusseloste. Tämä on ihana.
Positiivinen influenssatesti
Ja jotta viikko ei tuntuisi yhtään lyhyemmältä tai helpommalta, torstaiaamuna kolmetoistavuotias nousi sängystään ja valitteli huimausta, silmien ja päänsärkyä ja kuumeista oloa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että minä arvasin, että Tampereen-kisareissulta hän nappaisi koronan, influenssan tai noron. Seuraavaksi teimme testin ja sitten mittasimme kuumeen. A-influenssahan se oli. Hoidin lapselle ja meille vanhemmille Tamiflu-kuurit. Lapselle keventämään tautitaakkaa ja meille ehkäisemään tautia. Saimme lääkkeet ja toistaiseksi olemme pysyneet terveinä (tämä on aiemminkin toiminut kivasti!), ja lapsi on kolmessa päivässä liki oireeton. Huh hah hei!
Kuumemittari
Torstaina kolmetoistavuotiaan kuume sahasi ja oli korkeimmillaan liki 40 astetta. Onneksi kuumelääkkeet tehosivat ja jo perjantaina huomasimme, ettei se enää nousuttu edes 37,5 asteen ylitse. Lauantaina vointi oli hyvä, sunnuntaina vielä parempi.
Minna
Nukuin pitkästä aikaa hyvin hyvin huonosti perjantain ja lauantain vastaisen yön, ja koko lauantaipäivä tuntui takkuiselta ja jotenkin kummalliselta. Olin varma, että Tamiflusta huolimatta influenssa onkin iskemässä minuun – vaan ei ollut! Vietimme lopulta mukavan ja leppoisan lauantain. Lenkkeilin pitkästi (ulkoilma teki terää, huomasin myös, että olotilan ällöttävyys johtui Tamiflu-lääkkeestä, mies valitelli samaa), tein kahvakuulatreenin, katsoimme Putousta ja menimme ajoissa nukkumaan. Otin itsestäni kuvan päivällä juuri ennen kuin päätimme lähteä käymään viemään suruvalittelukukkia ystävillemme ja totesin näyttäväni väsyneeltä… Mutta ei muuta kuin pinni päähän ja menoksi!
kukkakimppu
Lauantain lenkillä hain viikonloppukimpun ja ilahduin sen pirteästä väristä – juuri sitä tähän viikkoon kaivattiinkin. Sunnuntaina ihastelin kimppua auringonpaisteessa ja uskalsin ajatella ääneen sitä, että ehkä me emme todella saaneet influenssaa. Kauheasti sitä ei vielä kannata hehkuttaa, lääkehoitokin on vielä kesken. Mutta toistaiseksi kaikki on hienosti!

 

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään