Vera Valan Aprikoosiyöt vie lukijan keväiseen Italiaan

Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen jälkeen minun (ja kahden hengen kirjakerhomme) oli hankala tarttua uuteen opukseen. Oli tunne, ettei mikään kirja koskaan, ikinä voi yltää samalle tasolle kuin Brotheruksen esikoinen. Oli tunne, ettei mikään voi koskaan koskettaa yhtä syvältä kuin Ainoa kotini.

Kaksi vuorokautta annoin olotilani tasaantua, sitten päätin yhdessä kirjakerhoystäväni kanssa valita uuden kirjan. En ole koskaan ottanut osaa haasteeseen, jossa kirja valitaan tietyin kriteerein: kirja, jonka on kirjoittanut suomalainen kirjailija, kirja, joka on kirjailijansa esikoisteos, kirja, joka sijoittuu ulkomaille, kirja, jonka kansi säväyttää ja niin edelleen.

Kun nyt selasin Storytelin uutuuksia, päädyin Vera Valan Aprikoosiyöt-teokseen kannen perusteella – kirjan kansi houkutteli herkullisuudellaan, värikylläisyydellään ja kesällä. Kansi oli minusta visuaalisesti onnistunut. Luin kirjasta ja perehdyin sen saamiin arviointeihin, sitten esittelin valintani kahden hengen kirjakerhon toiselle jäsenelle. Valinta sinetöitiin, ja minä aloin kuunnella kirjaa oitis.

Aprikoosiyöt tarjoaa lukijalle matkan keväiseen, tuoksuja ja värejä tulvivaan Italiaan, Tolfan vuoristoon. Kun sulki silmänsä ja uppoutui kirjaan, huomasi sen tarjoavan ihan oikean hengähdyshetken arjesta.

Romaani kuvailee italialaisen pikkukylän maisemaa ja elämää tarkoin ja realistisesti, ja lukijan on helppo sijoittaa itsensä paikanpäälle sivustaseuraajaksi.

Suomalaisen Lauran elämä polkee paikallaan, eikä tilannetta helpota Lauran äidin muistisairaus tai täydellinen, pedantti ja kaikin tavoin järkiperäisten ratkaisujen isosisko. Laura matkustaa (vasten isosiskonsa tahtoa) 20 vuoden tauon jälkeen tätinsä Ainon luokse Italian maaseudulle, huvilaan nimeltä Villa Alba. Laura kohtaa matkallaan tätinsä lisäksi muiden muassa vanhan kirjeystävänsä Alexin ja löytää itsensä lukuisista erikoisista tilanteista ja kommelluksista. Väärinkäsityksiltäkään ei voida välttyä.

Aprikoosiyöt-kirja pureutuu rakkaussuhteiden lisäksi monenlaisiin ihmissuhteisiin sekä mielen ja elämänhallinnan kiemuroihin. Ehkä mielenkiintoisimpana koin sen, että kirjassa ratkaistaan ihmissuhdevyyhtien lisäksi eräänlaista mysteeriä ihan erityisellä tavalla. Tyylikkäästi. Mitä pidemmälle romaani eteni, sitä suuremmaksi kasvoivat nämä arvoitukset. Samalla vuosikymmenten takaiset valheet ja suvun salaisuudet paljastuivat.

Laura kohtaa salaisuudet samalla, kun hän käy läpi omaa elämäänsä, toiveitaan ja ihmissuhteitaan.

Ensimmäisen puoli tuntia kuunneltuani pohdin kirjan etenemistä ja kerrontaa, yritin pysyä perässä. Sitten ymmärsin: teos on kirjoitettu kahdessa eri aikatasossa. Sinä kesänä ja tänään.  Kirjailija kuljettaa kerronnallaan lukijaa mukana taitavasti, ja äänikirjan kaksi eri lukijaa selventävät kerronnan tasoja.

Vaikka kirjan juoni etenee varsin perinteisen draaman kaaren mukaisesti, mukana on kuitenkin  älykkäästi rakennettuja käänteitä ja yllätyksiä. Alun kerrontayllätyksen ja monenlaisien ihmissuhdeyllätysten jälkeen lukija hämmästyy sitä enemmän, mitä pidemmälle kirja etenee.

Kahden hengen kirjakerhomme totesi yhdessä tuumin Aprikoosiyöt erityisesti viihdyttäväksi ja koukuttavaksi hyvän mielen teokseksi. Aprikoosien tuoksun voi miltei tuntea nenässään.

Näin viestimme ystäväni kanssa kirjasta toisillemme:

”Ihan kuin olisi ollut lomalla!”

”Italiaan sijoittuvat kirjat ovat upeita.”

”Toi yllätti sittenkin…”

”Mitä pidemmälle tässä pääsee, sitä koukuttavammaksi tää käy!”

”Tosi taitavasti tehty, persoonallinen kerrontaratkaisu.”

”Hei tää on ihanan aito ja yllättävä!”

”Mahtava epilogia myöden…”

Suosittelemme tätä kesälukemistoksi.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Gummerrus

Kommentit (3)
  1. Minulle kävi aikoinaan vähän samalla tavalla Iskun sähköpöydän kanssa… Se vain lopetti liikkumisen. Otin yhteyttä myyjään ja he kertoivat että pöydälle voi tehdä ”resetin” painamalla ylös- ja alas-napit pohjaan yhtäaikaa ja pitämällä niitä pohjassa kunnes pöytä on saavuttanut alimman mahdollisen korkeutensa. Sitten pöytä toimi taas normaalisti. Vähän kyllä ihmettelen miten tuollaiseen vikaan ja ratkaisuun edes päädytään – luulisi että jos pöytä ei liiku, niin se ei liiku, mutta tuossa ongelma ja ratkaisu kumpikin oli suuntanapeissa…

  2. Moi,

    tämä oli ihana kirja! Luin muutamassa päivässä. Aloin heti penkoa, mitä muita kirjoja Valalta on julkaistu. Kaikki taisivat olla enemmän dekkareita…?

    Hyvin sait olennaisen arviointiin. 🙂

    M.

    1. Kyllä, niin oli!
      Itse katsoin samaa, en innostunut (vielä ainakaan) Valan muusta tuotannosta.

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *