Viikon plussia ja miinuksia koronan jälkimainingeissa

On taas viikon parhaiden aika. Kysyin somessa, miten koostaisin postauksen tällä kertaa. Yllätyksekseni kolme vaihtoehtoa ylsi täysin samaan äänimäärään – sainkin siis valita itse näistä! Kallistuin plussiin ja miinuksin, sillä eristyksen vuoksi viikkoni kuvina -tyylisestä kirjoituksesta olisi tullut tylsä ja kotipölyinen, koska kuvia ei ole kertynyt yhtä paljon kuin normaaleina viikkoina.

Teatterisillan narsissit

Positiivisia viboja

Korona alkaa olla hiljalleen ohi

Huh huh. Ei ollut mikään pikkunuha tämä meidän perheen aikuisten sairastelusetti. Oma tautini oli voimissaan kaikkiaan kymmenisen päivää ja sen jälkeenkin on ollut hiukan hontelo ja väsynyt olo. Miehen kohdalla mentiin melko samoissa tunnelmissa ja aikajanassa, mutta hän alkoi olla oma itsensä siinä kahdeksannen päivän kohdilla. Mitään vakavaa tai ihan kauheaa kummallakaan ei ilmennyt, mutta tukkoisuus, kurkkukipu ja nuutuneisuus olivat vahvasti läsnä. Onneksi Duact auttoi!

Lapsen ilo hänen koulumenestyksestään

En halunnut kirjoittaa ”lapsen koulumenestys”, sillä meillä on periaatepäätös, että emme palkitse lasta numeroista emmekä halua kannustaa lasta yltiösuorittamiseen. Kannustamme ja kehumme kyllä, kun hän itse iloitsee hyvistä numeroista, mutta ne eivät ole perheessämme pääasia.

Pääasia on voida hyvin, viihtyä koulussa, löytää omat sosiaaliset yhteisönsä, saada kavereita ja olla erilaisissa yhteisöissä hyvä ja kiva kaveri.

Kymmenvuotias sai koepinon kotiin allekirjoitettavaksi. Hän oli itse yhtä hymyä: kaikista kokeista ysi plus! ”Enkä mä kyl kauheesti näihin harjoitellut, ku mä en muistanut, et oli kokeet…” Tyypillistä neiti neljäsluokkalaista. Jollakin kierolla (?) tavalla nautin hänen ei-suorittaja-luonteestaan. Siitä, ettei elämässä kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. Nautin myös tuttuun tapaan lapsen ilosta ja hymystä.

Kampaaja

Nyt on vihdoin kolmen sairastelusta johtuvan siirron jälkeen uusi ja siisti tukka. Viihdyn siinä. Viihdyin myös pienellä kävelyllä jokirannassa ja sain kuvattua ihanat teatterisillan narsissit.

Minnan kuva kampaajalla käynnin jälkeenOpiskelu, opiskelu, opiskelu

Opintovapaalla on mukavaa. Nautin opiskelusta ja etenkin siitä, kun yhtäkkiä minulla on aikaa häärätä opintojen parissa koko päivä ihan omaan tahtiin. Tai no, koulun ja lukujärjestyksen tahtiin, mutta melko vapaasti kuitenkin. Tällä viikolla kuvasin Videojournalismi-opintojakson kuvamateriaalin ja tein haastattelun sekä aloittelin megaesseetä Media-alan toimintaympäristöt -opintojaksolla.

Lisäksi tein projektiopintoihin raportit ja osallistuin projektikahvilaan tiistai-iltapäivällä etänä. Kaiken kaikkiaan inspiroiva viikko opiskelun suhteen. Ehdoton plussien plussa.

Videojournalismi-opintojakson haastattelutilaisuus

Näitä en nyt niin kauheasti hehkuttaisi…

Pölyinen ja muutenkin siivoton koti

Kukahan tulisi ja siivoaisi tämän huushollin? Kaksi toipilasta ei oikein ole jaksanut laittaa tikkua ristiin. Tai no, keittiö on pakko putsata joka päivä (useaan kertaan), jotta pystyy elämään itsensä kanssa, mutta muuten on melko pölyistä. Kymmenvuotias totesi eräänä iltana, että ”täällä ei kyllä ole yhtään sotkuista, kyllä kotona pitää vaan voida elää ja olla!” Niinpä, totta joka sana.

Lukulukko

Kahteen viikkoon on ollut vaikea keskittyä kirjaan. Sekä lukemiseen että kuuntelemiseen. Vaikka kuinka asettautuu lukumoodiin ja tekisi mieli lukea tai kuunnella äänikirjaa, jostain syystä se ei vain iske.

Ajatus harhailee, eikä teksti vie mennessään.

Yleensä vapaapäivinä ja loma-aikoina (myös sairauslomilla) pystyn rauhoittumaan ja keskittymään kirjoihin, mutta korona vei tämän kyvyn tyystin. Hassuinta on, että tekstin tuottaminen, opiskelujutut ja esimerkiksi sarjojen katselu sujuu muitta mutkitta! Toivon että lukulukko päättyy pian, kuuntelussa on mielenkiintoinen kirja, ja Viisikko-kirjakerhomme kanssa tartumme huhtikuussa Finlandia-voittajaan.

Aamukahvikuppi kädessäKoskahan kahvi alkaa maistua kahvilta?

Makuaistini sai kolauksen koronasta: kaikki suolainen ruoka maistui todella suolaiselta ja metalliselta (kuin olisi syönyt kaiken jostain vanhasta säilykepurkista) ja kahvi maistui kitkerältä, karvaalta ja rautaiselta. Ruoka muuttui hiljalleen normaalin makuiseksi kahdentenatoista päivänä, mutta kahvi oli vielä sunnuntainakin erikoista. Jonkin kaukaisen kahvintapaisen sivumaun sentään aamukahvistani löysin. Hurraa!

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet oma-elama ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe
Kommentit (4)
  1. Taitaa viedä pitkään tuo toipuminen, kärsivällisyyttä siis!

    1. Niin tekee, onneksi nyt suunta eteenpäin toipumisessa!

      Minna

  2. Tutulta kuulostaa koronan jälkimainingit, aika kauan meni, että toipui normaaliin olotilaan. Mutta onneksi on nyt tauti selätetty ja toivotaan, että tulisi ihan heti uudelleen 🙂 Aivan ihana opiskeluprojekti tuo videokuvaus, kuulostaa hauskalta!

    – Sirja / http://www.iloajaitsensakehittamista.fi

    1. Kyllä, ei mikään pikkunuha. Nyt täälläkin alkaa tuntua normaalilta – onneksi! Olen niin onnellinen ja innoissani opintovapaasta ja opinnoista, että hymyilen itsekseni likimain koko ajan 🙂

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *