Vuoden viimeisen viikon plussat ja miinukset

On taas se aika vuodesta, kun voi hämmästellä ajan kulua ja laatia listoja pian alkavalle uudelle vuodelle. Vasta hetki sitten oltiin tammikuussa ja harjoittelin kirjoittamaan vuosiluvuksi 2023. Nyt edessä on uuden numerosarjan opettelu – kuinkahan nopeasti sitä tottuu piirtämään kakkosen perään nelosen?

Vuoden viimeinen viikko on ollut lomaviikko, ja hyvä niin. On ollut ihana vain olla ja tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa ja mistä nauttii ja tykkää. Ilman minkäänlaista kiirettä ja pakontunnetta. Kokosin vuoden viimeisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin plussia

Itävallan-reissu. No onhan tämä pakko mainita tässä. On kiva olla matkoilla ja hetkellisesti pois kotinurkista. Kaiken kruunasi se, että saimme viettää joulun matkoilla eikä minun tarvinnut laittaa mitään ruokia tai suorittaa joulujuttuja hätäpäissäni. Nyt saimme istahtaa valmiisiin pöytiin ja nauttia Salzburgin maisemista.

Kotiin paluu. Olen vanhemmiten huomannut olevani koti-ihmisiä. Vaikka pidän matkustelusta, pidän myös suunnattomasti siitä, kun saan palata omaan kotiin, omiin ympyröihini, omiin aikatauluihini. Kotona odotti kaksi ihanaa pikkusiiliä, ja joulukuusen alle oli kertynyt melkoinen kasa joulupaketteja. Niitä availimme kaikessa rauhassa keskenämme tapaninpäivän aamuna.

Siivous. Siisti koti on kiva. Meillä käy siivooja joka toinen viikko neljän tunnin ajan. Nyt tämä setti osui keskiviikkoaamulle. Jouduimme laittamaan kellon soimaan (mikä ensin ärsytti melkoisesti), sillä siivojamme saapui kello 8.00 ovesta sisään. Emme paenneet häntä, vaan majoittauduimme keittiöön, kun hän siivosi makkareita ja siirryimme ulkoilemaan ja tramppaparkiin loppuajaksi. Siivottuun kotiin oli ihana palata.

Loma. Nyt on loma, ja sekin on kiva asia. Saa nukkua, haahuilla, olla möllöttää kotivaatteissa, juoda hyvää kahvia ja tehdä kaikenlaista mukavaa mutta tavallista: kuunnella ja lukea kirjaa, pelata lautapelejä, ulkoilla, lenkkeillä ja treenata ihan silloin, kun huvittaa. Kun työ ei ole sotkemassa kuvioita.

Luminen Turku. Talvi on palannut, ja minä nautin siitä. Lomalla on huomattavasti mukavampaa, kun ei sada, ole harmaata tai pelkkää loskaa. Nyt pääsemme hiihtämään, luistelemaan ja opettelemaan kaksitoistavuotiaan kanssa laskettelua. Kun olimme keskiviikkoiltana ensimmäisen kerran mäessä ja lapsi oppi homman siltä seisomalta, oli hänen onnistumishymynsä näkemisen arvoinen. Liikuttavakin.

Sitten miinuksia

Ruoanlaitto on tahmaista. En keksi mitään, en jaksa iänikuista spagettia tai kasvissosekeittoa, en jaksaisi laahustaa ruokakaupassa – tämän olenkin nyt ratkaissut tilaamalla kauppakassit ovelle – enkä seistä hellan äärellä. Taisin tottua liikaa valmiisiin pöytiin…

Joulu pitäisi korjata pois. Niin. Kuusi varistaa neulasia, vaikka sitä kastelee, ja kynttilöistä on patterit loppu. Koristeet pitäisi kerätä ja kuusi pilhoa. Hyllyillä oleilevat tontut voisi pakata takaisin laatikkoihinsa. Mutta kattellaan. Loppiaisena sitten.

Työhuoneen raivaus. Kirjoitin ensin siivous, mutta muutin nopeasti sanavalintani raivaukseksi. Työhuoneeni muistuttaa varastoa, sekaista sellaista. Nyt pitkän loman aikana olen päättänyt siivota sen tip top -kuntoon. Aloittelin keskiviikkona ja jatkoin torstaina. Ja perjantaina. Viikonloppuna sain loput sotkut ja kaikenlaiset kasat raivattua. Tämä miinus muuttui nopeasti plussaksi?

Loma. Tämä on toki ehdottomasti iso plussa mutta myös jonkinasteinen miinus. Kun viettää viikon pari  perheen kanssa samojen seinien sisällä, melkein samoissa puuhissa, alkaa kaivata sitä ihan tavallista (ruuhkaistakin) arkea.

Tähän on tultu.

Minna