Yllätysretki Repovedelle, vähän Vääksyä ja Verlaa

En vielä viime perjantaina tiennyt viettäväni seuraavan viikonlopun Repoveden kansallispuiston maisemissa. Sain lauantaiaamuna klo 7:00 kahdelta ystävältäni viestin, jossa oli listattuna tarvittavat tarvikkeet. Yllätys onnistui täydellisesti, koska en lainkaan osannut odottaa minkäänlaista synttärijuhlintaa. Olin itse ajatellut skipata kokonaan juhlinnan. 37 vuotta, kun on kunnon väliinputoajaikä. No nyt sitten juhlitaan luonnon helmassa. Ihan super hyvä kohde tähän maailman aikaan.

Repovedelle ajoi Hämeenlinnasta muutamassa tunnissa. Suuntasimme Lapinsalmen parkkipaikalle, josta pääsi helposti kiertämään Ketunlenkin. Ketunlenkin pituus on 3,5 km. Me teimme kuitenkin pienen kiertoreitin kipuamalla Katajavuorelle nauttimaan maisemista ja eväistä sekä pienen lenkin Määkijän suuntaan. Ketunlenkki on helpohko kulkuinen, joten lastenkin kanssa sen voisi kiertää. Reitillä on kuitenkin todella paljon juurakoita ja jonkin verran nousuja, joten esim. lastenrattaiden kanssa sitä ei kulkisi.

Reitin varrella on upea Lapinsalmen silta sekä omin käsivoimin toimiva Ketunlossi. Näytti siltä, että monet kävelivätkin vain Lapinsalmen sillalle kuvailemaan ja sitten palasivat takaisin parkkipaikalle. Kokonaisuutena meidän reitille tuli mittaa reilut 6 km. Aikaa meni ruokatauot poislukien reilut kaksi tuntia, sen verran hidasta eteneminen oli. Jouduimme myös odottelemaan jonkin aikaa lossia. Kyykin luikerteli polulla edellämme.

Tytöt olivat varanneet meille ihan huikeat eväät. Katajavuorella, jonne johti melkoisen tiukat rappuset, nautimme kuohuvaa ja paistoimme  trangialla lettuja. Täytteinä oli ”savulohimössöä”, trangialla valmistettua mifu-papumuhennosta, mozzarellasalaattia, juustoraastetta ja coleslawta. Kalliolla kävikin aika kuhina, kun ihmiset tulivat ihastelemaan maisemia. Sen verran alkoi korkealla kalliolla tuulemaan, että päätimme nauttia jälkkärit ja kahvit hieman suojaisammassa paikassa. Jatkoimme siis matkaa Määkijän suuntaan ja herkuttelimme kahvilla sekä letuilla nutellan, kermavaahdon ja vadelmien kera metsän suojassa, ihan omissa oloissa.

Välillä sade yllätti niin, että piti vetää sadevaatetta päälle. Kettulossin ylitys olikin melko märkä ja harmaa.

Kierroksen jälkeen palasimme Lapinsalmen parkkipaikalle. Siellä on vessat (huom! omat vessapaperit mukaan) sekä suloinen Repo Tassu -kioski/ ravintola.Tarjolla muutamaa erilaista keittoa ja pyttipannua, pientä suolaista, jätskiä ja näyttivät myyvän myös metrilakuja. Me tilasimme kierroksemme päätteeksi savuporojuustokeittoa. Sen kanssa tarjoiltiin näkkäriä ja suolakurkkuja. Oli kyllä jotenkin todella hellyyttävä tarjotin 🙂 Mutta keitto oli ihan super hyvää, ylitti odotukset. Suosittelen!

Majoituksen tytöt olivat varanneet Kirjokiven kartanosta, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä kansallispuistosta.

Me majoituimme piharakennukseen, jossa alakerrassa oli wc/kylppäri, oleskelutila vuodesohvalla ja parvella kaksi sänkyä. Kämppä oli melko pieni, mutta kolmelle ihan passeli.

Illalla meille oli varattu tunnin saunavuoro. Nautimme puusaunan lempeistä löylyistä. Vielä tarkeni pulahtaa järveenkin. Tytöt loihtivat meille superherkulliset tapasiltapalat kämpille.Kartanollakin olisi ilmeisesti illallista ollut tarjolla, mutta lista oli todella suppea ja melko tyyris. Tällainen löffäysilta saunan raikkaana, reippailupäivän päätteeksi, oli juuri täydellinen.

Aamiainen, ah aamiainen. Aihe, josta voisin aina näpytellä vaikka kuinka pitkät pätkät, hyvässä ja huonossa. Aamiainen tarjoiltiin kartanon päärakennuksessa. Kuten olen aikaisemmissa postauksissanikin kertonut, olen aamiaisihminen. Tällä kertaa valitettavasti aamiaisihminen joutui hieman pettymään. Kuvittele, että ympärilläsi on vanha historiallinen kartano, joka selvästi huokuu ylväyttä ja tarinoita. Kartano, joka nettisivuillaankin kirjoittaa ”tunnelmaa ja uskomattomia tarinoita”. Ravintolan a la carte -lista on laadukkaan kuuloinen. Mitkä ovat odotuksesi? Perään kuulutan aina ”less is more” ja ”laatu korvaa määrän”, mutta kun nyt puuttui sekä laatu, että määrä. Aamiainen ei huokunut lainkaan historiaa, eikä tarinoita eikä mielikuvitusta. Tarjolla oli kahta eri leipää, molemmat pakasteleipiä, leikkeileitä oli kahta, ne tukun edullisimmat, kurkku, kirsikkatomaatti ja yhtä lajia juustoa. Lämpimänä oli kovaksi keitettyjä kananmunia ja uunipuuroa,joka täytyy myöntää, oli hyvää. Maustamaton jogurtti, hillo ja paria hedelmää, kokonaisina. Silliä. Makeana oli kaupan ässäkeksejä ja Mariminttejä.

En halua kuulostaa nirsolta. Tämä aamiainen olisi ollut ihan passeli jossain simppelimmässä B&B -paikassa, muttei lainkaan sopinut tähän konseptiin. Missä oli mielikuvitus ja tarinat? Joka puolella kerrottiin kartanon perustajasta  Rudolf Elvingistä. Olisiko tarjolla voinut olla Rudolfin tillikurkkuja, kartanon puolukkapiirakkaa (pihassa kasvoi paljon puolukoita), talon omaa leipää tai keittiön granolaa?  Todella pienillä asioilla saisi aikaan mielenkiintoa ja tarinoita. Ihmiset rakastavat tarinoita! Tiedät alan ihmisenä, että aamiainen on monelle majoituspaikalle pelkkä kulu, eikä se tuota mitään. Siksi se nähdään pakollisena pahana, eikä sitä nähdä tarpeen kehittää. Valitettavasti aaminen jää vaan hyvin monelle helposti mieleen ja nykyaikana monet etsivät majoitusta myös aamiaisen perusteella. Plussana kuitenkin, kahvi tarjoiltiin termarissa pöytään. Huh, siinä aamiaissaarnani tällä erää 🙂

Verla ja Vääksy

Aamiaisen jälkeen ajelimme Verlaan, noin 30 km Kouvolasta, jossa sijaitsee Unescon maailmanperintökohde UPM Verlan Tehdasmuseo. Emme tällä kertaa menneet museoon sisällä vaan kiertelimme ulkona aluetta ja poikkesimme muutamassa putiikissa. Alue oli todella kaunis ja huokui entisajan ruukkihenkä upeine tiilirakennuksineen. Alueella olisi ollut myös ravintola, mutta jatkoimme lounaalle Vääksyyn. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Vääksyssä poikkesimme lounaalla Majakkapaviljongissa, jonka pitsoista olimme kuulleet kehuja. Olivat kyllä ihan makoisia ja niistä sai nauttia upeissa järvimaisemissa. Pitsat vatsassamme kävelimme Kanavan Helmi -kahvilaan. Luin jostain, että Kanavan Helmessä tehdään omaan jäätelöä, joten pitihän niitä mennä maistamaan. Valitsin pistaasin, erittäin hyvää! Hetken ihastelimme kanavaa ja sen toimintaa ja teimme pienen sulattelukävelyn Vääksyjoen varressa. Ajoimme vielä Ranskalaisen kyläkaupan kautta. Hauska kauppa, mutta oli niin täynnä asiakkaita ja lämpö sisällä oli sen verran korkea, ettemme viihtyneet sisällä kovinkaan pitkään. Kaupassa on myynnissä ranskalaisia tuotteita juustoista, lihoista, viineihin ja vaatteisiin.  Vääksy oli oikein söpö paikka, joka päätti mukavasti meidän tyttöjen viikonlopun.

Ihan huikea viikonloppu ystävien kanssa, upeissa maisemissa. Alunperin tänä viikonloppuna oli tarkoitus mennä Stadikalle Bailantaihin, mutta päästiin täällä metsässäkin festarifiilikseen 🙂 Kiitos!

Vaikka näin korona-aikaan on tullut käytyä metsässä ja retkillä paljon enemmän kuin ennen, voisi käydä vielä enemmän. Meillä on täällä Suomessa niin upeita paikkoja, ettei aika riitä niiden kaikkien tutkimiseen. Etelä-Suomessa, muutaman tunnin ajomatkan säteellä, on monia kansallispuistoja ja upeita luontokohteita. Itseäni seuraavaksi kiinnostaisi Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistot.

Minne metsään sinä aiot seuraavaksi suunnata?

Kommentit (1)
  1. Sun kummityttö!
    15.11.2020, 10:44

    Hihhihhii!!!!!! Taisi äiti yllättää sut toden teolla…😂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *