Silloin, kun minä olin nuori

Siitä tietää tulleensa vanhaksi – tai ainakin keski-ikäiseksi – kun alkaa muistella, millaista elämä oli silloin, kun oli itse nuori. Ajattelin joskus parikymppisenä, etten koskaan tule lausumaan näitä sanoja, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Levi´s farkut takaapäin

Kun minä olin nuori…

…me kävelimme kouluun, kauppaan ja lähikentälle luistelemaan. Me kävelimme kuumassa kesäsäässä, paukkupakkasessa ja räntäsateessa. Eikä meillä ollut goretexeja.

…me katselimme jouluaattona piirrettyjä ja sivusilmällä vanhempien ja isovanhempien joulustressiä. Me emme kehdanneet pyytää toisenlaista joulua emmekä juuri tarjonneet apua minkään kanssa.

…me istuimme kuuliaisesti ruokapöytään, kun kutsu kävi, riisuimme takin ja lakin ja kiitimme ruoasta.

Me emme käyneet kebabilla, jos kotiuunissa paistui päivällismakaronilaatikko.

…me kävimme vuosittain koulun hammashoitolassa ja purskutimme viikoittain koulun käytävillä pulpettijono kerrallaan.

…me kannoimme avaimia kaulanauhassa ja puhuimme asiamme lyhyesti kotipuhelimessa – jos joku sattui olemaan soiton hetkellä kotona. Jos ei ollut, käveltiin oven taakse. Jos kukaan ei avannut, käveltiin takaisin omaan kotiin.

…me keskityimme lukukirjaan vilkuilematta sivuille tai luureihin, me kirjoitimme arviot kirjasta käsin, kun ensin olimme vetäneet leveät marginaalit ruutupaperiin. Ylioppilaskirjoituksissa me kirjoitimme ensin lyijykynällä, sitten lopulliset versiot kuulakärkikynällä. Ranne ei liiemmin kiitellyt.

…me pukeuduimme kivipestyihin farkkuihin ja niiden lahkeiden yli vedettyihin valkoisiin tennissukkiin. Päähämme asetimme minimyssyksi rullatun pipon.

Me palellutimme korvamme ja usein myös nilkkamme.

…me kuuntelimme C-kaseteilta itse radiosta nauhoittamiamme lempibiisejä ja toistimme niitä repeatilla. Kelaus oikeaan kohtaan sujui myös lyijykynällä.

…me saimme markalla ison pussin irtokarkkeja ja läjäpäin pieniä Smurffi-pääsiäismunia.

…me katselimme Beverly Hills 90210 -sarjaa ja ihastuimme näyttelijöihin.

…me hankimme säästöillämme Levi´s viisnollaykköset ja nahkavyön, jolla kiristimme vyötärön ruttuun. Me peilasimme farkkupeppua ja olimme pääasiassa tyytyväisiä näkyyn.

…me vetelimme pussilonkeroa jossain kerrostalo- tai tehdasalueiden suojaisilla kellariaskelmilla.

…me kävimme koulun joulukirkossa ja lauloimme kaikki samoja virsiä.

…me vierailimme mielellämme isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla viikonloppuisin ja loma-aikoina.

…me opiskelimme ja teimme töitä ja asuimme naftisti tulitikkuaskissa. Meillä ei ollut design-huonekaluja eikä taulutelkkareita. Me pyydystimme tarjoushaukkoina punalappuisia eineksiä lähikaupassa ja totuimme nopeasti herne-maissi-paprikaan ruoassa kuin ruoassa.

…me tapasimme poika- ja tyttöystävämme kouluissa, harrastuksissa ja myöhemmin toki yöelämässä.

Toista se on nykyään.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva:  Unsplash (Ryan Moreno)

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama ystavat-ja-perhe
Kommentit (10)
  1. Muistoja herättävä kirjoitus!! Kiitos!

    1. Kiva, kun luit! Näitä on välillä mukava muistella… 🙂

      Minna

  2. Kiva kirjoitus, kiitos! Muistan hyvin sen, että kalliisiin vaatteisiin piti ihan itse säästää rahaa, tehdä töitä niiden eteen. Muistan myös neonvärit ja kouluvihkojen marginaalien koristamisen. Yksi opettaja vielä palkitsi kauneimman ja siistimmän vihon aina lukukauden päätteeksi.

    M.

    1. Kiitos! Neonvärit, kyllä! Minäkin muistan nuo marginaalit ja miten niitä ruudutin ja raidoitin ja alleviivaustusseilla värittelin.

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *