Toisen sairauslomaviikon plussat ja miinukset

Aika menee nopeasti, vaikka ei tekisi mitään sen kummempaa. Onneksi. Kaularangan leikkauksesta johtuvat rajoitteet hieman vielä jumittavat, mutta pääasiassa arki sujuu mukavasti: kävelen kymmenisen kilometriä päivässä, teen kuntoutustreenit – ja omia treenejäkin mm. kuminauhalla – ja puuhastelen kotona kevyitä kotiaskareita. Koneaika on aika tarkkaan tunti kahdesti päivässä, sen jälkeen ei enää pysty, ei kykene. Tunnin päivässä olen jäät harteilla ja niskoissa, sillä lihasväsymystä ja -kipuja vielä paikoin esiintyy. Lähinnä leikkausasennosta johtuen. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.

Minna pipo päässä talvisessa kelissä

Aina ensin positiiviset!

Kunnon talvi

Tadaa, talvi on taas täällä! Ja minä niin nautin joka hetkestä. Yksi onnellisimmista kohdista oli, kun eräänä aamuna lähdin tutulle kuntoutuslenkilleni ja taivaalta alkoi tupruttaa hiljalleen lisää lunta. Hymyilin. Siinä hetkessä olin todella onnellinen enkä edes osaa selittää, miksi. Lumikinokset, pakkanen ja tammi-helmikuun valo sokaisevat mielen.

Noutokauppakassisysteemi

Sille kymmenen pistettä ja papukaijan merkki, joka tämän on keksinyt. Että kotirouva voi tilata ruokaostoksensa verkossa, tallentaa listansa, syöttää Plussakorttinsa numeron ja valitsemanaan ajankohtana vielä noutaa ruoat marketin parkkihallista. Siellä ystävällinen asiakaspalvelija tervehtii, nostaa ruokalaatikot (ne eivät siis ole kasseissa vaan laatikoissa) auton takakonttiin, ja kotirouva ajaa tyytyväisenä kotiin, täyttää jääkaapit ja alkaa ruoanlaittohommiin. Samalla hän säästyy vaivalta, ikävältä tuntuvalta kauppaseikkailulta ja mahdollisesti koronalta. Amen.

Terveydellä, Saara -podcastin julkaisu

Minulla oli kunnia osallistua Terveydellä, Saara -podcastiin viime vuoden lopulla. Podcast julkaistiin tiisaina ja olin siitä ihan fiiliksissä. Julkaisusta siis. Keskustelimme arki-aiheesta, ja jakson nimi olikin houkuttelevasti ”Hetki arjen kauneudelle”.

Kuuntelin juttumme ja totesin, että hyvähän siitä tuli.

Jos et vielä ole kuunnellut Saaran podcastia, suosittelen! Saara on ihan syntynyt puhetyöläinen. Meidän jaksoon pääset tästä.

Radiojournalismin tehtävät

…on edes jotain järkevää tekemistä sen konetunnin aikana. Tämä nousi listoilleni erityisesti siksi, että selviydyin liki itsenäisesti radiojutun editoinnista. Vaikka lopputulos ei ollut ihan sellainen kuin olisin kuvitelmissani toivonut, se oli (ja on) riittävä ja sillä mennään. Olin hetkittäin jopa ylpeä itsestäni.

Valovalovalovalo

Sanonko kerran vielä? Valo. Valon lisääntymisen huomaa erityisesti iltapäivissä. Tässä vaiheessa on mukava, kun valo viipyy hetken pidempään olohuoneessa, mutta maalis-huhtikuun taitteessa yhtäkkinen kevät ja kaikki se valo, joka paljastaa pölyyntyneet paikat, saa minut ahdistumaan. Mutta nyt nautin. Talvinen valo on melkein parasta tässä hetkessä!

Talvinen maisema olohuoneen ikkunastaa

Sitten vasta negatiiviset…

Rajoitteet

Kun on tottunut tekemään ja touhuamaan, jumitus omassa arjessa tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. En siedä avuttomuutta enkä sitä, etten itse selviä jostakin kotityöstä tai esimerkiksi auton skrapaamisesta. Vaikka tilanne on tämä vain rajatun hetken, se ottaa päähän.

Sotkuisuus

Vaikka kuinka haluaisin olla ihminen, joka ei sotkuista piittaa, en ole sellainen. Pystyn ohittamaan pölypallerot ja keittiötasolla olevat muruset hetkellisesti, mutta jatkuva kaaoksen kestäminen on ylitsepääsemätöntä.

Ja koska rajoitteet, en voi tarttua imuriin tai järjestellä tavaroita, kuten tavallisesti.

Yritän kestää. Nakitan kotitöitä miehelle ja kymmenvuotiaalle. Seuraan sivusta ja huokailen. Kun mietin asiaa järjellä, eihän meillä edes ole sotkuista, mutta tunne huutaa toista. Onhan meillä! Etsinnässä kunnollinen siivooja.

Vähän sinne päin toimiva puhelin

Tiedän, sama vanha virsi. Puhelin on pitänyt uusia jo pitkään, mutta tämän toimenpiteen toteuttaminen tuntuu hankalalta: mikä puhelin, mitkä ominaisuudet ja miten saan siirrettyä vanhan puhelimen tiedot siirrettyä uuteen? Hankala on.

Tällä viikolla päätin, että nyt tämä on tehtävä. Sairausloman aikana. En nimittäin enää kestä sitä, että luuri ei enää toimi kunnolla. Tai toimii se jotenkuten, mutta kutsuisin sitä ennemmin temppuiluksi.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet oma-elama ystavat-ja-perhe ajattelin-tanaan
Kommentit (7)
  1. Voimia toipumiseen, ihanaa että jaksat kuitenkin olla liikkeellä ja iloita talvipäivistä 🙂
    Pitää itse tsempata, liikut jo nyt reippaammin kuin minä, hehe!

    1. Kiitoksia! Totta tosiaan, nyt on liikuttava kaularangan vuoksi vielä (oikeastaan) jopa enemmän kuin ns. normaaliarjessa. Kuntoutusta… Onneksi valo on lisääntynyt ja lunta riittää toistaseksi.

      Minna

  2. Tyylimurun Tiina
    7.2.2022, 15:06

    Varmasti ottaa päähän, kun ei pääse tekemään samanlailla kuin ennen. Mutta hyvinhän se silti kuulostaa menevän.. kohta varmasti pääsee siivoamaan 😉. Eipä sillä, olisin samanlainen. Ja se kevään kaikki pölyt &likaiset ikkunat paljastava aurinko on aika paha. Nyt jaksaa, jaksaa kuntoutua ja paljon tsemppiä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *