Herkuttelua vähemmillä kaloreilla
Kun puhutaan herkuista, niillä voidaan tarkoittaa monenlaisia ruokia. Kokemus siitä, mikä on herkkua ja mikä ei, on tietysti myös ihmiskohtainen. Tässä postauksessa keskityn makeisiin herkkuihin.
Makeat herkut ovat usein houkuttelevia, kenties myös lohdullisia. Sokeri ei kuitenkaan ole terveystuotteiden ykkönen, ei varsinkaan silloin, kun määrät alkavat olla suuria. Jos makeita herkkuja tulee syötyä jatkuvasti, ongelmana on helposti myös niiden energiapitoisuus ja painoa kerryttävä vaikutus, josta taas voi seurata lukemattomia terveysongelmia. (Olen hiljattain käsitellyt painonhallintaa postaussarjassa, jonka viimeinen osa löytyy täältä.)
Voin myöntää, että minulle makeat herkut ovat aina olleet valtava houkutus. Olen myös kokenut – kuulostaa tämä säälittävältä tai ei – että makeiden herkkujen arkea sulostuttava vaikutus on niin suuri, etten ole koskaan edes halunnut makeista herkuista eroon. Sen sijaan olen toki halunnut rajoittaa herkuttelun negatiivisia vaikutuksia. Käyn tässä postauksessa läpi, millaisia keinoja ja tuotteita olen havainnut hyviksi siihen, että makeiden herkkujen kalorit saa pysymään kurissa.
Suklaan ja makeisten tilalle makeita maitotuotteita kuten jäätelöä
Monikaan tuskin yllättyy, kun sanon, että suklaan ja makeisten kaloripitoisuus on korkea.
Suklaassa on 100 grammaa kohti noin 550 kcal. Tuo on esim. Fazerin Sinisen energiapitoisuus, ja Maraboun maitosuklaalevy jää tuosta vain vähän jälkeen. Joissakin suklaissa energiaa voi olla vielä paljon enemmän, esim. Lindt Lindor -maitosuklaakonvehdeissa kaloripitoisuus on jopa 623 kcal/100 g.
Muissa makeisissa vaihtelua on paljon, mutta noin karkeasti karkkipussien kalorit huitelevat suunnilleen 350 kcal:n/100 g tienoilla. Esim. TV Mix Originalin energiapitoisuus on 360 kcal/100 g ja Fazer Remixin 355 kcal/100 g.
Jos nämä lukemat kauhistuttavat mutta kuitenkin haluaisi herkutella, mikä neuvoksi? Vertailuksi kerron jäätelöiden energiapitoisuuksia (me suomalaisethan olemme kunnostautuneet myös talviaikaisessa jäätelön syönnissä): Valio Vanilja -kermajäätelö 198 kcal/100 g, Magnum Classic -jäätelöpuikko 305 kcal/100 g, Fazer Premium Rasberry Yoghurt -kermajäätelö 291 kcal/100 g. Toisin sanoen jäätelöiden kanssa jäädään alhaisempiin kalorimääriin kuin makeisten kanssa. Asiaan toki vaikuttaa paljon se, mistä jäätelöstä on kyse. Esim. jäätelön sisältämä suklaa nostaa äkkiä kaloripitoisuutta.
Vaikka jogurtteja en välttämättä lukisi herkuiksi vaan enemmänkin aamu- tai välipalatuotteiksi, niin jos haetaan vielä alhaisempia kaloreita ja silti tyydytystä makeannälkään, katse kannattaa kohdistaa jogurttihyllyyn. Perusjogurtin (esim. Valiojogurtit) kaloripitoisuus jää usein alle 80 kcal:iin/100 g. Kohtuullisissa kalorimäärissä ollaan myös ns. herkkujogurttien osalta, esim. Tere LaCrema Mandariini-hunaja 145 kcal/100 tai – jos mennään vielä jogurteista vanukkaisiin – esim. Ehrmann Grand Dessert Double Choc 119 kcal/100 g.
Lakritsi – makeisten kalorihyvis
Jos kuitenkin haluaa syödä makeisia, mieleen voi tulla kysymys, mikä makeisista olisi kaloreiden osalta harmittomin.
Ensinnäkin haluan torjua yhden harhakäsityksen, joka saattaa hiipiä mieleen: suklaalla kuorrutetut pähkinät ja hedelmät voi olla helppo mieltää vähäkalorisiksi, mutta useinkaan ne eivät ole sitä. Esim. Cloetta Parrotsin jogurttisuklaarusinoiden energiapitoisuus on 417 kcal/100 g ja suklaacashew’n 545 kcal/100 g.
Markkinoilla on toki myös makeutusaineilla makeutettuja makeisia, mutta jotkut – muun muassa minä – ovat kokeneet nämä vatsan kannalta haastaviksi. Lisäksi näiden tuotteiden valikoima ei ole kovin laaja. Mikä siis olisi ihan ”normaaleista” sokerillisista makeisista vähäkalorisin?
Havaintojeni mukaan se on lakritsi. Tässä on toki lakritsikohtaisia eroja, ja taas kerran jos lisätään yhtälöön suklaakuorrutus, lisätään myös kaloreita. Pandan Lakupaloissa on kaloreita 327 kcal/100 g ja Halvan Finnish Soft Licoricessa 320 kcal/100 g. Sitten on vielä kalorikilpailun selvä voittaja: Kouvolan Lakritsi The Laku 262 kcal/100 g.
Omalla kohdallani lakritsin puolesta puhuu myös se, että siitä syntyy ainakin minulle helposti kylläinen olo, mikä taas hillitsee syötävää makeismäärää kuin itsestään.
Apua itse tehdyistä leivonnaisista ja jälkiruoista?
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa tämän: mistään ruoasta ei energiapitoisuuden osalta tule automaattisesti harmittomampaa vain siksi, että se tehdään kotona. Jos mätetään kaksin käsiin sekaan voita, sokeria ja leivontasuklaata, lopputulos ei ole vähäkalorinen vain siksi, että se käväisee kotiuunin kautta.
Kotona valmistettavissa herkuissa on kuitenkin puolensa. Se johtuu pitkälti siitä, että kun tekee itse, voi päättää ja näkee omin silmin, mitä ruokaan laittaa. Esim. marjarahka jälkiruoaksi on helppo valmistaa niin, että siinä on selvästi alle 200 kcal/100 g – ilman että se on ankean ja sokerittoman makuinen. Sama koskee ohukaisia (joiden osalta on toki huomioitava myös niiden kanssa mahdollisesti nautittava hillo ja kermavaahto!).
Leivontapuolella kaloripitoisuus riippuu paljon siitä, mitä leivotaan. Esim. mokkapalojen kanssa voidaan päästä hyvinkin hurjiin energiapitoisuuksiin, jopa yli 500 kcal:iin/100 g, kun taas pullat tai marjapiirakan saa aikaiseksi jo kohtuullisemmilla kaloreilla. Toisaalta leivonnaisissa – eikä tämä koske vain kotona tehtyjä leipomuksia – yleisesti ottaen kalorit kiipeävät helposti makeisten tuntumaan. Näin on ainakin silloin, kun ei olla valmiita tinkimään mausta määrättömästi energiapitoisuuden vähentämiseksi.
Yksi juttu on silti sanottava itse tekemisen hyväksi: riippumatta siitä, mikä itse tehdyn makean herkun kaloripitoisuus on, itse tekemisellä saattaa muuten olla yletöntä herkuttelua hillitsevä vaikutus. Ensinnäkin itse tekemisen kynnys on usein korkeampi kuin kaupasta ostamisen. Jos vaikkapa päättää, ettei osta valmiita makeita leivonnaisia, tämä voi luontevasti hillitä herkuttelua. Usein itse tekemäänsä myös tietyllä tavalla arvostaa enemmän. Itse tehtyjä herkkuja ei välttämättä tule ahmittua yhtä huolettomasti kuin kaupasta mukaan tarttuneita. Sen sijaan niitä haluaa kenties säästää huomisellekin, maistattaa lopputulosta myös puolisolla jne.
Sokerittomat kuplajuomat sokerillisten tilalle
Jos syömistottumuksissa on hurjasti eroa, sama pätee myös juomistottumuksiin. Jotkut juovat täysin luontevasti pääasiassa vettä eivätkä juuri muuta kaipaakaan. Jos juo lasillisen limsaa lähinnä joskus ja jouluna, on toki melko samantekevää, millaista se on.
Sitten on kuitenkin niitä, jotka juovat hyvin paljon limsoja ynnä muita kuplajuomia. Itsekin lukeudun tähän porukkaan ja olen todella huono juomaan pelkkää vettä.
Sanomattakin on selvää, että jos erilaisia kuplajuomia juo päivässä ehkä jopa litroissa laskettavan määrän, ei ole energiansaannin kannalta samantekevää, mitä juo. Jos päivässä juo esim. litran Coca Colaa, siinä on energiaa 420 kcal. Muissa sokerillisissa limsoissa kalorimäärä on yleensä hyvin samantapainen. Pelkästään juomalla litran limsaa voi siis helposti saada energiaa puolikasta suklaalevyä vastaavan määrän!
Entä sitten sokerittomat vaihtoehdot? Coca Cola Zeron kalorimäärä on 0,3 kcal/100 ml. Sama pätee moneen muuhunkin sokerittomaan limsaan: kilokaloreita on nollasta muutamaan – eli määrä, jolla ei ole energiansaannin kannalta merkitystä.
Mainitut asiat eivät tietenkään koske vain limsoja. Nykyään on monenlaisia energiajuomia, ja myös niiden kanssa on syytä olla tarkkana: kaloreita voi olla jopa enemmän kuin limsassa, ja toisaalta sokerittomiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Esim. Batteryssa energiaa on 47 kcal/100 ml ja Battery Sugar Freessä 2 kcal/100 ml.
Sitten vielä yksi lisävinkki: Jos ostaa tuotteita, joita markkinoidaan jonkinlaisina makuvesinä ja joista äkkiä katsottuna voi saada terveellisen vaikutelman, energiasisältö kannattaa tarkistaa. Kaloreita voi olla lähes sama määrä kuin limsoissakin!
*
Haluan nostaa vielä yhden jutun erikseen esiin: vaikka olen tässä vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi puhunut lähinnä kilokalorimäärästä per 100 grammaa, tämä ei tietenkään ole loppupeleissä ratkaiseva lukema vaan se, paljonko mitäkin ruokaa tai juomaa todella päätyy suuhun. Tämän vuoksi energiansaannin rajoittamisessa myös monella muulla seikalla on merkitystä. Yksi niistä on se, kuinka helposti mitäkin ruokaa tulee ahmittua turhan paljon.
Ei ole välttämättä huono idea ostaa herkkuhetkeä varten kaupan rasvaisinta ja runsaskalorisinta suklaata, jos sillä saa herkuttelun halunsa tyydytettyä nauttimalla muutaman palan ja jos taas monen vähäkalorisemman herkun kanssa kävisi helposti niin, että niitä tulisi syötyä moninkertainen määrä.
Olen kaiken kaikkiaan kohtuutta kannattava ihminen, ja valitettavasti sitä ei ole aina kaikkein helpointa yhdistää herkuttelutaipumukseen! Toivottavasti joku sai tästä postauksesta kuitenkin jonkin käyttökelpoisen vinkin siihen, kuinka on mahdollista pitää herkut elämässään ilman turhan suuria haittavaikutuksia.
Lämpimin terveisin
Rouva R
P.S. Blogin seuraaminen onnistuu myös Facebookin ja Blogit.fi-sivuston kautta.
Kuvat tomekwalecki/CC0/Pixabay (ylempi) ja congerdesign/CC0/Pixabay (alempi)