Ruuhkavuodet: Top 5 tapaa varmistaa hetki omaa aikaa
Minä olen niitä ruuhkavuosinaisia tai naisia ylipäätään, jotka nauttivat omasta, yksinäisestä ajasta. Olen myös niitä naisia, jotka suorastaan vaativat itselleen edes pienen yksinäisen hengityshetken päivittäin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa hiljaisuutta, olla möllöttämistä ja sitä, että saan olla itsekseni kaiken arjen keskellä. Jos liikunta on erinomainen keino saada mieli hyväksi, pää tyhjäksi ja keho vetreäksi, yksin vietetty tovi ei kovin paljoa sille häviä.
Liitän omaan aikaan myös ajan puolison kanssa, sen, ettei meillä ole minkäänlaisia velvollisuuksia suhteessa lapsiin, jotka ovat mummolassa, kaverin luona, harrasteissa tai ihan missä tahansa turvallisessa paikassa. Säilössä, kuten äitini asian joskus ilmaisi. En erityisemmin pidä ilmaisusta, mutta menköön. Säilössä pitää sisällään sen, ettei meillä vanhemmilla ole huolta siitä, missä lapsi menee, mitä hänelle kuuluu, selviääkö hän, pärjääkö hän, saako ruokaa ja niin edelleen. Joku muu huolehtii hetken tästä kaikesta.
Sen lisäksi, että pidän perusarjesta (jos oikein pohdin asiaa, suorastaan rakastan sitä) ja perheen parissa vietetystä ajasta, pidän siitä, että minulla on jotain, johon ei liity kukaan muu – ei perheenjäsenet, ei ystävät, ei työtoverit. Vain minä itse. Kun saa haahuilla ja suunnitella vain itselleen, tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa ja käyttää aikaansa siihen, mihin haluaa. Sellainen on minusta aina silloin tällöin, mieluusti säännöllisesti, erityisen mukavaa.
Totuus on kuitenkin se, että perhearki ja perusarki mahdollistavat kovin vähän oikeasti yksinäistä ja -ei-kenellekään-tilivelvollista aikaa. Ruuhkavuodet vievät mennessään, ja yöuniaika on usein se ainoa hiljainen ja yksinäinen hetki.
Vinkkaankin tässä viisi hyvää keinoa saada riittävästi omaa aikaa kaiken kiireen keskellä:
1 Kun lapsi harrastaa, tee itse jotain mukavaa. Tässä on yleensä tunnista kolmeen tuntiin hyvää aikaa vaikka mille mukavalle! Liiku, kahvittele, tapaa ystäviä. Haahuile, huilaa, pohdiskele, vietä parisuhdeaikaa. Älä siivoa – ellei se ole intohimosi.
2 Pidä kiinni rutiineista ja siitä, että lapsi/lapset menevät nukkumaan ajoissa. Saat itse hetken hengähtää, olla puolisosi kanssa, syödä iltapalaa rauhassa, katsella sarjoja tai lukea ennen yöpuulle menoa.
3 Ota vastaan kaikki apu, jota tarjotaan! Kun isovanhemmat, kummit, naapurit, ystävät ja tuttavat haluavat viedä lapsesi luistelemaan, hiihtämään, leffaan, mökille, uimaan tai ihan mihin tahansa, pidä huoli, että sinä olet iloinen asiasta ja avoin tarjoukselle. Mummolan yökylä on usein varsinainen win-win-win. Siihen kannattaa tarttua aina.
4 Perusarjessa pienet tauot työpäivässä ja koti-iltapäivissä tekevät ihmeitä. Kävelylenkit, äänikirjahetket, liikuntatuokiot tai mikä tahansa säännöllinen oma harrastus auttaa jaksamaan. Pienikin hetki voi olla käänteentekevä.
5 Muista pyhittää lepopäivä. Kun viikot ovat kiireisiä, viikonloppuisin ja lomilla on mukava hengähtää. Jotta saat myös pienen hetken ihan itsellesi, kannattaa erityisesti lapsille tähdentää, että ”tämä on minunkin vapaapäiväni / lomani”. Kun tätä hokee riittävästi, he alkavat oppia.
Bonuksena vielä vinkkikutonen: yhteisesti vietetty aika ja yhdessä aktiivinen tekeminen vapaapäivisin ja lomilla tuovat ihmeesti omaa aikaa aikuiselle. Lapsen huomiokiintiö on täyttynyt, ja itsenäinen tekeminen alkaa kiinnostaa. Tämä toimii myös arjessa!
Tähän on tultu.
Minna

Olisin halunnut joskus kokeilla, miltä tuntuu elää perusarkea, jossa on turvaverkosto mummoloita, sukulaisia ja kavereita, lapsi menee nukkumaan klo 21, itsellä on aikaa harrastaa… Onneksi lapsi on jo suht iso, joten hänet voi jättää yksikseen kotiin pariksi tunniksi eikä työpäivä enää rasita puolikuoliaaksi (se ei toki ole rahallisesti kovin tuottoisa näin).
Meidän äiti on siinä iässä, että jos lapsi on hänen kanssa, olen huolissani entistä enemmän molemmista. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet molemmat ennen lapsemme syntymää. Joten pikkulapsivaihe oli kammottavaa. Jos mieheni oli työn takia pois, siinä oli jo katastrofin aihetta.
Tänne mitään kaveri verkostoa ei ole vielä syntynyt, joten mennään sillä mitä on. Silloin kun oli varaa, ostettiin hoitopalveluita. Ei sitä kuitenkaan mielin määrin päässyt hyödyntämään.
Tosin, niin kuin sanoin, nyt on jo paljon helpompaa. Lapsen mielenkiinnonkohteet ovat jo aika lähellä aikuisten tasoa, joten hänen kanssa on kiva harrastaa ja vierailla yhdessä monessa paikassa. Hän on myös kasvanut kestäväksi ja vahvaksi, koska joutui roikkumaan meiän kanssa lenkkipoluilla koko ikänsä.
Tuo on ikävää, ettei turvaverkostoa ole tai ole ollut. Se on ainakin itselleni elintärkeä – ollut aina!
Loppukaneettisi on ihana, näin ne lapset juuri kasvavat. <3
Minna
Hyviä vinkkejä ja muistutuksia. Muistan kyllä kiireisiltä hotelliajoilta sen hetken kun kotiin astui. Halusi vain hiljaisuutta ja rauhaa, ainakin hetken. Sitä kyllä yleensä löytyikin ja luulen tarvitsevani tilaa kuunnella omia ajatuksiani enempi kuin moni muu. Kaksi lasta myöhemmin ja tilaisuuksia harvemmin. Ja se on ihan ok. Edelleen pyrin itsekseni toisinaan olemaan, kahvikupposen äärellä ja lasten nukkumaanmenon jälkeen. Jos pysyn hereillä.
Juuri näin, hetken hiljaisuus ja maadoittuminen tekevät ihmeitä. Huomaan itse, että ne päivät, jolloin puhun ja olen kontaktissa koko päivän, ovat kuormittavimpia, niiden jälkeen on pakko saada hengitellä hetki ja olla hiljaa. 🙂
Minna