Viikon parhaat kuvina Cannesista
Ihan tavallinen arkinen viikko taittui ei-niin-arkiksesi torstaiaamuna, kun suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi Ranskaan, Cannesiin. Teimme matkapäätöksen todella extempore noin kuukausi sitten, kun mies ja keskimmäinen poika saivat kutsun Cannesin ”venemessuille”. Venemessuille-sanan laitoin sitaatteihin, sillä veneet olivat jahteja ja messut lähinnä festivaalit.
Ensin ajattelin, että emme lähde matkaan, mutta koska minulla oli vielä kaksi käyttämätöntä lomapäivää, hankimme liput neljälle. Innostuin vielä enemmän, kun näin sääennusteen: hellettä ja aurinkoista.
Majoituimme Cannesin keskustan tuntuman huoneistoon, jossa meille jokaiselle oli oma makuusoppemme. Kävelymatka rantaan, ostoskaduille ja juna-asemalle olivat tämän majoitusvaihtoehdon ehdottomia plussia.
Perjantain vietimme ”venemessuilla”, ja yllätin, sillä siellä todella meni ihan koko päivä kymmenestä aamulla kahdeksaan illalla. Pääsimme tutustumaan jahteihin – ja koeajelullekin. Päivä oli mitä mainioin, sillä aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja kävelimme liki 25 000 askelta ”ihan ohimennen”.
Illalla söimme päivällistä kivassa ravintolassa ja kävelimme vielä tuntuvan matkan majapaikkaamme.
Lauantaiaamulla heti aamiaisen jälkeen suuntasimme läheiselle juna-asemalle. Saimme suosituksen matkustaa paikallisjunalla Monacoon. Matka Cannesista Monacoon kesti alle tunnin.Samalla junalla pääsi Nizzaan ja Milanoon, me piipahdimme vain Monacossa…
En ole aiemmin ollut tässä kohteessa, enkä sinne heti tahdo uudelleen: liikaa kaikkea, liian prameaa, ei mitään sellaista, mitä pitäisi kokea uudelleen.
Lauantai-illalla saavuimme takaisin Cannesiin, kävimme syömässä ja lähdimme pakkaushommiin huoneistoomme.
Sunnuntai-iltapäivällä saavuimme takaisin kotiin. Toistan itseäni: kotiin palaaminen on aina yhtä mukavaa. Cannes ei vienyt sydäntäni siinä missä sen ovat tehneet Italian kaikki kohteet, Kreikka, Palma de Mallorca (erityisesti Palma) ja Kroatia.
Maanantaina alkaa taas arki, ja olen siitä iloinen.
Tähän on tultu.
Minna
Cannes ja Monaco ovat melko prameita kohteita, ”hienoja” ja vähän sieluttomia. Nizza henkii enemmän italiaishenkeä. Myös rannikon pikkukylät ovat ihania.
Totta, sinä sen sanoit, ne ovat sieluttomia! Bingo. Ihan varmasti haluan myöhemmin joskus käydä Nizzassa ja noissa mainitsemissasi pikkukylissä. Ne jäivät nyt näkemättä.
Minna
Ihanaa päästä syksyllä käymään lämpimässä! Varmaan piristi maisemanvaihdos, ranskalainen ruoka ja ne jahditkin 😉
Kyllä, lämpö oli tämän reissun parasta antia. 🙂
Minna