Viikon plussat ja miinukset

Viikko on ollut mukavan rauhallinen, kuitenkin sopivasti aktiivinen. Olen ollut selkeästi enemmän liikekannalla kuin aiempina viikkoina ja oppinut (ihmeekseni) lepäämään kaularankani kanssa sopivissa väleissä.

Olen nauttinut muutamista lämpimistä kevätpäivistä ja paleltunut hyytävässä takatalvituulessa. Olen siivonnut työhuoneeni lopulta melkein valmiiksi. Kulunut viikko olikin viimeinen sairauslomaviikkoni – ihanaa! On mukava palata (etä)työhön maanantaina hyvin toipuneena, levänneenä ja kuntoutuneena.

Kokosin tällä kertaa viikon parhaat yleisön pyynnöstä plussina ja miinuksina.

Niin paljon hyvää ja kaunista…

Kevään eka terassikahvi

Kauniit, lämpöiset kevätkelit saivat minut ja ystäväni alkuviikosta liikkeelle. Lämpimät päivät herättivät uskon kesästä, ja kun koronarajoituksia höllennettiin, päädyimme jokivarren lempikahvilan terassille lattelle.

Västäräkistä vähäsen

Näin terassillamme västäräkin. Se tietää sitä, että kesä on todella tulossa. Ilmat eivät loppuviikolla tosin antaneet minkäänlaista viitettä kesän lämmöstä… Yritin napata kuvan linnusta, mutten onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta.

Kaularanka tuntuu omalta ja työhön paluu houkuttelee

Kuntoutus, aktiivinen liikkuminen ja niskan lepuuttelu ovat tuottaneet tulosta. Maanantaina pääsen palaamaan sorvin äärelle. Työhön palaaminen tuntuu hämmästyttävän ihanalta!

Äänikirjat koukuttivat

Neljän viikon sairausloma – neljä äänikirjaa. Viidennen aloitin lauantaina. Neljästä luetusta kirjasta kolme on ollut oikeasti hyvää ja koukuttavaa, yksi ihan jees (muttei juuri sen enempää) ja tämä viides, se on Paula Norosen Tarja Kulho – lomille lompsis. Nauroin ääneen jo ensimmäisellä minuutilla, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kuuntelemaan lisää. Mikä hyvän mielen teos!

Kevään eka jäätelökioskijäätelö

En ole jäätelöihminen. En sitten lainkaan. Silti kerran tai kaksi kevään ja kesän tullen päädyn ostamaan kahvin kylkeen jäätelökioskijäätelön. Otan poikkeuksetta vaniljaa, pallona tai pehmiksenä. Suklaa-, mansikka- tai rommirusinajäätelöistä en välitä. En pidä röhnistä, esanssisesta mausta enkä liiasta makeudesta. Siksi vanhanajan vanilja toimii aina ja ikuisesti. Puolitoista tuntia lenkkeiltyäni nautin kevään ensimmäisen jäätelön ylhäisessä yksinäisyydessäni. Kyllä oli mukavaa.

Sitten meni pakkasen puolelle…

Kylmyys

Sitä en oikein tahdo kestää. Auringonvalossa valitan ikkunoiden likaisuutta ja pölykerääntymiä, kylmällä ja pilvisellä kelillä huokailen harmautta ja luissa asti tuntuvaa viimaa. Selkäni ei myöskään pidä tällaisista keleistä.

Sähköpöytäni lakkasi toimimasta

…sehän olikin jo puolisen vuotta vanha Ikean perussähköpöytä. Jurnutin siitä aikani, nitkuttelin johtoja, katselin ohjekirjaa, pyysin Matruusipojan katsomaan vempelettä ja kiroilin ääneen. Pöytä oli rikki. Lauantaina voivottelin asiaa vielä kerran ääneen miehelle. Mies tuli, irrotti johdot ja laittoi ne takaisin – nyt pöytä taas toimii! Melkoista.

Migreeninpoikanen

Loppuviikosta havaitsin oikealla ohimolla, takaraivossa ja silmän takana vanhan tutun migreeninpoikasen. Ensin ajattelin, että orastava jomotus johtuu niskasta, mutta haukottelun, silmäoireiden ja ääniyliherkkyyden iskiessä tiesin, mistä on kyse. Toista päivää se yritteli, sitten katosi kunnon lääkityksellä. Onneksi en enää kärsi näistä kuin ani harvoin.

Hankalat päätökset

Olen joutunut koko viikon pohtimaan minulle tarjottua hienoa mahdollisuutta ja lopulta päätymään kieltäytymiseen. Isot päätökset vaativat veivaamista ja asioiden kääntämistä ja vääntämistä moneen suuntaan, monen eri ihmisen kanssa. Kun on pohjimmiltaan huono sanomaan ”ei”, tuntui lopullinen päätös vaikealta, raskaalta ja jotenkin pettymykseltä itseä kohtaan.

Onneksi viikonloppukimpussani on pioneja!

Tähän on tultu.

Minna

Kommentit (4)
  1. Västäräkki! Ihana postaus.

    1. Olipa ilostuttava kommentti – kiitos!
      Näin eilen iltalenkillä toisen västäräkin. Laskin heti päiviä kesään ;).

      Minna

  2. Kevään ensimmäinen jäätelö ja pionit viikonloppukimpussa kuulostivat niin ihanilta, että tahdon nyt niitä myös! Ensimmäisen kohdalla täytyy tosin odotella hieman lämpimämpiä kelejä – kevään ensimmäinen jäätelötötterö kaipaa kaveriksi lämpimän ja aurinkoisen päivän tuon ties jo monennetta päivää kestäneen kylmän sadesään sijaan.

    https://astuharhaan.wordpress.com/

    1. Kiitos kommentista!
      Olet oikeassa, sekä pionit että ulkona nautittu jäätelö ovat varma (tulevan) kesän merkki. Turussa onkin tänä aamuna yhtäkkiä lunta maassa. Kevät keikkuen tulevi.. 😀 Suositelen vapuksi pionikimppua kotiin. Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *