Syyskuinen viikko on ollut syksyinen ja lämmin. Työ- ja kotiarki on rullannut tuttuun tapaan, mutta viikonloppuna pääsimme viettämään varsin mukavia 200-vuotisjuhlia Harjattulan kartanon kasvihuoneelle. Kahden pariskunnan yhteiset viisikymppiset saivat hymyn huulille ja tanssijalan vipattamaan. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa kuvakoontina.
Maisemaikkunasta on tällä viikolla auringon noustua näkynyt merisumun lisäksi tyyntä merenpintaa, laiturista lähteviä veneitä sekä takapihan edustan ja vastarannan vehreyttä. Vielä on kesää jäljellä?Kun sain päätökseen Viisikko-kirjakerhomme syyskuun kirjan (Kastanjasota), nappasin monen minulle suositteleman Tapahtui mitä tahansa -teoksen korvilleni. Ja se kannatti, tämä kirja on vienyt mukanaan ensimmäisiltä riveiltään!Kuten joka viikko, myös tällä viikolla lenkkeilin ystävän kanssa jokirannassa. Vielä ennen seitsemää oli valoisaa, pian sekin muuttuu ja saa tarpoa pimeässä. Tämä kuva on napattu föriltä.Kaksitoistavuotias urheili viimeisiä kertoja Paavo Nurmen stadionilla. Seuraavat treenit pidetään Kupittaan hallilla, sisäkausi alkakoon! Stadion on ollut melko pitkään remontissa, ensi keväänä urheilijanuorukaiset pääsevät uusille radoille.Kävin tällä viikolla valokuvaaja Arto Arvilahdella (Kuvakas) otattamassa uusia kuvia itsestäni. Katselin koevedoksia tietokoneelta ja olin tyytyväinen. Taitava kuvaaja sai jälleen minun näköiseni kuvat purkkiin. Näistä luvassa julkaisua myöhemmin.Lauantaiaamu ja -aamupäivä olivat minun mieleeni: paljon puuhaa, ulkoilua ja urheilua. Lapsen ollessa treeneissä tein lenkin, hain kukat, synttärilahjat illan juhliin ja hoitelin kaikenlaisia juoksevia asioita. Samaan hikeen tein kotitreenin, keittelin kahvit ja nautin ihan vain olemisesta ennen kuin aloin valmistella itseäni illan juhliin.Lauantaina pääsimme puolisoni kanssa 200-vuotisjuhliin Harjattulaan. Kahden pariskunnan yhteiset 50-vuotiasjuhlat olivat mukavat, ja oli erityisen iloista nähdä pitkästä aikaa monia ystäviä ja tuttavia yhdessä. Pukeuduin pukukoodin mukaisesti smart casualiin: raitahameeseen, mustaan yläosaan ja puputennareihin.Koska juhlista kuvia on vain vähän (puhelin oli kädessä vain harvoin), täytän kuvakavalkaadia omilla kuvillani. Koska olen saanut koronan jälkeen jonkin reaktiiven niveltulehduksen kahteen varpaaseeni, en voinut laittaa jalkaani korkokenkiä. Niinpä valitsin puputennarit.Yksi kuva minulla oli juhlista – sekin vahinko! Videoita on otettu ja tässäkin kohdassa piti ottaa, mutta tulikin kuva. Huono, tärähtänyt ja hiukan hassu kuva. Kuva bändistä, joka soitti pitkän soittosetin illan aikana. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.Sunnuntaina vietettiin Turun päivää. Emme käyneet kaupungin vislkeessä emmekä osallistuneet merkkipäivän viettoon. Sen sijaan leivoin mustikkapiirakan ja lähdimme miehen ja kaksitoistavuotiaan kanssa uuden kummityttömme ja hänen vanhempiensa luokse kahville. Ihan paras tapa viettää vapaapäivää!
Aivan upea tuo teidän näköala joelle! Vaikka meilläkin on näköala puistoon, se on ennemminkin ”urbaani citymaisema”, ei tuollainen metsäinen jokinäkymä, jossa myös satama ja ylikulkusilta yms. Ei taida Espoosta vastaavia edes löytyä, kun tuo merenrantakin on niin tiheästi rakennettua.
Itsellenikin on tänä syksynä ollut tosi vaikea päästää irti kesästä, johtuu varmaan noista lämpimistä ilmoista. Pimenevät illat ovat tuntuneet melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta, mutta minkäs teet.
Näkymä on upea ja vaihtelee ihanasti vuodenaikojen mukaan. Tämä on oikeastaan merimaisema, Aurajoki toki ”haarautuu” tästä eikä ole pitkän matkan päässä meiltä. Ihana tuo, että pimenevät illat tuntuvat henkilökohtaiselta loukkaukselta – kyllä, voin samaistua!
Oi mikä viikko, kaikenlaista mukavaa. Upea tuo valokuvaajan ottama kuva sinusta. Ja bileet piristävät aina kummasti! Puputennareita katsellut jo kauemmin, käytettynä löytyisi välillä omaa kokoakin. Onko ne mukavat?
Aivan upea tuo teidän näköala joelle! Vaikka meilläkin on näköala puistoon, se on ennemminkin ”urbaani citymaisema”, ei tuollainen metsäinen jokinäkymä, jossa myös satama ja ylikulkusilta yms. Ei taida Espoosta vastaavia edes löytyä, kun tuo merenrantakin on niin tiheästi rakennettua.
Itsellenikin on tänä syksynä ollut tosi vaikea päästää irti kesästä, johtuu varmaan noista lämpimistä ilmoista. Pimenevät illat ovat tuntuneet melkein henkilökohtaiselta loukkaukselta, mutta minkäs teet.
Näkymä on upea ja vaihtelee ihanasti vuodenaikojen mukaan. Tämä on oikeastaan merimaisema, Aurajoki toki ”haarautuu” tästä eikä ole pitkän matkan päässä meiltä. Ihana tuo, että pimenevät illat tuntuvat henkilökohtaiselta loukkaukselta – kyllä, voin samaistua!
Minna
Oi mikä viikko, kaikenlaista mukavaa. Upea tuo valokuvaajan ottama kuva sinusta. Ja bileet piristävät aina kummasti! Puputennareita katsellut jo kauemmin, käytettynä löytyisi välillä omaa kokoakin. Onko ne mukavat?
Joo, viikko oli varsin mukava! Puputennarit ovat ainakin minun jalkaani hyvät. 🙂
Minna