Ruuhkavuodet: Mikä on luksusta?

Nadine kysyi taannoin blogissaan, mitä tulee mieleen sanasta ”luksus”. Hän kirjoitti, että usein luksus mielletään kalliisiin vaatteisiin, urheiluautoihin, jahteihin, fine-diningiin ja esimerkiksi yksityislentokoneisiin. Hän itse mieltää luksuksen muun muassa vapaa-aikaan, kestävään kehitykseen, rauhaan ja tasapainoon. Nyökyttelen.

Nyt alkaa kuulostaa luksukselta, ajattelin. Minulle luksus tarkoittaakin erityisesti arjen luksusta kaiken ruuhkavuosikiireen keskellä.

Mikä on luksusta?

Se on sitä, että arki rullaa ja tulee tunne, että voi vain kellua arjen vietävänä ilman ylimääräistä stressiä. Työt ja vapaa-aika ovat tasapainossa, ja arjen menot eivät tuota säätöä tai harmaita hiuksia, rutiinit kannattelevat ja elämä kaikkinensa tuntuu kepeältä.

Se on sitä, että saan ja saamme elää arkea itsenäisessä, vapaassa maassa, jossa ei sodita. Uskallamme asua omissa kodeissamme, ilmaista mielipiteitämme, kulkea kaduilla, matkustaa ja mikä tärkeintä, katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen kaikesta ympärillämme tapahtuvasta huolimatta. Se on luksusta.

Se on sitä, että saa kouluttautua, kokee oppivansa ja voi hyödyntää osaamistaan työelämässä. Koulutusmahdollisuutemme ovat ensinnäkin tasa-arvoisia ja toiseksi monipuolisia. Lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on yhä enemmän varaa valita, mitä he haluaisivat opiskella ja mitä toivoisivat oppivansa. Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen voinut itse opiskella vielä aikuisenakin ja saavuttaa yhden tärkeimmistä unelmistani – luksusta. Tämä luksus linkittyy toki osin yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin ja esimerkiksi oppivelvollisuuteen.

Se on sitä, että voi juoda aamukahvin rauhassa, kuunnella lintujen laulua ja harrastaa. Se on vapaa-ajan mahdollisuuksia, uusia kokemuksia ja elämyksiä. Pieniä hetkiä ja suuria tunteita.

Se on sitä, että joskus saa olla yksin. Olla ja hengitellä. Haahuilla ja ihmetellä. Yksin kotona, yksin lenkillä, yksin koneen äärellä kirjoittamassa blogia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa tietynlaista yksinäisyyttä. Kiteyttäisin tämän näin: yksinäisyys ilman yksinäisyyden tunnetta on ihan luksusta.

Se on sitä, että on ihan oma perhe. Olen onnellinen ja onnekas tästä perheestä, ja juuri onnekkuus liittyy minusta tietyllä tavalla luksukseen.

Ja se on sitä, että on tärkeitä ystäviä. Sellaisia, joiden kanssa jutellaan, jaetaan tunnelmia, fillaroidaan, kävellään, istutaan kahvilassa, kummastellaan maailmanmenoa ja pohditaan tulevia kesäsuunnitelmia. Ja sellaisia, joiden kanssa puhutaan maratonpuheluja ja nauretaan typerille jutuille.

Se on sitä, että voi matkustaa mökille tai olla matkustamatta. Se on itsenäisiä päätöksiä ja yhdessä tehtyjä ratkaisuja. Se on U-käännöksiä ja mielen muuttumista. Se on vapaus valita ja vapaus päättää.

Tähän on tultu.

Minna