Sano se ääneen: Tunnistatko vahvuutesi ja kehittymisen kohteesi?

Osaaminen on minusta aina ollut kiehtova käsite ja kokonaisuus. Ehkä juuri siksi olen opettaja ja pidän valtavasti uuden oppimisesta. Elinikäisen oppimisen vaateeseen vastaan mieluusti itse – journalistiopiskelijana valmistun uuteen tutkintoon ja työssäni pidän tietoni ajan tasalla viikoittaisella tutkimustiedon haulla ja lukemisella sekä mahdollisuuksien mukaan täydennyskoulutuksilla.

Mietelause

Osaamiseen liittyy kiinteästi omien vahvuuksiensa ja kehittämiskohteidensa tunnistaminen. Tästä sainkin keskustelun aikaan ensin liveystävieni, vanhempieni ja tuttujeni kanssa, sittemmin laajensin sen sosiaaliseen mediaan. Kysyin jokaiselta seuraavan kysymyksen:

Tunnistatko omat vahvuutesi ja kehittymiskohteesi?

Ilahduin, sillä kaikki ystäväni tunnistivat sekä kehittymisen kohteensa että vahvuutensa, hyvät puolensa. Myös mieheni, äitini ja lapseni kuuluivat samaan itsensä tuntevat -kategoriaan. Osa kaiveli piirteitään esiin jostain syvimmältä sisimmästään melko pitkään, toisille nämä olivat kristallinkirkkaat sekunnissa.

Aloitin kaikki käymäni keskustelut toteamalla, että myös minä kerron omani: yhden tai kaksi selkeää kehittymisen kohdetta ja viisi hyvää puolta tai asiaa itsestäni.

Itsensä kehuminen, lähinnä viiden hyvän piirteen luetteleminen, ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa – kokeile vaikka!

Yksi viisas ystäväni tiesi kertoa, että tätä ”menetelmää” voidaan hyödyntää muun muassa psykiatrisessa arvioinnissa. Keskivaikeasti tai vakavasti masentunut ei välttämättä löydä yhtään hyvää piirrettä itsestään tai tekemisistään.

Toinen ystäväni kiitti kysymyksestä ja tykitti vastauksensa, kolmas lateli samaan hengen vetoon minunkin huonot ja hienot piirteeni, neljännellä oli hankaluuksia pysyä aiheessa, ja minun piti palauttaa hänet oikean asian äärelle toistuvasti. Tästä keskustelusta ja aiheesta ei nyt kiemurrella ihan helpolla irti…

Believe yourself -kyltti

Kehittymisen kohteet linkittyvät työhön, vahvuudet kattavat elämää laajemmin

En valehtele yhtään, kun sanon, että olen aina tunnistanut niin hyvät kuin heikot puoleni ja piirteeni. Ne on erityisen helppo linkittää työelämään ja toimintatapoihin. Vahvuuksiani ovat itsenäinen tekeminen, luovuus, positiivisuus, nopea oppiminen ja isojen kokonaisuuksien hallitseminen.

Kehittymisen kohteeksi mainitsen sen, että olen melko mustavalkoinen.

Pidän omasta tavastani toimia, ja minun on ajoittain hankala muuttaa ajatuksiani ja toimintatapaani muiden mallin mukaiseksi. Tähän linkittyy varmasti myös tietynlainen nopeus ajattelussani ja tekemisessäni, enkä jaksaisi ajatella koko prosessia (kokonaisuuden kannalta näin olisi tehtävä) uudelleen. Monimutkaista ja aikaa vievää.

Keskusteluun osallistuneiden suhteen havaitsin saman: kehittymiskohteet linkitetään usein työhön, kehut kattavat elämää laajemmin. Varsin moni totesi korona-ajan jälkeen nauttivansa yksin tekemisestä ja kärsivänsä siitä, että ei olekaan enää tiimityyppi. Tässä pitäisi kehittyä. Pitäisi jaksaa ihmisiä ja pitäisi jaksaa kuunnella heitä. Myös saamattomuus, vääriin asioihin keskittyminen sekä selkeästi valtavirrasta eriävä, ei-niin-perinteinen-tapa toimia ja ajatella mainittiin kehittymisen kohteiksi.

Yksi on mielestään liian pedantti, toinen suuripiirteinen (kuten minäkin), kolmas tunnisti itsessään negaation kautta ajattelun – ei se kuitenkaan onnistu!

Vahvuuksien listaukset liikuttivat minua. Yksi ystäväni mainitsi olevansa hyvä ihmisten parissa, empaattinen kuuntelija henkeen ja vereen. Myös iloisuus, avarakatseisuus, koulutuspohja, pikkutarkkuus, huolettomuus ja kyky kohdata listattiin hyviksi piirteiksi. Muutaman ystäväni kanssa lähdimme listamaan ja laskemaan viittä piirrettä, ja kaikkien kanssa se onnistui. Olin ilahtunut.

Miksi on tärkeää tunnistaa hyvät puolensa?

Yksi keskustelukumppanini ihmetteli kysymyksen juurisyytä, ja toinen hämmästeli, että eikö nykyelämässä jokaisen tule tunnistaa näitä itsessään mutta myös työtovereissaan ja tiimissään. Totta joka sana – mitä enemmän tunnistamme omia piirteitämme, sitä varmemmin osaamme arvostaa itseämme, toisiamme ja työtämme.

Kun osaa arvostaa itseään, kokee enemmän myönteisiä tunteita itseään, muita ja ylipäätään elämää kohtaan. Omien piirteidensä tunnistamisen ydin on tunnetaidoissa, ja tunnetaitojen juuret taas johtavat itsearvostukseen. Itsearvostus koostuu itsekunnioituksesta, kyvystä rakastaa itseä, itsensä hyväksymisestä, tyytyväisyydestä omaan elämään sekä uskosta omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Kaiken kaikkiaan kyse on minäpystyvyydestä.

Itsevarmuus tuo iloa ja onnistumisen tunteita

Keskustelussani lasten vastaukset erosivat jonkin verran aikuisten vastauksista, ja erityisesti yksitoistavuotiaan terve itsevarmuus aiheutti minussa onnen ja ilon läikähdyksiä: hän on iloinen ja muut huomioon ottava, osaa seistä käsillään ja juosta nopeasti 60 metrin aitoja. Hän on mielestään kiva kaveri ja kekseliäs luonne.

Somessa suurin osa (Twitter 74 % ja LinkedIn 91 %) tunnistaa sekä hyvät puolensa että kehittymisen kohteensa.

Yllätyin, sillä Twitterissä 4 % ja LinkedInissä 22 % ilmoitti tunnistavansa vain vahvuutensa. Yksi twiittaaja kommentoi, että itsensä oppiminen jää usein liian vähälle: ”Mittaamme maailmaa joka suunnasta, mutta usein ihmetellään niitä, jotka mittaavat itseään. Elämä opettaa myös sen, että vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ei kannata paljastaa, niitä tietoja voidaan käyttää kiperissä tilanteissa hyväksi.”

Kahden ystäväni kanssa saimme aikaan melkein koko päivän kestävän keskustelun, joiden päätteeksi olin sekä vaikuttunut että voimaantunut. Miten paljon yksi kysymys voikaan saada aikaan?

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet ajattelin-tanaan tyo mieli
Kommentit (4)
  1. Kehittyminen ja uuden oppiminen pitää vireessä. Usein niiden omien vahvuuksien kertominen tyssää johonkin outoon, en mie kehtaa, mitä nuokin ajattelevat -kohtaan 😀
    Itse olen jo varsin varttunut ja tykkään oppia uutta sekä kokeilla asioita joita en ole ennen tehnyt.

    1. Kiitos kommentista! Totta, suomalainen ei ole tottunut ainakaan kehumaan itseään. Siihen pitää tietoisesti opetella.
      Uuden oppiminen on ihanaa, siihen voin samaistua 🙂

      Minna

  2. Asiaa jonkin verran mutkistaa se, että usein vahvuudet ja kehityskohdat ovat toistensa kääntöpuolia. Säästäväisyys voi olla vahvuus, mutta pihiyden puolelle lipsahtaessaan se onkin heikkous. Spontaanius voi olla hyvä puoli, mutta spontaani henkilö saattaa olla varsin tuulella käyvä, mikä onkin jo kehityskohta. Huolellisuus voi olla hyve , mutta jos mennään sairaalloisen täydellisyydentavoittelun puolelle, sitten käsillä onkin kehittämistä vaativa asia.

    Itsessäni ainakin tunnistan sen, että vaikka yksi suurimmista vahvuuksistani on pystyvyys, asiaan toisaalta liittyy ankaruus itseä ja tietyissä raameissa myös muita kohtaan.

    Juuri se, että kehityskohdat liittyvät usein läheisesti omiin vahvuuksiin, nähdäkseni vaikeuttaa kehityskohtiin tarttumista. Osa ei suostu tunnistamaan niitä (koska näkee ne osana vahvuuksiaan). Osa taas ei ehkä oikein tiedä, mitä asialle voisi tehdä joutumatta tinkimään samalla myös vahvuuksistaan. Samaan ongelmaan törmäävät myös muut, kun he haluaisivat keskustella jostakin toisen kehityskohdasta: on vaikea puhua virheistä ja puutteista, jotka ovat niin kovin lähellä sitä, mikä toisessa on parasta.

    Kuten usein muulloinkin, ratkaisu taitaisi olla kultaisen keskitien löytäminen. Se kultainen keskitie on vain joskus pitkospuita kapeampi. 🙂

    1. Kiitos kommentista! Hyvä pointti, olet varmasti oikeassa. Tunnistan itsessäni tietynlaisen suuripiirteisyyden, joka on sekä ”pelastava” että palauttava tekijä. Näitä ns. vastinpareja löytyy varmasti enemmänkin! Kunhan vain antaa itselleen aikaa tarkastella omia piirteitään… 🙂

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *