Personal trainer esitti kysymyksen, joka muutti tapaani ajatella treenaamista
”Minna, mä kysyn sulta yhden kysymyksen.”
Personal trainerini katsoi minua hetken ja jatkoi:
”Luuletko sä, että sä olet viisikymppisenä paremmassa kunnossa kuin nelikymppisenä?”
Hiljaisuus.
En saanut suutani auki heti, sillä kysymys pysäytti minut. Oli pakko vetää henkeä ja pohtia pari sekuntia. Sitten vastasin myöntävästi. Samalla nyökkäilin päätäni vimmatusti – olin asiasta ihan varma. Ei kahta kysymystäkään, ettenkö olisi vuoden päästä paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten.
Personal trainer nyökkäsi hymyillen. Taisi naurahtaakin. ”Niin minäkin luulen”, hän tokaisi lopuksi. Ja sitten me jatkoimme treeniä. Tein maastavedossa ennätykseni ja lähdin vihellellen kotiin.
Jostain syystä tämä lyhytsanainen keskustelu jäi mieleeni. Se kolkuttelee siellä edelleen, ja se on ollut vahvempi motivaattori kuin yksikään yksittäinen salilla käynti, painojen lisäys tai toistomäärä. Siinä ei puhuttu progressiosta, ulkonäöstä, eikä se ollut personal trainerin myyntipuhe. Siinä puhuttiin tulevaisuudesta. Siitä, millaisessa kunnossa haluan elää vuosien päästä.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen käynyt personal trainerin ohjauksessa tekemässä voimaharjoittelua. Oma pt:ni on koulutukseltaan myös fysioterapeutti, mikä on ehdoton plussa, kun ajattelen esimerkiksi reumataustaani. Salitreenit ovat olleet suunnitelmallisia, hyvin ohjattuja ja ennen kaikkea tehokkaita. Jokaisella kerralla olen huomannut, että kehitystä tapahtuu – joskus pienin askelin, joskus isommin harppauksin.
Mutta ehkä suurin muutos ei olekaan tapahtunut lihaksissa vaan ajattelussa: en enää treenaa vain seuraavaa etappia varten vaan sitä varten, että jaksan kantaa kauppakassit, tehdä eläkepäiviin asti työtäni, matkustaa ja elää muutenkin aktiivista elämää vielä vuosikymmenten päästä. Siten, että elämänlaatuni ei kärsi.
Voimatreeni ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta ajatuksen voimalla olen alkanut ajoittain jopa pitää siitä. Etenkin hyvin ohjattuna. Ja siksi, että voimaharjoittelu kannattaa. Miksikö?
1. Lihasvoima on toimintakyvyn edellytys
Lihasmassa alkaa vähentyä jo keski-iän kynnyksellä, ellei sitä ylläpidä. Voimaharjoittelu hidastaa tätä kehitystä ja auttaa säilyttämään toimintakyvyn.
2. Luusto kiittää treenistä
Voimaharjoittelu vahvistaa luita ja voi pienentää osteoporoosin riskiä.
3. Arki tuntuu kevyemmältä
Kun voimaa tulee lisää, portaiden nouseminen, tavaroiden kantaminen ja muut arkiset askareet eivät kuormita lainkaan samalla tavalla.
4. Mieli voi hyvin
Liikunta vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja lisää onnistumisen kokemuksia. Jokainen onnistunut treeni kasvattaa myös itseluottamusta. Parantuneen unen myötä mielivaikutus tehostuu.
5. Voimaharjoittelu tukee aineenvaihduntaa
Lihasmassa kuluttaa energiaa myös levossa. Voimaharjoittelu auttaa ylläpitämään lihasmassaa ja tukee painonhallintaa sekä kokonaisvaltaista terveyttä.
Yksi suurimmista oivalluksistani on ollut se, ettei kehitys lopu tiettyyn ikään. Keholla on uskomaton kyky oppia ja vahvistua, kun sille antaa siihen mahdollisuuden. Ajatus siitä, että voisin olla viisikymppisenä paremmassa kunnossa kuin nelikymppisenä, tuntui ääneen sanottuna aluksi jopa roisilta ja rohkealta. Nyt se tuntuu realistiselta tavoitteelta.
Se tarkoittaa sitä, että pidän itsestäni huolta, liikun säännöllisesti ja teen valintoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Itselle hyvinvointi on (ainakin nykyään) sitä, että ikääntyy mahdollisimman vahvana. Ja jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut minulle, että odotan innolla seuraavaa salitreeniä, en olisi ikinä uskonut. Nyt uskon.
Tähän on tultu.
Minna