Aika kerrostuu ympärillämme

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Kiinnostukseni on enimmäkseen aika epäakateemista, jopa lapsenomaista. Luen toki toisinaan historiasta painavaa faktaakin mutta myös tutkailen, pohdin ja välillä annan surutta mielikuvituksen lentää.

Minulle kaikkein mielenkiintoisin kysymys historiassa liittyy melkeinpä tavallisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Miten eri aikoina on eletty ja ajateltu? Miltä näytti tavallisen suomalaisen tavallinen päivä 1700-luvulla? Tai mitkä olivat pientilan emännän suurimmat ilot ja murheet 1920-luvulla?

Yksi historian kiehtovimmista puolista on se, että samalla, kun mennyt aika on iäksi poissa, se on yhä täällä. Kun sanon ”täällä”, en tarkoita, että se on kirjoissa ja kansissa. En tarkoita edes sitä, että sen vaikutukset näkyvät kulttuurissamme. Tarkoitan, että se on fyysisesti täällä, monissa eri paikoissa ympärillämme. Joskus menneistä ajoista on vain pieniä vihjeitä, joskus hiukan isompia.

Tämän havaitsemiseen ei tarvita arkeologia. Siihen ei tarvita edes suuria, vaikuttavia rakennuksia ja rakennelmia, joissa voi käydä turistina ihmettelemässä tai jotka kaupunkiopas saattaa osoittaa. Usein riittää, kun katsoo ympärilleen omilla kotiseuduilla tai vaikkapa kesämökkireissulla.

Ehkä ajat joka päivä töihin reittiä, jossa kaupunkitaajaman keskellä on talojen puristuksissa vanha navetta, jo kauan sitten tyhjentynyt. Kun se navetta on rakennettu, voi hyvinkin olla, että maisema on ollut avara peltomaisema, jonka keskellä on ollut vain muutama talo. Tai kenties olet joskus ihmetellyt omalla asuinalueellasi rakennusta, joka on ilmiselvästi vanha liikerakennus, mutta nykyisellään sinun on vaikea edes kuvitella, millainen kauppa tai liiketila sillä paikalla olisi voinut toimia.

Maaseudulla törmää helposti vähän murheellisempaan näkyyn: vanhoihin, jo ajat sitten tyhjilleen jääneisiin taloihin, joiden pihassa kasvaa korkea heinä, osa ikkunoista on rikki ja ehkä kattokin sortunut. Nekin todistavat menneisyyden ihmisten elämää. Joskus talot ovat olleet täynnä elämää ja jonkun silmäteriä, joita isännät ja emännät ovat vaalineet ja pitäneet parhaansa mukaan kunnossa.

Olen jo lapsena ollut kiinnostunut myös teistä ja poluista, jotka eivät enää johda oikein minnekään – mutta joista saattaa aavistaa, ettei niin ole ollut aina. Joskus ne ovat olleet jollekin merkityksellinen kulkureitti, ehkä vilkaskin sellainen. Aina nämä eivät ole edes kovin vanhoja reittejä vaan esimerkiksi ihan asfaltoituja katuja, joista on joskus päässyt isommalle tielle mutta jotka on sittemmin katkaistu.

Toisaalta eritoten maaseudulta voi löytää jotakin hyvinkin vanhaa, joka ei ole jäänyt nykyajan puristuksiin. Kieltämättä on aiheuttanut väristyksiä, kun olen joskus etsinyt metsästä viitteitä tiestä, joka on kuulemma kauan sitten yhdistänyt toisiinsa kahta kokonaista kuntaa – mutta josta ei enää ole ollut nähtävissä kuin hento aavistus. (Tosin mitä vanhemmista teistä puhutaan, sitä vähemmän ne ovat aikoinaan muistuttaneet sitä, mitä tiellä nykyisin ymmärretään!)

Kaupunkiympäristöstäkin löysin kerran erikoisen näyn: tienpätkän, joka silloin oli jo unohtunut kaupungin laidalle, käyttämättömänä ja hoitamattomana. Sen päästä löytyi rakennus, joka oli selvästi ollut jonkinlainen tuotantolaitos, mihin viittasi rakennuksen muoto ja koko ja muun muassa lastauslaituri. Sellaisena, kuin kyseinen alue tuon löydön aikaan oli, rakennus tuntui olevan aivan väärässä paikassa. Kyseessä ei ollut mikään teollisuusalue, ja ympärillä oli vähän viitteitä muustakaan saman aikakauden rakennuskannasta. Osa siitä oli tosin saattanut hävitä uudemman asuinalueen tieltä.

Voisin käyttää vanhojen tieosuuksien ja rakennusten tutkimiseen paljonkin aikaa. On äärettömän kiehtovaa ajatella, mistä mihin jotakin reittiä on joskus kuljettu tai millaiset ihmiset missäkin ovat asuneet. Onko jokin jo hiukan metsittynyt polku ollut kulkureitti hyvän ystävän tai naapurin luokse? Entä mitä on ajatellut arvokkaan vanhan talon omistaja, kun uusi tielinjaus on tehty käytännössä hänen takapihalleen? Kääntyisivätkö jonkin vanhan peltoaukean raivaajat haudoissaan, jos tietäisivät, että nykyisin heidän työstään on jäljellä vain kapea kaistale ja tilalle on noussut ostoskeskus?

Ympäristö itsessään kertoo meille paljon, jos vain osaamme katsoa ympärillemme ja etsiä vihjeitä, joita menneistä vuosikymmenistä ja jopa -sadoista on jäänyt. Apuakin on silti saatavilla, ja vieläpä helposti. Paljastan teille yhden suosikkiverkkosivuni: https://vanhatkartat.fi/

Karttoja selatessa saa vierähtämään tovin jos toisenkin. Kohdistakaa kartta asuinalueeseenne tai muuhun teitä kiinnostavaan alueeseen ja selatkaa karttoja ajassa taaksepäin. Ne voivat hyvinkin tarjota selityksen navetalle keskellä kaupunkia tai tielle, joka ei johda mihinkään. Toisaalta kartat vastaavat myös niihin kysymyksiin, joita ei edes osaa esittää, ja näyttävät asioita, jotka aika on jo onnistunut piilottamaan kokonaan näkyviltä.

Lämpimin terveisin

Rouva R

P.S. Blogiani voi seurata myös Facebookin tai Blogit.fi-sivuston kautta.

Kuva Manfred Antranias Zimmer/CC0/Pixabay