Viikon ylä- ja alamäet

Tällä viikolla yleensä tasaisen hyvä mielialani on käynyt poikkeuksellista vuoristorataa, ja tunteiden kirjo on ollut laaja. Minua on jännittänyt, harmittanut ja suututtanut – olen ollut turhautunut, mutta myös toiveikas ja helpottunut. Kaiken tämän jälkeen olen vähemmän yllättäen väsynyt, mutta haluan uskoa että ensi viikosta tulee helpompi. Ja vaikkei kaikki olisikaan niin helppoa, ainakin olen varma siitä että ensi viikkoon mahtuu useampi, kauan odotettu, kiva juttu. Mitä tällä viikolla sitten on oikein tapahtunut?

Minä en ole enää ainoa, joka kärsii polvivaivoista

Kerroin aiemmin kuinka olen joutunut ottamaan syksyllä taukoa rakkaasta pyöräilyharrastuksestani polvivaivojen takia. Niiden selvittely on ollut hidasta, ja nyt melkein kolme kuukautta vaivojen alun jälkeen olin magneettikuvauksessa. En ole vielä saanut tuloksia, ja odotan niitä kuin kuuta nousevaa, vuoroin toiveikkaana, vuoroin kauhunsekaisin tuntein.

Omat polvivaivat ovat kuitenkin ruvenneet viime aikoina tuntumaan pieniltä, sillä meillä on täällä nyt todellinen pikkupotilas: koiramme Murmelin polvesta napsahtivat ristisiteet poikki tosta noin vaan kesken juoksun. 🙁 Sitä harmia ei oltaisi kyllä tähän tarvittu, mikään ei ole ikävämpää kuin nähdä pienen ja viattoman kärsivän. Onneksi leikkaus saatiin järjestymään suht nopeasti, ja nyt pikkuinen on toipumassa. Ennusteen pitäisi onneksi olla hyvä, mutta hommaan menee pari kuukautta… Pidetään peukkuja pystyssä ja sormia ristissä että kaikki menee hyvin!

Kuntoutushaaveita

Vaikka odotankin vielä magneettikuvauksen tuloksia, suunnittelen jo innolla kuntoutusohjelmaa. Siinä miissä pystyin syyskuussa pyöräilemään 100 km, en ole nyt pyöräillyt edes töihin 2,5 kuukauteen. Sitten joskus kun pääsen taas palaamaan pyöräilyn pariin, aion aloittaa totuttelun ja kunnon rakentamisen hitaasti ja nostaa määrää rauhallisesti. Tätä varten hankimme poikaystävän kanssa yhteiseen käyttöön turbo trainerin, johon oman pyörän saa kiinni. Polkutuntuman pitäisi olla aivan eri luokkaa kuin keskivertokuntopyörällä, ja turbo trainerilla pystyy myös “pelaamaan” Zwiftiä, joka on superkiinnostavan ja -koukuttavan oloinen online-pyöräilypeli, jossa voi pyöräillä eri maailmoissa ja osallistua tapahtumiin ja vaikka kilpailuihin muiden “pelaajien” tai ihan vaikka Zwiftiä harrastavien omien kaverien kanssa! Odotan innolla että pääsen itse testaamaan traineria ja Zwiftiä, ja innostuksessani olen yrittänyt kannustaa poikaystävää aloittamaan trainerin ja Zwiftin käytön, mutta valitettavasti oman pyörän sovittaminen traineriin ei ole sittenkään ollut ihan niin yksinkertaista ja lukuisten Youtube-ohjevideoiden jälkeen emme ole vieläkään saaneet traineria käyttökuntoon. Turhauttavaa! Seuraavaksi pyydämme varmaan ammatilaisen apua, olisi kiva saada tuo fancy traineri käyttöön…

Korona pienentää piiriä, jälleen kerran

Tällä ja viime viikolla olen kuullut ikävän monesta työpaikkaan ja tuttuihin liittyvästä koronatapauksesta. Aika usein kyseessä ovat päiväkodissa tai koulussa tartunnan saaneet lapset, joista tartunta on levinnyt vanhempiin, ja moni on vieläpä saanut tartunnan rokotuksista huolimatta. Itse olen tässä kohdassa jo triplarokotettu, ja meillä käytetään työpaikalla maskeja, mutta huomaan pahenevan koronatilanteen tuovan ylimääräistä jännitystä elämään, enkä ole enää niin halukas osallistumaan sosiaalisiin tapahtumiin. Erityisesti haluan pelata nyt varman päälle sillä minun pitäisi piipahtaa ensi viikolla Suomessa, enkä halua tuoda ei-toivottuja tuliaisia saatikka jäädä jumiin Suomeen, mikäli ehtisin saamaan tartunnan – Britannia vaatii negatiivisen testituloksen ennen paluulentoa ja paluun jälkeen karanteenin toiseen testiin saakka. Lisää häslinkiä, jännitystä ja epävarmuutta, ja vaikka itselleni sopii nyt elää vähän rauhallisemmin, tuntuu ettei ympäristö ole enää välttämättä yhtä ymmärtäväinen kuin vuosi sitten. Kaikkiahan tämä tilanne kyllästyttää, toivottavasti tämän hetken pahin epävarmuus laantuu taas pian.

Jouluruoista haaveilua ja joulumenun suunnittelua

Viime vuoden tapaan, aiomme viettää tänäkin vuonna joulun kaksistaan (tai kolmistaan, koirakin on tärkeä osa meidän laumaa) Cambridgessa. Huomaan pohtivani tällä hetkellä useampana päivänä viikossa mitä sitä haluaisi kokata tänä jouluna. Viime vuonna yhtenä pääruoistamme oli appelsiiniankka bataatti-rucola-granaattiomenasalaatilla, ja ankka voisi olla hyvä vaihtoehto tänäkin vuonna, mutta olisi kiva kokeilla jotain uutta reseptiä. Parina viikonloppuna olen kehitellyt hieman itämaishenkisesti maustettua ankanrintaa, jota on marinoitu kiinalaisella five spicellä, inkiväärillä, tähtianiksella, soijalla ja kalakastikkeella. Kehittely jatkuu. 😉 Lisäksi olen pyöritellyt mielessäni paahdettuja maa-artisokkia joko sellaisenaan tai johonkin muuhun yhdistettynä… Riisivanukas suolakaramellikastikkeella oli kokkausvuorossa tänään, ja itse tehty viiniglögi on sekin maistunut. 😉

Cambridgen joulukranssit ja joulukoristeet kotona

Naapurustomme joulukoristeet ilahduttivat minua suuresti viime vuonna, ja olen tänäkin vuonna odottanut niitä innolla. Tänään aion vielä lähteä kävelylle ihailemaan tämän vuoden joulukransseja, esimakua voi hakea tästä viime vuotisesta kuvakollaasipostauksesta. 😉 Viime vuonna pienetjoulukuuset ehtivät ehtivät loppua kaupoista ennen kuin me aktivoiduimme ostoksille, mutta tänä vuonna meillä on sentään takaisin Suomeen muuttaneilta kavereilta peritty joulukuusi. 😉 Viime vuoden joulustamme voi lukea lisää täältä.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin