Minimalistisia asumisunelmia

Minulle käy usein niin, että kun näen jonkin pienen ja söpön mökin tai muun rakennuksen – joka ei usein ole edes asumiseen tai ainakaan vakituiseen sellaiseen tarkoitettu – alan leikitellä ajatuksella, että millaista tuossa olisi asua. Tämä ajatus on tullut mieleen muun muassa useammankin saunamökin ja kerran jopa sukulaislapsen leikkimökin kohdalla. Millaista se olisi, jos yrittäisi asua tuollaisessa tosi pienessä rakennuksessa, onnistuisiko se?

Jonkin leikkimökin kohdalla ajatusleikki törmää nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Sen sijaan jotkin saunamökit ovat olleet jo toteuttamiskelpoisuuden rajoilla. Osassa on ollut lämmitysjärjestelmä (muukin kuin kiuas) ja löylyhuoneen rinnalla sellainen huone, joka on väliaikaisessa asumiskäytössä ollutkin, esimerkiksi kesäisin vierashuoneena.

Ongelmaksi lähes kaikissa tapauksissa on jäänyt WC:n puute. WC:tä kun missään saunamökissä tai puutarhavajassa harvemmin on… Ja minä en ole vähimmissäkään määrin puucee-ihminen, se myönnettäköön heti!

Onhan tähän olemassa myös moderni ja ihan asumiskäyttöön tarkoitettu ratkaisu: nimittäin ns. minitalot. (Niihin voi tutustua esim. tässä Ilta-Sanomien verkkoartikkelissa.) Mielestäni minitalot vaikuttavat usein kerrassaan viehättäviltä, kompakteilta. Se, mikä niissä viehättää, liittyy nimenomaan siihen, mitä niistä puuttuu: useimmiten ei mitään välttämätöntä tai oikeasti tarpeellista, vaan kaikki se ylimääräinen tila, johon voisi hillota turhia huonekaluja ja turhaa tavaraa. Täydellistä!

Kun koetan analysoida sitä, mikä jossakin pienessä kopissa asumisessa viehättää, niin ennen muuta se, mistä kaikesta olisi vapaa: hyvin vähän siivottavaa, väkisinkin vähän materiaa, jota täytyy hallita, järjestellä, hoitaa… Myös asumiskulut pysyisivät kurissa, kun lämmityskustannukset olisivat alhaiset eikä kiinteistöverokaan päätä huimaisi. (Näillä energian hinnoilla moni varmasti voi samastua tähän haaveeseen…)

Se, että täytyisi hyvin tarkkaan miettiä, mitä esimerkiksi vaatteita tai keittiötarvikkeita minimaalisen pieneen asumukseen tuo, näyttäytyy myös enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Kuinka vähiin vaatekaappinsa sisällön voisi karsia, kun tosissaan yrittäisi? Kuinka ihanaa olisi, kun vaatekaappi olisi tiivistetty vain niihin muutamaan parhaaseen, käyttökelpoisimpaan vaatteeseen, jotka olisivat ihan pienessä kaapissa tai vaatearkussa?

Haluan tarkentaa näitä haaveitani sen verran, että kysehän ei ole varsinaisista unelmista: ei asioista, joita aktiivisesti tavoittelisin, eikä välttämättä viime kädessä edes asioista, jotka olisin valmis vaihtamaan nykytilanteeseen. Ehkä voisi sanoa, että nämä ovat enemmänkin jonkinlaisia haavekuvia, ajatusleikkejä, jotka kuvastelevat sitä, mihin suuntaan elämääni haluaisin viedä – vaikka tuskin minä loppupeleissä siellä saunamökissä kuitenkaan päättäisin asua!

Ironisia sävyjä näihin haavekuviini tuo se, että minähän itse asiassa olen asunut erittäin minimalistisesti. Ensimmäinen kotini, jossa asuin lapsuuden ja opiskeluvuosien jälkeen täysin yksin, oli yksiö, jonka sisustin varsin niukasti. Se oli hyvin intuitiivista: en ollut tutustunut minimalismiin missään määrin enkä tietoisesti tavoitellut sitä, vaan kun itse muokkasin kotini, siitä vain tuli sellainen. Enemmän se oli sisustamatta jättämistä: hankin hyvin vähän mitään, kun en kokenut tarvitsevani. (Niinpä!)

Etenkin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kotini oli vieraiden silmin varmasti hyvin kolkko ja paljas; vähän samanlainen kuin kämppä, johon on juuri muutettu eikä ole vielä ehditty purkaa kaikkia muuttolaatikkoja. Jos ihan rehellinen olen, ehkä itsekin jälkeenpäin ajattelen, ettei kyseinen koti ollut mikään varsinainen silmänilo ja kodikkuuden huipentuma. Yhtä kaikki se kertoo minulle jotakin itsestäni, että tuollaiseen asumiseen olen selvästi taipuvainen silloin, kun mikään tai kukaan muu ei vaikuta asiaan.

Todennäköisesti en lähiaikoina ole muuttamassa leikkimökkiin tai puuliiteriin tai edes moderniin minitaloon. Sen sijaan saatan hyvinkin olla esimerkiksi tekemässä suursiivouksen vaatekaappeihini – eli sittenkin kulkemassa kohti minimalistisia haaveita.

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuva William Sturgell/CC0/Pixabay