Viikon parhaat: Kevätkiireitä ja Välimeren lämpöä

Toukokuu on tavallisesti kiireinen niin työ- kuin kotirintamalla. Kotirintamalla siksi, että neljäsluokkalaisen koulukiireet heijastuvat mukavasti kotiarkeenkin. On kokeita ja tiukkaa tahtia. Pulpetin siivousta ja kevätnäytöstä. Itseäni eivät työkiireet juuri nyt stressaa, mutta olen havainnut opinnoissa samaa kiivasta toukokuun tahtia kuin työssäkin. Torstai-iltapäivään mennessä olin saanut opintohommat purkkiin, perjantaina aloin pohtia lomamatkaamme. Se toteutui sittenkin! Monet pettymykset ja perumiset on kolmen vuoden aikana koettu, mutta nyt pääsimme matkaan.

Maanantai

Pidän maanantaipäivistä. Kävellen kampukselle ja takaisin. Uutistuotanto-opintojakson editointihommia, toisen opintojakson esseen viimeistelyä ja Ruisrock-projektin hiomista. Mukavia opiskelujuttuja! Iltapäivällä kotitreeni ja kasvihuoneen ihmettelyä.

Tiistai

Tiistai toisti maanantaita oikeastaan kaikilta osin. Keittiötä en tosin siivonnut. Sen sijaan iloitsin opettajien lakon päättymisestä – kymmenvuotia pääsi jälleen kouluun! Huh. Lapsi on pakannut omia vaatteitaan ja tavaroitaan matkalle, me muut emme uskaltaneet tätä vielä tiistainakaan tehdä. Illansuussa pohdin, uskaltaisiko jo edes vähän suunnitella, edes iloita tulevasta…’

Keskiviikko

Päivä lähempänä matkaa. Suu kääntyi jo ajoittain hymyyn, mutta väännän kasvoni peruslukemille nopeasti: vieläkään ei oikein voi suunnitella, pakata eikä iloita lähdöstä tai edes lähdön tunnelmasta. Kotitreeni vei ajatukset pois kiireisestä opiskeluviikosta ja pöpöpelosta, joka minua tuntuu nyt ennen matkaa vaivaavan. Lapsi pyöräili yleisurheilutreeneihin ja takaisin, ja minä sain viettää ihan omaa aikaa! Luksusta.

Torstai

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Niin nytkin. Hops-keskustelu takana, opiskelujen tehtävät tehtynä ja kasvihuoneella kukoistaa. Mitä sitä ihminen muuta voisikaan toivoa? Saati odottaa. Mies kaivoi matkalaukun esille ja viikkasi omat vaatteensa työhuoneensa pöydälle. Minä päätin tehdä tämän vasta perjantaina – eihän sitä koskaan tiedä, mitä vielä tapahtuu…

Perjantai

Heräsin aikaisin (koska nukahdin aikaisin illalla kirja korvilla). Keitin kahvit. Katselin ulos maisemaikkunasta. Mietin hiljaa mielessäni, että tämäkin perjantai sitten koitti. Kukaan ei toistaiseksi ole sairastunut tai altistunut millekään ja ehkä pääsisimme sittenkin reissuun! Aamupäivän lenkin jälkeen tein kotitreenin ja kävin viime hetken ostoksilla ja lounaan jälkeen aloin tonkia ja tutkia vaatekaappejani. Viideltä lähdimme kohti Helsinkiä.

Lauantai

Matka kohti Kreikkaa starttasi aamuvarhain. Meitä hymyilytti. Perillä kohteessa oli lämmin, aurinko paistoi ja ilma tuoksui tutusti Välimereltä. Minua melkein itketti.

Sunnuntai

Voi valtava, miten ihanaa olla pienellä lomalla keskellä opintovapaata. Jolloin kesälomapäivistä ei tarvitse tinkiä, jos mielii matkalle jo toukokuussa. Hotellihuoneeseemme kuuluu oma uima-allas. Tytär aloittaa päivänsä siellä. Minä nautin lämmöstä ja auringosta. Ja jonkun muun tekemästä aamupalasta. Ja lounaasta. Ja päivällisestä. On niin kesä.

Tähän on tultu.

Minna