Viikon plussia ja miinuksia: Kun yksi on kesälomalla ja muut eivät…
….voi sattua ihan mitä tahansa! Mitä tahansa mukavaa ja mitä tahansa ei-niin-mukavaa. Kymmenvuotiaan kesäloman alkupäivät sujuivat leppoisasti, sillä pihamme on täynnä lomailevia kavereita. Kun kaverit sitten lähtevät oikeasti oikeasti lomailemaan, loppuu tekeminen. Ja vanhempien hermot ovat koetuksella.
Viikon ehdottomiin plussiin lukeutuivat pihan lasten pystyttämä appelsiinimehu-kioski, aurinkoiset päivät ja kirjastoretki. Miinukselle vetivät olkapään niveltulehdus, kiireentuntu ja mulla-ei-ole-mitään-tekemistä-toteamukset.
Ensin plussat
Loma ja kioskipuuhat. Maanantai oli ensimmäinen virallinen lomapäivä – lapsella. Me aikuiset puurramme vielä hetken ennen ansaittua taukoa. Onneksi lapsi kavereineen keksi jo viime sunnuntaina pystyttää pihamme ulkopuolelle appelsiinimehu-kioskin. Sellaisen kojun, josta tosin saa myös jääteetä, sekamehua, jääkahvia ja tikkareita. Pihan saman ikäiset viettivät oikeastaan koko alkuviikon kioskillaan. Ja saivat ihmetyksekseni upean tuloksen aikaan!
Yleisurheilukauden jatkuminen. Onneksi maanantai- ja keskiviikkoiltapäiviin osuvat kymmenvuotiaan yleisurheilutreenit. Niistä ei ole lomaa ihan vielä ainakaan. Lisäksi tiistaina kisattiin Tilastopajacup, jossa lapsi juoksi 60 metrin aidoissa oman eränsä selkeäksi ykköseksi. Tytön riemu ja tuuletus hänen ylittäessään maaliviivan sai äidin silmäkulmat kostumaan – ”Mä tein enkan!”
Aurinko. Kesä. Ja kasvihuone. Olen kesäihminen. Me olemme kesäihmisiä. Tälle viikolle osuivat ensimmäiset sellaiset päivät, jolloin oikeasti tuntui, että eletään kesäkuuta. Kasvihuoneen kaikki retiisit ja salaatit on syöty, uudet istutettu tilalle. Kymmenvuotias ui meressä ensimmäistä kertaa. Tätä lisää. Ja äkkiä!
Kirjastokäynti. Olin unohtanut, miten mukava on käydä kirjastossa. Tällä kertaa olimme kymmenvuotiaan asioilla ja lainasimme hänelle kaikkiaan kahdeksan kesälomakirjaa. Seuraavalla kirjastokerralla taidan itse olla jo lomilla ja perehdyn tarkemmin myös aikuisten kirjatarjontaan. Kävelimme lapsen kanssa käsi kädessä ja keskustelimme siitä, mikä merkitys kaikille avoimella kirjastolla on lapsille, aikuisille, perheille, kuntalaisille ja koko yhteiskunnalle.
Työpaikan kesäjuhlat. Emmin pitkään, menenkö juhlaan. Heti lomamatkamme jälkeen tein päätöksen, että menen. Ja se kannatti. Tilasin heti päätökseni jälkeen luottokukkakaupastani kukkaseppeleen päähäni ja aloin asennoitua mukaviin kekkereihin. Tanssittiin puoli kymmeneen, ja sitten minä huristelin autolla kotiin. Nukuin hyvin ja heräsin lauantaina virkeänä uuteen aurinkoiseen aamuun.
…ja sitten miinukset
Lomattomuus. Tämä liittyy vahvasti ensimmäiseen plussa-kohtaan. Koska tytär on perheemme iltatähti eikä hänellä ole pikkusisaruksia (eikä yhtään edes hiukan samaa ikäluokkaa olevaa isosisarustakaan) kotona, ajoittain joudun kehittelemään tekemistä omien työtuntieni ajaksi. Ja se jos jokin on melko raskasta. Ei saisi valittaa, mutta on. Kymmenvuotias ei ole koskaan ollut minulla-ei-ole-mitään-tekemistä-tyyppinen lapsi, mutta nyt tämä piirre nostaa päätään.
Kiireentuntu. Tästä olen ennenkin maininnut. Kun maailma pitää saada valmiiksi ennen kesälomia. Pääseeköhän tällaisesta ajattelutavasta ja samalla kesäkiireestä koskaan irti?
Olkapään niveltulehdus. Ikä ei tule yksin, sen voi kertoa. Vaivat lisääntyvät, aina ilmaantuu jotain uutta, kun edellisistä oireiluista on päässyt. Ei riitä, että kaularanka leikattiin kahdesti kahden vuoden aikana, naamaan ilmaantui hyvin vaikeasti hoitoon reagoiva ruusufinni ja että sairastaa pitkään oireettomana pysynyttä selkärankareumaa.
Kaiken päälle vielä yksi olkapään niveltulehdus (joka toki liittyy perusreumaani). Se sellainen, joka vaivaa voimaharjoittelussa, ovien avaamisessa ja kaikenlaisissa liikkeissä. Ja joka häiritsee aamuyön unta. Kävin työterveyslääkärillä ja sain sekä kortisonipistoksen että tulehduskipulääkekuurireseptin. Ehkäpä tämä tästä.
Kuvataan, jos ei parissa viikossa tokene.
Tähän on tultu.
Minna