Kun käsitellään tavalla tai toisella epäsuotuisaan asemaan päätyneitä ihmisiä, heidän puoliaan pitävät tahot korostavat usein, ettei kukaan valitse kurjuutta. On kyse sitten köyhyydestä, päihdeongelmista tai vaikkapa sairaalloisesta lihavuudesta, ollaan herkästi kertomassa, etteivät nämä ole asioita, joita kukaan olisi valinnut.

Joskus väitettä vielä perustellaan sillä, että koska kenenkään ei voi katsoa haluavan näitä elämän varjopuoliin lukeutuvia asioita, siitä voidaan päätellä, etteivät nämä ole valintoja. Minusta päätelmä on virheellinen.

Mitä ihminen voi valita ja onko todellista valinnanvapautta olemassa – nämä ovat monitahoisia filosofisia kysymyksiä, joita en tässä voi ja tuskin osaankaan käsitellä pohjia myöten. Jonkin verran aion silti pyöritellä sitä kysymystä, että mikä oikeastaan on valinta.

On helpointa lähteä liikkeelle siitä, mikä ainakin ja ilmiselvästi on valinta. Jos ylipäätään ajatellaan ihmisen kykenevän aidosti valitsemaan mitään, valinnan teko tapahtuu tilanteissa, joissa on selvästi käsillä vaihtoehdot A ja B ja joissa voi yksinkertaisesti tarttua toiseen näistä vaihtoehdoista. Tätä voisi ajatella leivostarjotin-esimerkkinä: eteen tuodaan tarjottimella leivokset ja sitten voi vain ojentaa kätensä ja ottaa mieluisimman.

Jos valinnaksi mielletään vain tällaiset valinnat, väite siitä, ettei kukaan valitse vaikkapa köyhyyttä tai alkoholismia, vaikuttaa ihan pätevältä. Tuskinpa kukaan on ollut sellaisessa tilanteessa, jossa on voinut suoraan ja mutkitta valita köyhyyden ja vaurauden välillä ja päätynyt ottamaan ensiksi mainitun. Tai tuskin kukaan on päättänyt, että taidanpa napata itselleni tuon alkoholiongelman kaikkine oheissairauksineen, sosiaalisine ongelmineen ja ennenaikaisine kuolemineen.

Väitän kuitenkin, että tuo yksinkertaisin valitsemisen tapa ei ole ainoa. Itse asiassa hyvin suuri osa ihmiselämän valinnoista on muita kuin suoraviivaisia leivostarjotin-valintoja. Mietitään esimerkiksi hyvää fyysistä kuntoa: se ei tosiaankaan ole sellainen valinta, jota voisi tehdä vain ojentamalla kätensä ja ottamalla. Mutta kehtaisiko monikaan väittää, että pikkuhiljaa rakennettava ja ylläpidettävä hyvä kunto ei ole valinta? Mitä muuta se olisi? Tuskin ainakaan sattumaa ja erittäin harvoin myöskään vahinko tai onnenkantamoinen.

Jos hyvää kuntoa ei siis valita samaan tapaan kuin mieluisaa leivosta tarjottimelta mutta se kuitenkin vaikuttaa valinnalta, tästä päästään siihen, että ilmeisesti on muunkinlaisia kuin suoraviivaisia valintoja. Näitä voisi sanoa useiden valintojen summaksi. Ne eivät ole käden ojentamista tai napin painamista tai hetkessä tehtävä päätös ”kyllä, otan tämän”, mutta silti kyse on valinnasta.

Kyse voi olla siitä, että tehdään riittävän usein valinta lähteä lenkille ja näin ylläpidetään hyvää fyysistä kuntoa. Myös muiden asioiden osalta voidaan esittää samansuuntaisia havaintoja: Valintojen summasta on kyse siinäkin, kun riittävän usein valitaan opintoihin keskittyminen ja säästäväinen elämä eikä hetken hauskuuksia ja houkutuksia. Valintojen summaa on sekin, että sanotaan päihteille ainakin useimmiten ei ja ollaan valmiita painamaan jarrua heti, kun asiaan liittyen vilkahtaa pienikin varoitusvalo.

Nämä eivät ole yksi suora, selkeä ja yksinkertainen valinta, mutta valintoja ne ovat yhtä kaikki. Lisäksi ne ovat sellaisia valintoja, joiden seurausten voi väittää olevan kohtuudella ymmärrettävissä siitä huolimatta, ettei seuraus ole suora ja välitön.

Mitä oikeastaan ajan takaa? Onko tämä vain yksi, monisanainen tapa julistaa, että esimerkiksi köyhyys, alkoholismi ja tavalla tai toisella huono fyysinen kunto ovat ihmisen omaa syytä kaikki tyynni?

Ei, siihen en suoranaisesti tähtää. Vaikka minusta valintoja ovat monet niistäkin, joiden luonnetta valintana koetetaan kiistää, ymmärrän mainiosti, että valintoja tehdään eri lähtökohdista ja erilaisissa olosuhteissa. On ihan eri juttu tehdä ne hyvät ja oikeat valinnat, kun elinympäristö on lapsuudesta lähtien tasapainoinen ja ainakin jonkinlaista tukea ja apua on saatavilla, kuin koettaa valita oikein silloin, kun elämä on yhtä kaaosta jo ennen, kuin siihen voi itse vaikuttaa, ja kun jokainen oikea valinta pitäisi tehdä kaikkinaisen tuen loistaessa poissaolollaan.

Jokainen on tavallaan oman onnensa seppä, mutta jotkut ovat seppiä jo melkein syntyessään ja toiset joutuvat itse keksimään ja löytämään koko takomisen konseptin. Noin kuvainnollisesti ilmaistuna.

Miksi silti halusin tuoda ilmi, että minusta sen kurjuudenkin voi todella valita ja että aika usein niin tehdään? Siksi, että kun kiistetään tehdyt valinnat, silloin kiistetään myös toimijuus. Se ei nähdäkseni palvele ketään, kaikkein vähiten niitä ihmisiä, jotka ovat sinne jonkinlaiseen kurjuuteen ajautuneet.

Esimerkiksi opiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä, ja joillakin opiskelua vielä hankaloittavat oma tausta tai henkilökohtaiset ominaisuudet. Silti se on useimmiten valinta, kun lukuhommat jätetään muille ja keskitytään vähemmän työläisiin asioihin. Terveellisten elämäntapojen vaaliminen voi sekin joskus maistua puulta ja elämä voi heitellä eteen houkutuksia ja työntää vielä kapuloitakin rattaisiin. Silti se on valinta, jos terveellinen korvataan jatkuvasti helpolla ja houkuttelevalla.

Kun toimijuus ja oma vastuu näissä ja lukemattomissa vastaavissa esimerkeissä yritetään kiistää, sillä koetetaan kenties saada syyttävillä sormilla huitomista rauhoitettua. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, silti on kyseenalaista koettaa esittää valinta muuna kuin valintana. Nimittäin tärkeämpää kuin se, miten ihminen on ahdinkoon joutunut, on se, miten sieltä päästään pois. Se taas ei onnistu juuri koskaan ilman omaa aktiivista panosta ja toimijuutta, toisin sanoen sitä, että tehdään tietoisesti toisenlaiset valinnat kuin on aiemmin tehty. Siksi tehtyjä valintoja ei pitäisi alun perinkään kiistää eikä peitellä.

Sitä voi silti jokainen miettiä, mihin sävyyn toimijuus ja tehdyt valinnat esitetään. Sellainen lähestymistapa, että ”oma vika, mitäs läksit”, ei läheskään aina ole oikeudenmukainen eikä toimi hedelmällisenä keskustelunavauksena.

Haluan nostaa valinnoista vielä erikseen esiin sellaisen elementin, että valintoja tehdään vain harvoin yhden asian suhteen. Jos kaveri soittaa ja kysyy, lähdetkö tänä iltana viihteelle, siinä ei välttämättä valita vain viihteelle lähdön tai lähtemättömyyden välillä vaan siinä voidaan valita myös harrasteryhmään osallistumisen tai osallistumattomuuden välillä. Tai siinä voidaan valita raitistumispyrkimyksen noudattamisen tai siitä lipsumisen välillä.

Valinnoissa on erilaisia tasoja. Koska aika on rajallista eikä sitä voida monistaa, yksi valinta usein poissulkee muita valintoja. Samoin tekemämme valintojen seuraukset vaikuttavat muihin asioihin tulevaisuudessa. Yhtä kaikki yksittäisen arkisen valinnan seuraukset harvoin ovat valtavia ja dramaattisia. Siinä vaiheessa, kun ne yksittäiset arjen valinnat alkavat muodostaa kaavaa, suuntaa, tottumusta tai rutiinia, aletaan kuitenkin olla jo isojen asioiden äärellä.

Harva on niin hölmö tai masokistinen, että valitsee tahallaan jotakin, missä ei ole mitään hyvää. Yleensä asioissa, joita valitaan, on ainakin jotakin tavoiteltavaa. Se, mihin suuntaan valinnat meitä kuljettavat ja häämöttääkö tulevaisuuden horisontissa jotakin erityisen kurjaa, riippuu usein ennen muuta yhdestä asiasta: mitä me valintoja tehdessämme priorisoimme.

Meillä ihmisillä on valtava houkutus ja valitettava taipumus tavoitella nopeita palkintoja ja hetken mielihyvää. Niihin tarttuminen tuntuu paljon helpommalta kuin sellaisten valintojen tekeminen, jotka pitkällä aikavälillä palvelevat isompaa tavoitetta mutta saattavat juuri nyt olla tylsiä.

Valintoja voitaisiin tehdä vakaan tahdon tasolla, operoiden sellaisten asioiden kuten pitkän tähtäimen suunnitelmien ja päämäärien kanssa. Hyvin usein ne kuitenkin tehdään mielihalun tasolla, valiten sitä, mikä on kivaa ja hyvää tässä ja nyt, vältellen epämukavuutta ja ponnistelua. Siinä on monen kurjuuden resepti, ja kyllä – kyse on valinnoista. Helpoista, yksinkertaisista ja yksioikoisista asioista ei välttämättä ole kyse, mutta kuka sanoi, että valintojen pitäisi olla sellaisia?

Vaikkei olisi aina tai edes usein helppo valita oikein, se ei tarkoita, etteikö ihminen olisi valinnut. Tämän sanoman ei kuitenkaan ole tarkoitus olla ruoska vaan pelastusköysi: jos olet voinut valita, voit todennäköisesti valita myös toisin.

Lämpimin terveisin

Rouva R

P.S. Nyt voit seurata blogiani myös Facebookin kautta!

Kuvat Fer Galindo/CC0/Pixbay (ylempi) ja Tumisu/CC0/Pixabay (alempi)