Ystävänpäivän runontapainen

Kirjoitin pienen ystävänpäivän runontapaisen. Kaikille ystäville, suurella rakkaudella.

Ystävä, hän sanoo.

Minä nyökkään.

Tiedän, että hän puhuu minulle.

Hän osoittaa katsellaan minua.

Minä tunnen sen.

Keitin meille kahvia, vastaan.

Tulet istumaan.

Katsot silmiin,

välillä hymyilet.

Nyökkäät.

Elehdit.

Olet täysillä mukana.

***

Ystävä, minä sanon.

Hän nyökkää.

Hän tietää, että minä puhun hänelle.

Ota pullaa, kehotan.

Se on rakkaudella leivottu.

Tartut pullaan ihaillen.

Kerrot sen olevan kaunis.

Niin hyvää.

Niin pehmeää.

Hymyilen.

Ystäviltä opin,ettei pullaan tule kananmunaa.

Nyökkään pala pullaa suussani.

Eleilläni patistelen sinua tarttumaan toiseen.

***

Mutta sinä tartutkin minuun.

Katsot silmiini.

Kerrot, kuinka rakas ja tärkeä olen.

Jään sanattomaksi.

Kyyneleet nousevat silmiini.

Pulla tarttuu kurkkuun.

On hiljaista.

Niin sinäkin,

saan lopulta sanottua.

***

Muistelemme yhteistä matkaamme.

Se on pitkä.

Ja hieno.

Täynnä tunteita.

Luottamusta.

Naurua ja itkua.

Elämän kohokohtia.

Ja kuoppaisia alamäkiä.

Olemme saaneet kokea elämää yhdessä.

Niin me toteamme.

Ystäväni ja minä.

Tähän on tultu.

Minna