Vuoden viimeisten viikkojen parhaat jutut kuvakoontina

Vuoden viimeinen viikko on takana, uusi vuosi uusine kujeineen edessä. Tätä kirjoittaessani on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Viimeinen viikko – oikeastaan viimeiset viikot, kuukaudet ja koko vuosi! – on ollut kiehtova ja varsin elettävä.

Olemme viettäneet erilaisen joulun, matkustaneet koko perheen kesken ja palautuneet arkitouhuista. Kokosin vuoden kahden viimeisen viikon jutut kuvakoontina sosiaalisen median äänestystuloksen mukaan.

Maiemaikkunan talvimaisema

Reykjavikin maisemia

Aloitin opettajan vapaajaksoni, tuttavallisemmin loman, keskiviikkona 21.12. Tarkoitukseni oli aloittaa se jo maanantaina, mutta hankehommat sanelivat tällä kertaa toisin. Otan plussatunnit takaisin joskus myöhemmin.

Loman alettua pakkaset lumineen väistyivät ja sateinen plussakeli sai mielen ajoittain apeaksi. Njääh. Pimeää ja harmaata. Onneksi meillä oli kuusi. Todella harvahammaskuusi, jos suoraan sanon. Yksitoistavuotiaan valitsema, koristelema ja ihailema. Häntäkin alkoi myöhemmin naurattaa mokoma risu.

Joulukuusi ja sen koriste

Keskiviikkoiltasella pakkasimme Islantiin ja ajelimme Helsinkiin lentokenttähotelliin odottamaan  torstaiaamun aikaista lähtöä. Vietimme joulun Islannissa.

Islanninponeja

…josta palasimme kotiin tämän viikon tiistaina, 27.12. Islannin pakkasten ja lumikinosten jälkeen oli mukava huomata, että myös kotimaan kamaralla oli valkea peite. Joka tosin suli pois seuraavien päivien sateiden myötä. Pettymys.

Luminen lenkkimaasto

Me jatkoimme yksitoistavuotiaan kanssa lomaa, mies palasi työn äärelle heti palattuamme. Olin päättänyt, että ihan pelkäksi ollamöllöttämiseksi ei tämäkään lomapätkä menisi: joka päivälle tunti ulkoilua ja tunti jonkinlaista liikuntaa piti mielen virkeänä! Minä lenkkeilin ja tein kotitreenejä, lapsi touhusi kavereineen ulkona ja kävi kahdesti luistelemassa, yhdessä kävimme trampoliiniparkissa. Onneksi yleisurheiluharjoitukset alkavat taas 2.tammikuuta.

Olemme nukkuneet ja syöneet hyvin, nauttineet monenmoisista joulunajan herkuista ja (yllätys, yllätys!) siivoilleet hiljalleen kodin nurkkia. Ruma kuusikin on jo riisuttu.

Elmo-lemmikkisiili

Elmo-lemmikkisiili sylissä

Viikonlopun kukkakimppu pöydällä

Elmo-lemmikkisiiliä hoitelemme iltaisin. Hän on edelleen ihana pieni otus. Mitä enemmän hän meihin tottuu, sitä virkeämpi ja touhukkaampi hänestä tulee.

Viikonloppuna, uudenvuodenaattona, hain tuttuun tapaan viikonloppukimpun, hidastelin aamukahvilla ja kuuntelin Matti Röngän Surutalo-äänikirjaa. Uudenvuoden illan vietimme kotinurkissa.

Leppoisaa.

Tähän on tultu.

Minna

puheenaiheet oma-elama ystavat-ja-perhe ajattelin-tanaan
Kommentit (2)
  1. Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
    3.1.2023, 11:23

    Teidän loppuvuosi kuulostaa mukavan palauttavalta!

    Tämä talvi kun on ollut vuorotellen musta ja valkoinen, niin on tullut todellakin huomattua sen vaikutus mielialaan. Mustalla kelillä mielikin meinaa olla automaattisesti synkempi, vaikka muuten olisi miten mukavaa. 😛 Lainaan vähän sinun sloganiasi: Tähän on tultu – iän myötä vuodenkierto, pimeys/valoisuus ja keli vaikuttavat olotilaan.

    1. Kyllä! Palauttavaa on. Nyt alkaa jo hiukan tehdä mieli perusarkeen… 😉

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *