Tag: perhe

Seuraa toivepostaus, jonka aiheena on pieni Elmo-lemmikkisiili. Elmo on nyt kymmenviikkoinen. Me ajattelemme hänen olevan vauva, mutta siiliniässä hän on jo miltei teinipoika. Akvaariopisteen asiantuntija kertoi, että tässä vaiheessa siilin maitohampaat voivat vaihtua pysyviin hampaisiin. Touhukin on sen mukaista: Elmo tökkii kuonollaan, rouskuttelee ympäristön heiniä ja uuden mökkinsä reunoja sekä puree ja näykkii kankaita, kuten […]

Enpä olisi arvannut koskaan voivani hihkua moista ääneen. Meille on todella muuttanut uusi asukas: Elmo-lemmikkisiili. Elmo on syyskuun ensimmäisenä päivänä syntynyt afrikkalainen kääpiösiili. Heti luovutusiän saavutettuaan hän muutti meille. Kahdeksanviikkoinen ja muutaman sadan gramman painoinen pikkuotus on sulattanut muutamissa päivissä meidän kaikkien sydämet! Lemmikkisiili on yksitoistavuotiaan tahto ja toive. Tai oikeastaan niiden täyttymys. Meille ei […]

On taas viikon parhaat -koonnin aika. Kysyin sosiaalisessa mediassa, miten seuraajani toivovat minun koostavan sunnuntain jutun. Viikkoni kuvina -tyylinen postaus voitti äänestyksen. Lokakuinen viikko on ollut sateinen ja opiskeluntäyteinen mutta kuitenkin ihan mielekäs ja mukiinmenevä. Viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti Elmo-siilin hankinta, jokapäiväinen liikunta-annos sekä valmiiksi saatu ja julkaistu kuvareportaasi palautteineen ja arviointeineen. Maanantaina kävin vilauttamassa […]

Kulunut viikko on opettajan työssäni vapaajakso, opiskelijaelämässäni itsenäisen työn viikko. Molemmat voidaan tulkita myös lomaksi, syyslomaksi. Hassua, miten moninaisia ja monimutkaisia käsitteitä saamme luoduksi yhdestä nelikirjaimisesta suomenkielisestä sanasta. Se voikin olla tämän syyslomaviikon ensimmäinen havainto tai huomio, ihan kumpi tahansa! Vietimme syyslomaa yhdessä yksitoistavuotiaan kanssa – hänen Wilmastaan tarkistin, että peruskoulussa tätä ajanjaksoa kutsutaan vielä […]

Lokakuinen viikko on sujunut rauhallisissa merkeissä: opiskelutehtävät ovat hallinnassa, kiireentuntua ei ole ja omat synttärini menivät mukavasti. Kaiken kukkuraksi tulin yllätetyksi, mikä on aina mukavaa! Viikon kohokohtia olivat myös lapsen hyvin menneet kokeet, yhteistyössä siivottu koti ja ihanat syntymäpäivälahjat. Alkuviikosta koin jopa täydellistä kiireettömyyttä – yhtäkkiä olin tehnyt kaiken tarvittavan ja kello oli vasta yksi […]

Ensimmäinen opintovapaaviikko – ja samalla ensimmäinen kokonainen lokakuun viikko – on takana. Toistan itseäni, kun totean, että viikot vierivät nopeasti. Havahduin tähän viimeistään lauantaina, kun mies totesi yksitoistavuotiaalle, että kohta on joulu. Hyvänen aika. Joulu. En ole jouluihminen, joten en halua vielä edes ajatella joulua. Valitettavasti olin pakotettu tähän, sillä kauppareissulla törmäsin kärryilläni joulusuklaisiin, joulukalentereihin […]

Viime keväänä kerroin ensimmäisestä opintovapaastani ikinä. Sen loputtua totesin, että ”oi aikoja, olipa ihanaa ja vapauttavaa…vaikkakin työlästä”. Työntäyteistä kuitenkin aivan eri tavalla kuin töissätöissä. Eniten (tai no, eniten ja eniten…) nautin siitä, ettei aamuisin ollut tulipalokiire minnekään: opinnot alkavat pääsääntöisesti yhdeksältä, mikä tarkoittaa sitä, että ehdin aina kävellen aamulla kampukselle. Ja iltapäivällä sain karistettua päivän […]

Jälleen on yksi viikko taputeltu. Syyskuu on kääntynyt lokakuuhun. Värikkäät puut tiputtavat lehtensä, ja ilmassa voi haistaa talven tulon. Maa ja sen peittävä lehtimössö ovat märkiä, aamut ja illat pimeitä. Loka- ja marraskuu eivät ole suosikkejani millään mittarilla tarkasteltuna. Tai no, lokakuulle osuu oma syntymäpäiväni, se on ihan jees. Tämän viikon parhaat palaset olivat ehdottomasti […]

Tätä kysyttiin minulta kysy minulta, minä vastaan -haasteessa. Koska kyseessä on melkoisen iso kysymys, päätin, että vastaan siihen ihan kokonaisella blogijutulla. Olen ennenkin kirjoittanut saman tyylisen tekstin, viisi neuvoa teini-ikäisen vanhemmalle. Nyt syvennetään vähän. Tekisi mieli heti alkuun täräyttää, että melkein kuolin, mutta koska totuus on ainakin osin toisenlainen, en sitä tee. Lisään tähän perään, […]

Kymmenenvuotias ei ole enää kymmenenvuotias. Hän on yksitoistavuotias. Se tietää sitä, että minun on opeteltava kirjoittamaan yksitoistavuotias, yksitoistavuotiaan ja yksitoistavuotiaalle. Oppia nakuttelemaan neljäsluokkalaisen tilalle viidesluokkalainen. Se tarkoittaa toki myös sitä, että meillä asuu esiesiteini, tyttö täyttä rautaa ja täynnä omaa tahtoa. Sellainen, jota viime syksynä kuvailin tytöksi, joka osaa sanoa oikeissa kohdassa ein ja pitää […]