Otsikko lupaa paljon, ja yritän parhaani mukaan lunastaa sen lupauksen. Mikään objektiivinen katsaus suomalaiseen mökkikulttuuriin tämä ei kuitenkaan ole, vaan tarkastelen asiaa omin painotuksin ja omasta, osin kriittisestä näkökulmastani. Mistä suomalaisessa mökkikulttuurissa on kyse – ja mikä siinä on hyvää ja mikä ehkä huonoa?

Mökkikulttuurin historiaa lyhyesti

Kesämökkejä on rakennettu Suomeen 1800-luvun lopulta alkaen, ja 1900-luvun alussa mökkien lukumäärä kasvoi reilusti. Sotavuodet pysäyttivät kesämökkeilyn kehityksen, mutta 1950-luvulta alkaen kesämökkejä alettiin taas rakentaa kiihtyvään tahtiin.

Erityisesti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kesämökkeily oli herrasväen harrastus. Teollistuminen loi vaurautta, joka mahdollisti kaupungeissa asuvalle vauraalle väestölle huviloiden rakennuttamisen maaseudulle sekä sen mittavan operaation, jota kesähuviloille siirtyminen perhekunnan ja palvelusväen kanssa ajalla ennen henkilöautoilua edellytti.

1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla mökkeily alkoi vähitellen muuttua yhä enemmän koko kansan huviksi, ja kesämökin – tosin monesti hyvin vaatimattoman sellaisen! – omistaminen mahdollistui myös tavalliselle työssä käyvälle väestölle.

(Kesämökkeilyn kehityksestä voi lukea enemmän Meillä Kotona –sivuston artikkelista, jonka pohjalta mökkeilyn kehityksen aikajanaa on tässä kuvattu.)

Mökkeilyn historiassa on pari seikkaa, jotka haluaisin erikseen nostaa esiin. Ensinnäkin kesämökkeilystä puhuttaessa ei mielestäni voida unohtaa toista ilmiötä, joka on tapahtunut samaan aikaan kesämökkikulttuurin synnyn kanssa: nimittäin kaupungistuminen. Vaikka teollistuminen ja sitä myötä kaupungistuminen lähtivät kunnolla liikkeelle 1800-luvun lopulta lähtien, vielä 1950-luvulla suomalaisia asui enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa. Tilanne kääntyi toisinpäin vasta 1970-luvulla, jolloin ryntäys maaseudulta kaupunkeihin oli erityisen kiivasta.

Toisin sanoen vaikka nykysuomalaisista ylivoimaisesti suurin osa asuu kaupungeissa, monet ovat syntyneet maaseudulla ja vielä suuremmalla osalla vanhemmat tai vähintään isovanhemmat ovat maaseudulta lähtöisin. Suomalaisia, jotka olisivat kovin monennen sukupolven kaupunkilaisia, on oikeastaan aika vähän.

Se, että maaltamuutto on niin monille lähihistoriaa, on epäilemättä yksi suurimmista syistä suomalaisten kaipuuseen maaseudulle. Moni on lähtöisin maalta, ja niilläkin, jotka eivät ole, juuret ovat usein vielä tiukasti maaseudulla. Jo lapsuudessa on ehkä mökkeilty vanhempien synnyinseudulla tai käyty mummolassa maalla.

Tässä yhteydessä tekee mieli myös nostaa esiin yksi suomalaisen kesämökkeilyn muoto: varta vasten kesämökeiksi rakennettujen asumusten lisäksi osa suomalaisista on mökkeillyt ja mökkeilee edelleen ”suvun vanhassa paikassa” – siis yleensä vanhassa maalaistalossa, jonka yhteydessä aiemmin olleet pelto- ja ehkä metsämaatkin on aikojen saatossa usein myyty pois ja vanha tilakeskus on jäänyt jäljelle. Juuri tässä mielestäni kiteytyy jotakin suomalaisesta mökkikulttuurista, vaikka se tietysti moni-ilmeistä onkin: kaupungissa asuvien suomalaisten veri vetää edelleen paikkaan, josta suku on lähtöisin ja jossa omat juuret ovat.

Kaupungistumisen lisäksi mökkikulttuuria on edistänyt henkilöautoilu. Tämä lienee myös tärkeä syy siihen, että kesämökit ovat tulleet kaiken kansan saataville. Vaikka herrasväki on jo reilusti yli sata vuotta sitten voinut siirrättää huviloilleen tarvittaessa huonekalutkin palvelusväen suosiollisella avustuksella, niin sanotulle tavalliselle kansalle mahdollisuus pakata perhe autoon on se juttu, joka on avannut maailmoja – ja ainakin tien omalle mökille! (Tosin myöskään julkinen liikenne maaseudulla ei ole aina ollut samassa jamassa kuin se on tänä päivänä, eli linja-autolla mökille matkustaminen on voinut olla vaihtoehto paljon useammille kuin nykyään.)

Vaikka tässä on puhuttu mökkeilyn muuttumisesta vähitellen koko kansan harrastukseksi, tavallaan tämä on harhaanjohtavaa. Vaikka olisikin väärin väittää mökkeilyn olleen Suomessa enää pitkään aikaan erityisen herraskaista huvia, kesämökkien omistajuus keskittyy tänä päivänäkin suhteellisen varakkaalle väestölle.

Tilastokeskuksen rekisteripohjaisen kesämökkitilaston mukaan mökinomistajista lähes puolet sijoittuu kolmeen ylimpään tulokymmenykseen. (Tilastokeskuksen artikkeli Mökkikulttuuri muutoksessa)

Vaikka herrasväen kesähuviloista on kuljettu pitkä matka, kesämökeille ei nykyäänkään lähdetä niinkään lähiöiden vuokra-asunnoista vaan luonnon rauhasta lähtevät usein nauttimaan ne, jotka arkenakin asuvat omakotitaloissa.

Mikä suomalaisessa mökkikulttuurissa on hyvää?

Suomalaisen Työn Liiton Taloustutkimus Oy:lla vuonna 2006 teettämän mökkitutkimuksen mukaan 16-79-vuotiaista suomalaisista 75% on vuonna 2005 viettänyt vähintään yhden vuorokauden kesämökillä. Kyseinen tutkimus on tätä postausta kirjoitettaessa jo kahdeksan vuotta vanha, mutta oletan sen tulosten olevan edelleen vuonna 2024 vähintäänkin hyvin suuntaa antavia. Se pitää toki huomata, että koronavuosien vaikutus mökkikulttuuriin ei tässä tutkimuksessa näy.

Kuten kyseinen tutkimuskin osoittaa, hyvin suuri osa suomalaisista on jollakin tavalla – vaikka eivät kaikki mökin omistajuuden kautta – osallisia kesämökkikulttuuriin. Se, että kesäisin ja välillä kesäkauden ulkopuolellakin suunnataan sankoin joukoin mökeille, kertoo, että mökkeilyssä on pakko olla suomalaisille jotakin erityistä taikaa!

Luonto ja luonnonrauhan kokeminen on yksi tärkeimmistä syistä mennä mökille. Yhtä tärkeitä syitä ovat rentoutuminen ja mökkeilyn vastapaino arkielämälle. (Tilastokeskuksen artikkeli ”Mökkikulttuuri muutoksessa”, linkki ylempänä)

On tietysti arvokasta, että suomalaiset kesämökkeilyn kautta onnistuvat säilyttämään kosketuksen luontoon ja maaseutuun. Henkilökohtaisesti pidän vielä paljon mäntymetsän haistelua ja luonnon fiilistelyä tärkeämpänä sitä, että kesämökkeily usein tarjoaa mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen luonnossa ja luonnon antimien parissa. Kesämökkeilijä voi kerätä luonnosta marjat talteen talven varalle ja pilkkoa itse polttopuut mökkisaunaan. Monille tämä on muutenkin kuin luontonäkökulmasta tärkeää käsin tekemistä, jota arkielämä ei välttämättä tarjoa.

Lisäksi mökkeily voi tarjota mitä ihanimman paon arjesta ja erityisesti sen stressaavista elementeistä. Kun mökille lähtiessään jättää taakseen arkiympäristön, samalla voi tulla jättäneeksi kaupunkiin myös arjen murheet ja kiireisen elämänrytmin. Mökkielämä voi tuntua olevan kokonaan eri elämää!

Paitsi lepoa ja rentoutumista, mökkeily voi tarjota myös erityisiä mökkielämän aktiviteetteja: laiturilta veteen pulahtamista, kalastusta, pihapelejä perheen kanssa… Kuulostaa monin tavoin ihanalta, ja sen ihanuuden on toki valmis suomaan arjen raskauttamille ihmisille!

Mökkeilyssä hyvä puoli on myös se, että se osaltaan auttaa säilyttämään maaseudun elinvoimaisuutta. Kesämökeistä pienet kunnat saavat kiinteistöverotuloja, ja mökkiläiset usein myös käyttävät paikallisia palveluja.

Lisäksi ihanteellisessa tapauksessa mökkeilyn voi ajatella siirtävän painopistettä ulkomaanmatkailusta kotimaassa lomailuun. Ehkäpä henkilö, jolla on kesämökki, jättää elämänsä aikana muutaman lentomatkan kaukokohteisiin väliin siksi, että voi sen sijaan ajaa mökille? Toki mitenkään taattua tämä ei ole, koska voi hyvinkin olla, että ne ovat ne ihan samat henkilöt, jotka sekä mökkeilevät että tekevät runsaasti ulkomaanmatkoja.

Mistä suomalaista mökkikulttuuria voi kritisoida?

Itse olen koko lapsuuteni nauttinut kesämökkeilystä, joten tavallaan kesämökkeilyn kritisoinnista tulee hiukan tekopyhä olo – etenkin kun minä olin niitä lapsia, jotka oikeasti nauttivat siitä!

Kaikesta huolimatta muistan jo hyvinkin nuorena ensimmäistä kertaa ajatelleeni, että kesämökin pito on tietynlaista ahneutta: yritetään asua monessa paikassa samaan aikaan ja tuplata oma elinpiiri. Aikuisena kulutuskriittisten ja minimalististen ihanteiden kautta ajatus on vain vahvistunut. Onhan siinä tosiaan jotakin ahnetta, että halutaan omistaa ei yhtä vaan peräti kaksi kotia. Samoin ajatuskin siitä, mitä se kulutuksen ja vaikkapa luonnonvarojen käytön kannalta tarkoittaa, aiheuttaa melkein päänsärkyä.

Ensinnäkin tarvitaan mökkirakennus. Sitten sinne tarvitaan kalusteet ja monenlaista tavaraa ja tarviketta. Mökki voi siis lähes kaksinkertaistaa asumiseen tarvittavan tavaran määrän! Lisäksi mökkiä on tietysti lämmitettävä. Käytännössä mökki voi aikaansaada ja osittain jopa vaatia hyvin samanlaista asumiseen liittyvää kulutusta kuin jo vakituisessa kodissa tapahtuu.

Toki mökit ovat usein vakituista asuntoa pienempiä ja niiden varustelutaso on jonkin verran vaatimattomampi. Toisaalta tässä suhteessa tilanne on kehittynyt ajan saatossa huonompaan suuntaan. Yhä harvempi enää halua mökkeillä vaatimattomissa oloissa, vaan asumismukavuudelta haetaan samantapaisia asioita kuin vakituisessakin kodissa.

Erityisen pahalta edellä kuvattu tuntuu, kun otetaan huomioon, että kesämökillä vietettyjen päivien määrä jää monen kohdalla verrattain vähäiseksi.

Keskimäärin mökeillä ollaan 17 vrk vuodessa. (Mökkitutkimus, linkki ylempänä.)

Ihmiset siis ostavat ja ylläpitävät kokonaisia asumiskelpoisia rakennuksia kaikkine tavaroineen ja tarvikkeineen voidakseen asustella niissä hiukan yli kaksi viikkoa vuodessa! Tässäkin valossa on vähän vaikea välttää sitä ajatusta, että kesämökkeily on monen kohdalla yksi kerskakulutuksen muoto.

Mökillä vietetyn ajan keskiarvo voi kuitenkin olla siinä mielessä vähän hämäävä, että sehän ei koske vain mökin omistajia. Keskiarvoa varmasti vetävät alaspäin sukulaisten mökeillä käyvät ja mökkejä vuokraavat lomailijat. Lisäksi yhdellä ja samalla mökillä voi toki olla paljonkin käyttäjiä. Yhtä kaikki kyllähän suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu sekin, että suuren osan ajasta mökki yleensä nököttää tyhjillään.

Mökkikulttuurin osalta on vielä yksi ilmiö, jota tekee mieli hiukan kritisoida. Nimittäin se, ettei riitä, että ihmiset ostavat kesämökkejä varsin vähäistä käyttöä varten, vaan usein myös into mökkeilyyn hiipuu pahasti, joskus varsin lyhyessäkin ajassa. Varmasti jokainen, joka tuntee kesämökkeilijöitä, on törmännyt myös siihen, ettei sinne mökille suinkaan aina lähdetä innolla puuhastelemaan. Hyvinkin moni mökkeilijä huokailee, kun on pakko käydä mökillä leikkaamassa ruohoa, puhdistamassa vesikouruja, nostamassa laituri vedestä talveksi ja niin edelleen.

Miten kohti mökkeilyn parempaa tulevaisuutta?

Kun olen kertonut omasta näkökulmastani sekä mökkikulttuurin hyvistä että huonoista puolista, miten sitten ratkaisisin mökkeilyyn liittyvät ongelmat niin, että suomalainen mökkikulttuuri säilyisi elinvoimaisena ja säilyttäisi sen, mikä siinä on hyvää?

Hakisin ratkaisua ennen muuta kolmesta asiasta:

Yhä useampi voisi mökkeilyn sijaan muuttaa maalle. Tämä on ratkaisuehdotuksista radikaalein mutta olen aivan tosissani. Jos kokee voimakasta kaipuuta maaseudulle luonnon keskelle, miksi tyytyä mökkeilyyn? Ymmärrän tietysti asiaan liittyvät realiteetit ja sen, etteivät kaikki suomalaiset voi muuttaa maalaispaikkakunnille. Silti osa kyllä voisi! Esimerkiksi etätyön lisääntyminen osaltaan vähentää asuinpaikan sidoksisuutta työpaikan sijaintiin. Korona-aikana tästä nähtiin jo välähdyksiä, kun jotkut kokeilivat asua mökillä vähän vakituisemmin. Miksipä ei? Samalla saataisiin helpotusta niihin lieveilmiöihin, joita suomalaisten pakkautuminen tietyille kaupunkialueille aiheuttaa.

Mökin ostopäätös tulisi tehdä entistä harkitummin. Viittasin aiemmin kerskakulutukseen. Se, mikä tekee kulutuksesta minun silmissäni kerskailevaa, liittyy nimenomaan siihen, että ei hankita niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, vaan pyritään kahmimaan kaikkea mahdollista niin paljon, kuin kukkaro suinkin antaa periksi. En siis ajattele, että niiden kesämökin omistajien, joille kesämökki on henki ja elämä, olisi ollut syytä jättää mökki ostamatta. On kuitenkin paljon sellaisia mökin omistajia, joille mökki on ehkä kiva olemassa mutta joilla sen omistamiseen liittyy paljon myös hankaluuksia ja ristiriitaisia tunteita. Tämän porukan kohdalla suurempi määrä itsetuntemuksella ryyditettyä harkintaa ei olisi pahitteeksi, kun mietitään niinkin isoja hankintoja kuin kesämökki.

Vuokramökkeily on hyvä vaihtoehto mökin omistamiselle. Mitä enemmän kuuntelee niitä mökkeilijöitä, jotka eivät erityisesti nauti mökillä odottavista siivous- ja pihatöistä, sitä useammin juolahtaa mieleen, onko mökki pakko omistaa. Kiinteistön omistaminen ja ylläpitäminen on vaivalloista. Jos se vaiva ei ole itselle mökkeilyn suola, voisi olla hyvä vaihtoehto hyödyntää vuokramökkejä. Niille voi mennä tekemään vain sen kaiken rennon ja kivan ja jättää polttopuiden pilkkomiset ja terassin öljyämiset muille. Monelle mökille saa ostettua jopa siivouspalvelun, eli siivoustakaan ei välttämättä tarvitse tehdä itse mökkiviikon päätteeksi. Sillä rahalla, jolla itselleen voi lunastaa kesämökin ja ylläpitää sitä, tekee melkoisen monta vuokramökkireissua!

Vietät sitten aikaasi juuri siellä kesämökkilaiturilla tai vaikkapa suurkaupungin humussa, toivottavasti loppukesäsi on mukava!

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuvat Tapani Hellman/CC0/Pixabay (ylin), Åsa K/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Stafford GREEN/CC0/Pixabay (alin)