Suloisen Viljandin kautta Pärnuun

Pärnuun!

Lähtöpäivänämme koko Viro tuntui olevan myrskyn alla. Tuuli niin, että korvissa viuhui. Ajomatka Tarttosta Pärnuun on noin 180 km. Reittivaihtoehtoja Google Maps ehdotti kahta, joko pohjoisemman reitin teitä nro 2 ja 5 kautta tai eteläisemmän reitin Viljandin kautta. Molemmat reitit olivat lähestulkoon yhtä pitkät, mutta me valikoimme reitin Viljandin kautta, koska siellä voisi pitää pit stopin. Tällä tiellä oli kuitenkin osan matkaa tietöitä, mutta se ei matkaa juurikaan hidastanut. Vaikka emme ole suurimpia geoetsijöitä, on välillä hauska avata geokätkö -sovellus ja katsoa, olisiko matkan varrella kätköjä. Usein kätköt vievät paikkoihin, jonne ei muuten tulisi poikettua. Tällä matkalla pysähdyimme piskuisessa Puhjan kylässä, josta nappasimme kätkön Puhjan kirkolta.

Viljandi sijaitsee Viljandi järjen rannalla ja sen vanhakaupunki puutaloinen muistutti hieman Porvoota. Kaupungissa on myös aikanaan valtaa pitäneen liiviläisen ritarikunnan rauniot. Olimme jo kävelemässä rauniolle, kun päätimme kääntyä kannoillamme. Tuuli oli niin voimakas, että puista tippuvat oksat saivat meidät jättämään leikin kesken. Ehdimme kuitenkin etsimään puistosta yhden kätkön. Suunnitelmissa on käydä lounaalla Fellin Kohvikissa, mutta eipä ollut tilaa ravintolassa. Jos olisin tajunnut, olisi pitänyt varata pöytä erikseen. Ravintola oli aivan ihanan näköinen. Ehkäpä ensi kerralla.

Pärnussa majoituimme kolme yötä ihan keskustassa Pärnu Keskuksen viereisessä kerrostalossa Airbnb- asunnossa. Sää oli hieman koleahko rantaleikkeihin, mutta muutamaksi päiväksi Pärnussa riittää kyllä puuhaa ilman rantaakin.

Lottemaa hauskuutti

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Lottemaahan, joka sijaitsee noin 8 km Pärnusta etelään. Lottemaa on teemapuisto, joka perustuu virolaiseen lastensatuun Lotte nimisestä koirasta, joka asuu Keksijäkylässä. Olemme kotona lukeneet Keksijäkylä Lotte -kirjaa ja katsoneet muutamat DVD:t, joten sadun hahmot ja paikat olivat jokseenkin tutut. Ajatuksena siis Muumimaailma -tyyppinen teemapuisto, mutta voi kuinka Muumimaailma jää nyt pahasti kakkoseksi. Puisto oli täynnä tarinan hahmoja, jotka eivät siis olleet minkään pukujen sisällä hikoilemassa vaan ihan ihmisen näköisiä hahmoja eri eläimiksi maskeerattuina. Meno oli melkoista, oli laulua, soittoa, tanssia, näytelmää. Lotte -tarinasta on ilmeisesti tehty myös musikaaleja ja sen kyllä kuuli. Laulu raikasi joka kulmassa ja lauloivat upeasti moniäänisenä.

Yli 2-vuotialta liput ovat 20 €. Aluksi hinta tuntui korkealta, mutta päivän päätteeksi olimme sitä mieltä, että saimme kyllä rahalle vastinetta. Lottemaan parkkipaikka sijaitsee 800 m itse puistosta. Parkkipaikalta kulkee kuitenkin juna puistoon, jolla pääsi mukavasti puiston portille asti. Junan hinta oli 1 €/hlö. Porteilla oli heti satuhahmoja vastassa ja lapset olivat innoissaan. Puistossa on seikkailupuisto, jossa pääsee kiipeilemään useammalle eri radalle. Jokaisella Keksijäkylän hahmolla on oma talo, jonne pääsee tutustumaan. Taloissa on erilaisia keksintöjä, liukumäkiä, pelejä ja vaikka mitä puuhaa. Urheilukentän vieressä saatiin herkutella pannukakuilla, joista jakoivat puiston vieraille. Keskusaukiolla tehtiin jättisaippuakuplia ja kuunneltiin Lotte-räppejä viroksi. Alueella on myös paljon kioskeja ja oikein hyviä ravintoloita. Jos on oikein kuuma päivä, voi käydä pulahtamassa mereen Lottemaan omalta rannalta. Ehdoton käyntikohde Pärnussa lasten kanssa, on Lotte sitten entuudestaan tuttu tai ei!

Kakkuja ja kylpylää

Olimme Pärnussa samaan aikaan siskon perheen ja heidän ystävien kanssa. Toisena päivänä äidit suuntasivat Hedon Hotel & Spa:n Silent Spahan nautiskelemaan ja isät veivät lapset Tervise Paradiisen sisävesipuistoon. Ennen spata naiset kävivät lounaalla Supelsaksad kahvilassa, joka on ihastuttava 150-vuotias hirsitalo, joka siltä näytttää ihan karkilta. Vitriini oli täynnä mitä herkullisemman näköisiä kakkuja ja niinpä meidän lounas koostiokin tällä kertaa kakuista ja kuohuvasta. Ei huono vaitoehto lainkaan. Hedon Spa oli ihana. Span hinta oli 21 €/hlö ja siihen sisältyi kolme tuntia kylpylässä, kylpytakki- ja tossut ja pussukka, jossa oli jalkasuola, body scrup, kasvokuorinta ja kosteusvoide. Span puolelle ei päässeet lapset vaan siellä oli oikeasti ihanan hiljaista 😊 Span seinällä oli ohjeistus, missä järjestyksessä eri saunoissa ja altaissa kannatti käydä ja missä vaiheessa tehdään mikäkin kuorinta. Tarjolla oli myös teetä ja hedelmiä. Hauskin allas oli ehdottomasti suola-allas, jossa kelluimme kuin Kuolleessameressä konsanaan. Tosin jokaista pientäkin haavaa alkoi aluksi kirveltämään, mutta se helpotti hetkessä. Spassa oli myös baari, josta sai tilata ruokaa ja juomaa. Herkuttelimme juomilla ja pienellä suolaisella ulkoaltaalla auringosta nauttien. Ihana ja oikeasti rentouttavat kolme tuntia.

Isien ja lasten kylpyläkokemus on ei ollut ihan yhtä rentouttava, mutta sitäkin hauskempi. Tervise Paradiis on iso sisäkylpylä, jossa useampia liukumäkiä, villivirta ja poreammeita. Ville kommentoi, että kylpylässä ole tehty juuri päivityksiä sitten viime käynnimme lähes 8 vuotta sitten. Altaiden pohjalla oli paljon likaa ja suuri osa putkista oli ruosteessa. Villivirta oli nimensä mukaisesti villi, eikä meidän 5-vuotias ollut siihen lämmennyt. Seurueen vanhemmat lapset olivat kyllä kiertäneet virtoja ja liukumäkiä hyvässä tahdissa.

Pärnun rannan tuntumassa on Rannapuisto, jossa on paljon aktiviteetteja lapsille. On leikkipuisto, polkuautoja, pomppulinnaa ja vaikka mitä. Osa toiminnoista oli maksullisia, mutta leikkipuistossa toki sai paahtaa menemään ihan ilmaiseksi. Kävimme myös juomilla rannan päädyssä sijaitsevassa Aloha -baarissa ja lapset keräsivät simukoita rannalta. Pari kätköäkin napattiin rannan tuntumasta.

Olimme kuulleet Steffanin pizzerista, joka on kuulemma niin hyvä, että sinne on aina jono. Koska Ville rakensi pihaamme tänä kesänä pizzauunin, jossa olemme paistelleet ihania napolilaisia pizzoja, piti tietysti päästä testaamaan mistä Steffanin hehkutuksessa on kyse. Liityimme jonon hännille ja noin 30 minuutin jonotuksen jälkeen saimme pöydän. Palvelu oli tehokasta ja ystävällistä. Tilasimme pari pitsaa ja yhden kreikkalaisen salaatin. Ja ne pitsat, no ne olivat tosi isot, mutta en kyllä ymmärrä, mistä hehkutuksessa on kyse. Pitsat olivat todella suolaiset ja muut maut jäivät ihan sen varjoon. Salaatti oli myös runsas, mutta kohtuu kaikessa. Juustokuutiota oli niin paljon, että osa oli pakko jättää syömättä. En nyt siis voi allekirjoittaa, että pitsat olisivat olleet jonotuksen arvoisia. Tulipahan kuitenkin käytyä, niin ei tarvitse miettiä, että miten hyviä ne Staffanin pitsat voivatkaan olla.