Valoisia päiviä ja koronaoireita – viikon plussat ja miinukset

Onpas ollut viikko! Työrintamalla, opiskeluissa ja kotosalla on pitänyt kiirettä. Onneksi tätä pystyy mukavasti rajaamaan virka-aikaan, jos kymmenvuotiaan harrasteita ei lasketa. Työkoneen olen avannut päivittäin seitsemän jälkeen ja sulkenut neljän hujakoissa, muutamana iltana olen joutunut tekemään hetken hommia, sillä ensi viikolla minulla alkaa kauan odotettu opintovapaa.

Perjantaiaamuna kymmenvuotiaan koronatestiin piirtyi vahva toinenkin viiva. Ja seuraava positiivinen tulos napsahti perheesemme sunnuntaina. Minun. Vaikka näitä on tiedetty odottaa, oli taudin todentuminen ikävä ja jollakin tavalla pelottavakin yllätys. Kokosin viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin kaikkea kivaa ja hyvää viikon varrelta

Valoisat päivät

Vaikka aurinko ei koko aikaa paista (ja hyvä niin), on valoisaa. Talven hämy alkaa olla poissa. Se virkistää ja antaa uskoa siitä, että kesää kohti tässä mennään. Onneksi.

Työrupeaman taltuttaminen

On ollut kiireinen työviikko, mutta kaikki tärkeä on saatu kuntoon, järjestykseen. Opiskelijat on informoitu ja opinnäytetyöohjaukset saatu pakettiin. Opetukset on pidetty – olen valmis! Nyt on mukava aloittaa opintovapaa ja siirtyä kahdeksi kuukaudeksi kokonaan toisenlaisiin meininkeihin. Heti ensi viikolla on monta intensiivipäivää Videojournalismi-opintojaksolla. Olen innostunut.

Miehen syntymäpäivät

Perjantaina vietimme miehen syntymäpäiviä. Olimme hankkineet kymmenvuotiaan kanssa kakun, herkkuja ja pienen paketin. Niin, ja kaksi korttia. Toinen numerolla 4 ja toinen numerolla 7. Yhdistimme ne mukavasti, ja minä kirjoitin neloskortin, lapsi seiskakortin. Päälahjana annoin miehelle (ja samalla itselleni) Haloo Helsingin Stadionkeikan kesäkuussa. On taas jotain odotettavaa.

Terveisin, Saara -podcast-sarjan yleisönäänestyksen voitto

Niin siinä kävi, kiitos, kun kuuntelitte ja äänestitte! Terveydellä, Saara -podcastin yhdeksäs osa vei voiton yleisönäänestys-kategoriassa. Siinä minä keskustelen Saaran kanssa siitä, saako arki olla ihanaa. Kuuntele vaikka tästä! 

Perusarki pyörii mukavasti

Ja se on aina parasta. Rutiinit maadoittavat ja kannattelevat hankalissa ja kiireisissäkin hetkissä. Arki ja arjen toistuvat harrasteet, lenkit, kotitreenit, kauppapäivät ja viikon kotiruokalista ansaitsevat erityismaininnan juuri tällä viikolla.

Kuuntelin runokirjan

Ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Viisikko-lukupiirimme runo-genreen Anja Erämajan Olen nyt täällä metsässä -teos oli kutkuttava ja uteliaan mieleni herättävä. Yksittäiset sanat, lyhyet lauseet, tokaisut sekä aivan erityinen runorytmi tempasivat mukaansa – oli pakko kuunnella lisää.

Teos oli kaiken kaikkiaan varsin hyvä kolmen tähden kuuntelukokemus, ja Erämajan itse lukemat runot sisälsivät kiehtovia yhteyksiä.

Metsä ja yhteen kietoutuvat ajatukset rauhoittivat. Runoilijan käyttämä tunnelman intensiivisenä pitävä kieli ikään kuin sykähteli eteenpäin, ja runot itsessään herättivät kuulijassaan kaikki aistit. Tämän teoksen mietin hankkivani kirjakirjana.

Sitten viikon miinusmerkkiset

Emme välttyneet mekään isolta Koolta

Varhain perjantaiaamulla hän saapui. Iso K. Hän saapui voimakkaan pahoinvoinnin saattelemana ja iski kyntensä kymmenvuotiaaseen. Kuume nousi heti korkealle, voimat hupenivat, eikä pään nostaminen tyynystä enää ollut lainkaan hyvä ajatus. Huimasi ja heikotti. Onneksi pahoinvoinnista ja oksentelusta selvittiin nopeasti.

Aamun kotitesti oli heti positiivinen, viiva piirtyi välittömästi näkyviin.

Samaan hengenvetoon alkoivat minun ja mieheni oireet, täysin psyykkistä alkuperää olevat sellaiset. Jatkuva syynäys oli tehdä hulluksi: Kuvottiko minua hieman? Särkeekö pää? Olenko väsynyt, ja mikähän ihme kurkunpäässä on? Teimme testit. Negatiiviset. Ja sitten jatkoimme normaalia elämää.

Kunnes lauantai-illalla minulle tuli kumma tunne, sellainen syvään hengittämisen tuntuminen ja sitä seuraava köhötys. Jokin sisälläni tiesi, että sunnuntaiaamun testi on positiivinen. Ja niin se oli. Oireeni ovat lieviä: nenä hieman tukossa aamulla, kurkussa limaa, jännä syvään hengittämisen tuntemus ja lievistä lievin köhä siitä, kun hengittää. Toivotaan, että tauti pysyy tällaisena.

Keuhkotuntuma ja sen sellaiset

Katso yllä. Kaikenlaiset keuhko- ja kurkkutuntumat ilmaantuvat välittömästi, kun yhdellä perheestä todetaan korona. Tai mikä tahansa flunssa tai vatsatauti. Kaikenlaiset virukset taitavat olla kollektiivisia. Psyyke tekee tepposet, ja sitä on aivan varma, että kipeinä tässä ollaan. Säilyimme terveinä ja negatiivisina aina sunnuntaiaamuun saakka. Ehkä oireet eivät olleet alunperinkään ihan kuviteltuja?

Kaupassa rynnivät ihmiset

Kirjoitin väliotsikkoon ensin pienen virheen: kupassa rynnivät ihmiset. Onneksi huomasin tämän. Toki sekin olisi ollut miinusmerkkistä…

En tajua, miksi ihmiset rynnivät ja seisoskelevat poikittain asetettujen ostoskärryjensä kanssa kaupan käytävillä.

Tämä on yksi syy, miksen pidä kaupassa käymisestä. Ihmiset. Voisiko ostokset hoitaa suoraviivaisesti ja jouhevasti ilman sen kummempaa seisoskelua, ihmettelyä ja tien tukkimista. Kiitos.

Tähän on tultu.

Minna