Sano se ääneen: Ulkonäköä ei sovi kommentoida!

Olen aiemmin kirjoittanut blogiini siitä, miten hoikkuutta saa taivastella, mutta lihavuus on tabu. Tässä postauksessa toin esiin muun muassa sitä, miten ulkonäön kommentointi koetaan normaalina. Lihavuudesta ei saa kommentoida eikä vitsailla, lihavaa ei saa moittia syömisistä. Samaan aikaan hoikalle voi kommentoida ääneen hänen hoikkuuttaan, ruoka-annoksiaan ja vyötärön kapeutta.

Nyt laajennan näkökulmaa asiaan. Pohjaan kirjoitukseni omiin kokemuksiini mutta myös tekemääni pieneen lähipiirikartoitukseen. On kiehtovaa, miten lapsuudessa ja nuoruudessa kuulemamme tokaisut pyöreistä poskista tai rakettirinnoista vaikuttavat myöhempään käsitykseemme itsestämme. Yhtä kiehtovaksi ajattelen työpaikan kahvipullakulttuurin, jossa on lupa heittää ilmoille kommentteja siitä, kuka syö mitenkin paljon ja missä tahdissa makeisia, kenen taas olisi syytä jättää pulla tarjoilulautaselle.

Selän takana pöhistään yhden laihdutuskuurista ja toisen pyöristyneestä vatsan seudusta – kohta on varmasti edessä äitiysloma. Turun kaupungiteatterin ”Kysy siskoilta” -näytöksessä huudettiin näyttelijöiden johdolla ja kannustamana ilmoille uudenlainen voimalause siitä, että jätetään toistemme vatsat rauhaan. Heti. Minä huusin muiden mukana maskini takaa – liian usein nimenomaan naisen vatsa saa osakseen täysin tarpeetonta huomiota.

Se on liian laiha, liian lihaksikas, liian löysä tai liian iso.

Raskaana ollessaan naisen vatsasta tulee julkinen: sitä saa hämmästellä, arvioida ja jopa koskettaa. Lupaa kysymättä. Ei jatkoon. Yleisenä ohjenuorana teatterissa kajahtanut oodi vatsan rauhaan jättämisestä on varsin toimiva. Älä kommentoi kenenkään vatsaa, älä utele raskaudesta, älä ihmettele laihuutta. Anna olla.

Kun kartoitin kokemuksia ulkonäköön liittyvistä kommentoinneista, sain huomata, että niillä on väliä. Suurin osa kommentteja saaneista totesi, että nimenomaan nämä ikävän sävyiset toteamukset ja vitsillä heitetyt ”läpät” ovat jääneet mieleen. Eivät lukuisat kehut tai ulkonäön ihailut.

”Jos laihtuisit kymmenen kiloa, sinustakin saisi ihmisen näköisen”, oli urheiluvalmentaja tokaissut yhdelle. ”Katsokaa kaikki, tuolta tulee norsu!” oli hyvästä huumoristaan tunnettu opettaja huudahtanut toiselle tämän tullessa oppitunnille. ”Koskas teidän vauva syntyy…?” oli kollega kysynyt vatsaa sormellaan osoittaen kolmannelta, pitkäaikaisesta lapsettomuudesta kärsineeltä naiselta.

Ulkonäköä voi kommentoida myös välillisesti. Ikään kuin puoliksi vitsillä ja puolihuolimattomasti ohi mennen: ”Te ette sitten tosta nenästä vaan päässeet!” totesi ystävä katsottuaan ystävättärensä tyttären uuden vauvan kuvaa. ”Säkin voisit käydä uimassa tai vesijuoksemassa. Se sopii kaikenlaisille liikkujille. Tai liikkumattomille”, rohkaisi työtoveri kollegaansa kahvipöydässä.

Minulle on kommentoitu elämäni aikana lukuisat kerrat leveästä hammasraosta. Olen saanut kuulla ihmetystä siitä, miten muuten noin tiiviit ja kauniit hampaat omaavalla voikin olla noin iso rako etuhampaiden välissä. Olen saanut vastata kysymykseen siitä, mahtuuko rakoseen lyijykynä, entä kieli? Rako oli the juttu, kun istahdin pilapiirtäjän jakkaralle joskus 90-luvulla Rodoksella.

Paljon puhetta hammasraosta.

Hassua, että juuri nämä kommentit ovat jääneet mieleeni, sillä suurin osa mitään hampaistani ajatteleva tai kommentoiva kehuu niitä: ”Rakohan on persoonallinen!” Niinpä.

Tiedän, olemme varmasti kaikki osallistuneet monenlaisiin ulkonäkökeskusteluihin. Tunnustan, etteivät ne ole olleet aina asiallisia tai edes lähellä asiallista. Käsi pystyyn virheen merkiksi.

Olenkin vanhemmiten tullut sellaiseen johtopäätökseen, että ulkonäköä ei sovi arvioida lainkaan. Meidän ei tule kommentoida kenenkään ulkoista olemusta ainakaan ilman, että siitä on meiltä kysytty. Varsin harvoin ulkonäkökeskustelut ovat oikeasti asiallisia.

Ajattelen kuitenkin, että esimerkiksi oman lapsen (oikeastaan kenen tahansa!) kehuminen on ihan jees, suotavaakin. Lapsen pitää saada peilata – konkreettisen peilaamisen lisäksi! – itseään ja tekemisiään vanhemmista. Mitä enemmän hän saa hyvää palautetta, sitä itsevarmempi hänestä kasvaa. Mitä enemmän hän näkee itseänsä ja ulkonäköönsä tyytyväisiä lähiaikuisia, sitä itsevarmempi hänestä kehittyy.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Unsplash (Alina Scheck)