Mitä hyvää ikääntyminen tuo ulkonäköön?

Olen lukemattomia kertoja todennut, etten pidä itsensä lohduttamisesta valheilla. Senkin olen kertonut, että ikääntyminen on minulle – kuten epäilemättä monille muillekin – kompleksinen asia.

Pakkohan se on myöntää, että ikääntyminen tuo ulkonäköön monia ei niin kivoja juttuja ja myös melkoisia haasteita selätettäviksi. Onnekseni olen kuitenkin pannut merkille, ettei ikääntyminen ole ulkonäön kannalta vain huono juttu eikä siihen liity pelkästään huonoja puolia. Koska pystyn seisomaan näiden huomioiden takana kokematta, että se vaatii rehellisyyden tieltä poikkeamista, ajattelin jakaa ne myös teidän kanssanne.

Aikuisena iho on parempi kuin nuorena

Tämä havainto on tietysti yleistys – niin kuin kaikki havainnot tässä postauksessa – eikä koske varmastikaan maailman jokaista ihmistä, mutta uskoakseni varsin moni on tuskaillut teini-ihon epäpuhtauksien kanssa. Eikös se finni ilmestynyt kasvoille aina mahdollisimman huonolla hetkellä ja mahdollisimman omituiseen paikkaan kuten keskelle nenänpäätä! Siinä saatoit sitten luokkakuvaus- tai ensitreffipäivänä miettiä, että vaikka olisikin keksitty sellainen meikkivoide, joka peittää nenän petteripunakuonomaisen värisävyn, kummallista paukamaa ei häivytä mikään.

Toki aikuisuuskin tuo mukanaan ihoon liittyviä murheita, kuten sameutta, hehkun puutetta ja huolta ensimmäisistä ikäjuonteista (saati kaikista niistä seuraavista). Yhtä kaikki kun vain onnistuu palauttamaan mieleen teinivuosien ja varhaisten aikuisvuosien kauhun hetket peilin edessä, niin kummasti ne aikuisihon murheet tuntuvat siedettävämmiltä! Aikuiseen ihoon ilmaantuu harvemmin äkillisiä katastrofiyllätyksiä.

Vaikken itse ole onnekseni koskaan kärsinyt varsinaisesta aknesta, muistan vielä monta vuotta täysi-ikäisyyden rajapyykin saavuttamisen jälkeenkin iloinneeni, jos iholla ei ollut mitään epäpuhtauksia. Sen sijaan nykyään kaiken maailman finnit ja paukamat ovat jo varsin harvinaisia vierailijoita peilikuvassa.

Kasvonpiirteet terävöityvät – eikä se usein ole huono lainkaan huono juttu!

Olette varmaan kuulleet puhuttavan lapsenpyöreydestä? En tiedä, pidänkö erityisemmin kyseisestä ilmauksesta silloin, kun sitä sovelletaan nuoriin ja nuoriin aikuisiin eikä niihin oikeisiin lapsiin. Kyseisessä ilmauksessa tuntuu silloin olevan jotenkin epämääräisen vähättelevä ja jopa halventava sävy. Tuskin kukaan parikymppinen haluaa kuulla olevansa kasvoiltaan lapsenpyöreä.

On lapsenpyöreys sitten oikea ja sopiva termi tai ei, nuorilla ihmisillä on piirteissään usein tiettyä pyöreyttä. Tavallaan juuri tämä kasvonpiirteiden täyteläisyys saa nuoret näyttämään nuorilta. Olen ymmärtänyt joidenkin ajattelevan, että se on myös ominaisuus, joka tekee kaikki nuoret omalla tavallaan kauniiksi.

Kaikesta huolimatta juuri sen tietyn pyöreyden väistyminen tuo usein kasvojen persoonalliset piirteet esiin. Monien hätkähdyttävän kauniiden tai komeiden ihmisten nuoruusvuosien valokuvia katsellessa tulee sellainen vaikutelma, ettei koko upeus ole ihan vielä kuoriutunut näkyviin – se tekee vasta tuloaan. (Ellette usko, koettakaapa etsiä netistä nuoruuskuvia Hollywood-tähdistä, jotka ovat loistaneet ulkonäöllään vaikkapa 30-50-vuotiaina.)

Oma tyyli on kehittynyt

Aika jättää ulkonäköön monia jälkiä vähemmän hyvällä tavalla muttei onneksi vain sillä. Ajan kulumisessa on myös etunsa, eikä niistä vähäisin ole se, että kun ikää on jonkin verran, silloin on jo ehtinyt tehdä erinäisiä kokeiluja ja havaita, mikä itselle sopii ja mikä ei.

Tämä koskee monenlaisia kokeiluja: ehkä sitä on tullut kokeiltua hiusvärit, -tyylit ja kampaukset, erilaiset meikit, ihon- ja hiustenhoitotuotteet, rekkakuormallinen erilaisia vaatteita… Sitten sieltä kaiken vähemmän loistokkaan joukosta ovat löytyneet ne omat luottojutut.

Aivan varmasti lähes jokaisella meistä on ollut tuttavapiirissä henkilö tai useampi, jolla oli nuorena tyylillisesti se jokin aivan omituinen vaihe. Tai kenties sellaisista vaiheista on omakohtaista kokemusta. Aikuisena niitä vaiheita tulee harvemmin. Tällä en tarkoita liputtaa tyylillisen tylsyyden tai konservatiivisuuden puolesta, mutta aikuisena niissä räväkämmissäkin kokeiluissa on usein mukana jo aimo annos ulkonäöllistä itsetuntemusta.

On aikuisuudessa – ja tämä on tosiaan taas yleistys, joka ei koske kaikkia – sellainenkin hyvä puoli, että usein myös rahaa on käytettävissä enemmän. Siinä, missä nuorena tyyliä on koettanut rakentaa ja ulkonäköä hoitaa taskurahalla, aikuisena siihen pystyy tarvittaessa satsaamaan vähän enemmän.

Hehkuvaa loppusyksyä jokaiselle, ikään katsomatta!

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuva eloigomez/CC0/Pixabay