Kolme pientä askelta parempaan hyvinvointiin

Olen tämän kesän aikana onnistunut ottamaan kolme pientä askelta kohti hyvinvoivempaa elämää. Kyse on tosiaan aika pienistä asioista, koska minkään suhteen en ole alun alkaenkaan kokenut olevan mitään mittavaa ongelmaa. Silti on ollut mukava huomata, että kyllä vain: pienetkin asiat vaikuttavat ja parantavat elämänlaatua.

Haluan jakaa nämä asiat kanssanne, jos joku vaikka saisi niistä innoitusta tai ideoita omaan elämäänsä.

 

Vähemmän alkoholia

Olen kirjoittanut aiemmin kaksikin melko alkoholikriittistä postausta (tämän ja tämän). Jos on lukenut ja muistaa ne, tietää, etten ole absolutisti mutta kritisoin elämäntapaa, jossa alkoholi helposti saa aika suuren roolin – roolin, joka kaiken kukkuraksi usein kielletään.

Havahduin itse jokin aika sitten harmittelemaan sitä, että juon alkoholia jonkin verran täysin turhaan. Ainahan alkoholin juominen on toki turhaa – mutta tämä on ollut erityisen turhaa, koska kyse ei ole oikeastaan ollut muusta jonkinlaisesta laiskuudesta. On ollut aivan liian helppo juoda lämpimänä kesäiltana lonkero tai pari, ihan vain janoonsa ja ihan vain, koska sellaista on ollut käden ulottuvilla. Kun olen ymmärtänyt touhun typeryyden, olen melkein suuttunut itselleni: miksi ihmeessä juon alkoholipitoisia juomia, kun en edes pidä niitä hyvinä janojuomina ja kun oikeasti pidän aivan muiden juomien makua paljon parempana?

Olen nyt aktiivisesti huolehtinut siitä, että minulla on ollut koko ajan kotona ja jääkaapissa light-virvoitusjuomia – ja kyllä, ne ovat olleet paljon paremmanmakuisia ja niistä on jäänyt paljon parempi olo kuin alkoholijuomista.

Edelleenkään en ole absolutisti: jos minun tekee mieli juoda viiniä vaikkapa juhlissa, sitten juon, mutten – hitto vie – hörpi janooni mitään alkoholipitoista. Pepsi Max, täältä tullaan!

 

Ei pitsaa vaan salaattia

Minä ja mieheni syömme jonkin verran ulkona. Etenkin kiireisinä arkipäivinä ruokapaikaksi valikoituu silloin tällöin pikaruokapaikka. Näissä on riskinä tarttua hampurilaisateriaan tai pitsaan. Olen kuitenkin viime aikoina opettanut itseni ajattelemaan aterian jälkeistä oloa: joo, tuoksuuhan se pitsa aika hyvältä ja pekoni hampurilaisen välissä olisi varmasti herkullista, mutta kumman jälkeen on parempi ja kevyempi olo, pitsan vai salaatin? Vastaus on ollut aika selvä ja useimmiten ohjannut valintaani.

Ei voi myöskään sanoa, että niitä valintoja olisi aterian jälkeen tullut kaduttua. Ei ole tullut sellainen olo, että voi kunpa olisi nyt vähän ähky fiilis ja vatsa täynnä rasvaa. Jos salaatin ruokaisuus on kuitenkin jättänyt toivomisen varaa, aterian on voinut hyvällä omatunnolla täydentää jälkiruoalla.

Taas ehdottomuus saa luvan loistaa poissaolollaan: jos haluan kiihkeästi sen pitsan, sitten tilaan sellaisen. Harvoin kuitenkaan haluan, kun vain muistan ajatella aterian jälkeistä fiilistä. Suosittelen.

Aamukahvi pois, aamutee tilalle

En pidä kahvista. En oikeastaan yhtään, vaikken myöskään inhoa sitä. Laiskuus on kuitenkin nostanut päätään myös siinä, että koska mies juo aamukahvit, on sitten tullut juotua siinä samalla. Olen kuitenkin vähitellen havahtunut siihen, että mitä ihmettä: onko minulle todella liian suuri ponnistus laittaa vedenkeitin päälle?

Päättelin, ettei varmaankaan ole. Niinpä olen nyt useimpina aamuina juonut vihreää teetä kahvin sijaan ja siten vähentänyt kahvinjuontia entisestään.

Vaikkei kahvi liene mikään valtava terveysriski enkä ole niitä ihmisiä, joiden vatsalle kahvi olisi liian rajua, niin ei se ilmeisesti ole niin hyväksikään ollut. Olen huomannut, että sellainen pieni, epämääräinen tunkkainen tunne, joka kahvinjuonnin jälkeen jää kummittelemaan jonnekin pään ja vatsan välimaastoon, on aamuteen jälkeen loistanut poissaolollaan.

Absolutistiksi en tämänkään suhteen edelleenkään ryhdy: jos jossakin tilanteessa kuitenkin tekee mieli juoda kuppi kahvia tai muuta ei ole tarjolla, sitten juon. Silkka laiskuuskahvi jääköön kuitenkin juomatta.

 

Lopputulos näiden pienten muutosten jälkeen on ollut parin kilon painonpudotus (normaalipainossa) sekä suotuisat muutokset ihossa. Minulla on aina ollut hyvä iho, mutta viime keväänä aloin huomata siinä punoitusta, jota ei ole ennen ollut. Ajattelin jo, että sieltä se nyt tuli takavasemmalta, vanheneminen ja sen aiheuttamat muutokset. Vaikka olisi ollut tietysti kiva voida syyttää vuosien vierimistä, jolle ei voi mitään, näemmä tämä muutos ei vielä ollut sellainen, joka olisi ollut omien valintojeni ulottumattomissa.

Lisäksi elämästä on jäänyt pois täysin turhia, sameita ja tunkkaisia hetkiä, joita huonosti valitut syötävät ja juotavat ovat aiheuttaneet.

Miksi voida huonosti, edes epämääräisesti ja vähän, kun voisi myös voida hyvin?

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Silvia/CC0/Pixabay

hyvinvointi terveys ruoka-ja-juoma oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *