Ruuhkavuodet: 5 totuutta keski-ikäisen naisen elämästä

Seuraa toivepostaus, jossa yhdistyvät ruuhkavuodet, keski-ikä ja arjen tasapainottelu. Keski-ikä on lempiaiheitani, ja kirjoitan niistä mieluusti.

Vasta viime vuosina olen huomannut tästä ikäkaudesta yhden varman totuuden: keski-ikäisen naisen elämä täyttyy erilaisista rooleista, ja arki tasapainottelua näiden roolien sekamelskassa. Keski-ikä sijoittuu ruuhkavuosiin, vaikka minulla ja meillä ei enää pikkulapsiruuhkaa olekaan. Ruuhkavuodet eivät ole pelkästään fyysisesti kiireisiä, vaan ne vaativat myös henkistä ja sosiaalista tasapainottelua useiden eri elämänalueiden välillä.

Kokosin viisi totuutta (tähän yhteen mainitsemaani totuuteen linkittyen) keski-ikäisen naisen elämästä ruuhkavuosissa:

1 Työelämä. Työ on iso osa elämää ja arkea. Keski-ikään tullessa sitä on jo opiskeltu, tehty kaikenlaisia töitä, edetty kaikenlaisissa töissä, opiskeltu lisää ja usein saavutettu urahuippuja. Tai ainakin sinne kovasti pyritään. Työpäivät ovat usein hektisiä ja vaativia, ja etenkin halu edetä uralla, uudenlaisen aseman saavuttaminen ja kipuaminen urahuipulle voivat vaatia ylimääräistä ponnistelua – tai ainakin melkoisesti aikaa. Summa summarum: työ on aikasyöppö.

2 Perhe. Ruuhkavuosissa perhe-elämä on usein kiireistä, ellei hektistä: pitää olla aktiivisesti mukana paitsi oman elämänsä tiukoissa mutkissa myös lasten arjessa, kuljettaa heitä harrastuksiin, huolehtia kouluasioista, tarkastaa Wilma-merkinnät ja auttaa tarvittaessa läksyjen kanssa. Lisäksi pitää huolehtia perheen päivittäisistä askareista: ruoanlaitosta, siivoilusta ja kaikenlaisesta organisoinnista. Note to my self, melko usein nämä askareet ovat perheenäidin harteilla.

3 Oman hyvinvoinnin ylläpitäminen. Keskellä kiireitä on jumpattava, zumbattava, hoidettava kuivuvaa ja rypistyvää ihoa, huollettava lihaksia, varattava hieroja, kampaaja ja kosmetologi, käytävä ulkoilemassa ja puhallettava metsäpoluilla hyvää henkeä nenästä sisään ja huonoa suusta ulos. Zen. Jos näistä kevätjuhlaliikkeistä keski-iässä luovuttaa, edessä ovat rapavuodet.

4 Sosiaaliset suhteet. Vaikka arki olisi kuinka hektistä, on olennaista pitää yllä sosiaalisia suhteita – ihminen on laumaeläin. Keskellä arkikiireitä, kotiaskareita, pakollisia treeni- ja ihonhoitoriittejä on välillä hankala ottaa aikaa sosiaaliselle verkostolleen. Kun sitten saa allakkaansa mahtumaan ystäväkahvit tai -lenkin, huomaa nopeasti, miten olikaan sen tarpeessa! Ystävät ovat todellinen henkireikä. Pienikin hetki riittää.

5 Itsensä kehittäminen. Keski-ikäisenä sitä alkaa hiljalleen elää ”omaa elämäänsä”. Lapset kasvavat, työelämä tasoittuu, sosiaaliset verkostot ovat vakiintuneet, mihinkään ei tarvitse (ainakaan koko ajan) pyristellä. Siksi usein tässä kohtaa ruuhkavuosia tulee tunne siitä, että jotain uutta pitäisi keksiä. Itselleni se on opiskelu. Nautin uuden oppimisesta ja opiskelutehtävistä, itseni haastamisesta. Ne saavat minut innostumaan ja motivoitumaan. Vierivä kivi ei sammaloidu?

Keski-ikä voi olla ruuhkaista, vaativaa ja haastavaa ja monin tavoin erikoista. Se voi olla täynnä muutoksia ja mullistuksia. Silti itse koen eläväni ihan elämäni parasta aikaa.

Tähän on tultu.

Minna