Miksi kannattaa ostaa pieniltä yrityksiltä?

Jos joku nyt tuumaa, että minulla on ihan hiukan oma lehmä ojassa tämän aiheen suhteen, niin myönnän heti, että jep, siellähän se mylvii.

Kaikesta huolimatta käsittelen aihetta tässä lähinnä asiakkaan näkökulmasta: mitä hyviä puolia olen asiakkaan ominaisuudessa havainnut siinä, että suosii pieniä yrityksiä? En toki malta olla ryydittämättä näitä havaintoja hiukan myös omilla yrittämiseen liittyvillä kokemuksillani.

Aloitetaan siitä, että pieniin, ehkä myös aika tuntemattomiin yrityksiin voi liittyä ennakkoluuloja. On eri asia ostaa yritykseltä, jonka nimeä ei ole koskaan kuullutkaan, kuin isolta ja tunnetulta toimijalta. Mieleen voi nousta kaikenlaisia epäilyksiä. Onkohan homma lainkaan hallussa? Onko tämä ihan kotikutoista puuhastelua? Hyvänen aika, mitä jos kyseessä on jopa jokin huijaus?

Jälkimmäiseen sanon heti, että tuntemattoman yrityksen taustat voi olla hyväkin tarkistaa. Google on kaveri: Löytyykö kyseisen yrityksen tietoja ylipäätään mistään? Kauanko se on toiminut? Millaisia kokemuksia asiakkailla on kyseisestä yrityksestä? Kriittinen lukutaito on tietysti paikallaan, eli kaikki, mitä netissä kerrotaan, ei aina ole totta. Jonkin yksittäisen kommentin motiivit voivat olla mitkä hyvänsä. Silti jotakin voi päätellä siitä, jos eri lähteistä löytää useita ylistäviä tai pelkästään varoittelevia kommentteja.

Sitten niihin syihin. Miksi kannattaa ostaa tuotteita tai palveluja pieneltä yritykseltä?

 

Pienen yrityksen asiakkaana et jää ”rattaisiin pyörimään”

Varmasti melkein jokainen tietää sen tunteen, kun olet esimerkiksi ison teleoperaattorin, vakuutusyhtiön tai sähköyhtiön asiakas, ja sitten pitäisi saada selvitettyä jokin asia. Ensin jonotat puhelimessa asiakaspalveluun jopa kymmeniä minuutteja. Sitten vastaa joku, jolle tämän asian selvittäminen ei lainkaan kuulu. Eikä hän oikeastaan ole varma, kelle se kuuluisi. Ehkä jollekin? Sinuun saatetaan luvata ottaa myöhemmin yhteyttä, ja kenties otetaankin. Tai sitten ei.

Parhaimmillaan olen ollut tilanteessa, jossa ison yrityksen yksi työntekijä on sanonut yhtä ja toinen jotakin aivan muuta. He ovat vaikuttaneet myös olevan toisistaan täysin tietämättömiä, niin kuin ovat varmasti olleetkin. Tilanne menee aina vain pahemmaksi, jos kysymäsi asia ei ole ihan tavanomainen eli siihen ei löydy valmista vastausta tai kaavaa mistään.

Pienen yrityksen asiakkaalle ei ihan helposti käy näin. Pienessä yrityksessä ei ole sadoittain työntekijöitä, jotka hoitavat jotakin minimaalisen pientä tonttia tietämättä muista asioista mitään. Jos onkin, he osaavat silti luultavasti kertoa sinulle, että tuo Pekka tai Pirkko tuossa vieressä on oikea henkilö auttamaan sinua.

Kun itse vaihdoin erään asiakkuuteni suuresta yrityksestä paljon pienempään, ensimmäinen yhteydenotto oli totaalinen yllätys. Mitä ihmettä, voidaanko tämäntyyppisessä yrityksessä asiakkaan puheluun todella vastata heti?

Pienyrittäjänä tiedän hyvin, ettei omakaan asenteeni työhön koskaan ole se, että minä olen vain töissä täällä. Tiedän vastauksen kaikkiin oman yritykseni tuotteisiin ja palveluihin liittyviin kysymyksiin, tai ellen tiedä, otan selvää. Asiakas ei jää sinne tänne palloteltavaksi.

Pienelle yritykselle voit olla tärkeä asiakas

Asia ei mene näin täysin poikkeuksetta, mutta usein voi kuitenkin huomata, mikä ero siinä on, oletko yritykselle yksi kymmenistä tai sadoista asiakkaista vai yksi kymmenistä tuhansista. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että eteesi levitettäisiin punainen matto, muttet todennäköisesti tunne myöskään olevasi merkityksetön pölyhiukkanen valtavassa universumissa.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi terveysalan palvelujen kohdalla tuntuu aikas hyvältä, jos yritys pystyy tarjoamaan kokemuksen edes jossakin määrin henkilökohtaisesta palvelusta, eikä asiakkaalle jää suorastaan alleviivaavaa merkityksettömyyden tunnetta.

Olen monta kertaa huomannut myös sellaisen eron isojen yritysten ja pienyrittäjien kanssa asioimisessa, että isossa yrityksessä työntekijät ovat paikalla aukioloaikaan eivätkä kaikki silloinkaan. Pienyrittäjä taas saattaa hyvinkin olla tavoitettavissa vaikka sunnuntai-iltana.

Olen itse monesti huomannut, että jos lähetän vaikkapa tarjouspyynnön jostakin tuotteesta, pienyrittäjä on usein se, jolta vastaus tulee nopeimmin. Lisäksi hän on usein ainoa, joka saattaa esimerkiksi kysellä perään, jos tarjoukseen ei tartuta. Isoilta yrityksiltä näin pitkälle menevää kiinnostusta näkee harvoin.

Myös pieni yritys voi olla edullinen

Huomaan itsekin, että väliotsikon sävy on vähän puolusteleva. Tämä johtuu siitä, että olen huomannut, kuinka monilla on tiukassa sellainen ajatus, että pieni yritys on aina se ”kallis kivijalkakauppa”.

Onhan se tietysti myönnettävä, että kyllä, isossa kuvassa suuret yritykset pystyvät usein tarjoamaan tuotteita halvemmalla. Siihen on monia syitä, joista yksi on se, että isoja eriä ostavat suuret yritykset voivat saada esimerkiksi tuotteidensa raaka-aineet halvemmalla. Aina pienempi yritys ei kuitenkaan ole kalliimpi vaihtoehto, ja siksi haluankin olettamisen sijaan kannustaa ottamaan selvää kunkin tuotteen ja palvelun hinnasta!

Kun olen itse kilpailuttanut tiettyjä tuotteita, olen useammankin kerran vaihtanut suuren yrityksen pienempään, ja siis nimenomaan edullisemman hinnan vuoksi!

Miten pieni yritys sitten ylipäätään voi kyetä tarjoamaan tuotteita halvemmalla? Siihenkin on monia syitä, ja vastaus löytyy osittain tämän postauksen aiemmista kohdista: pienissä yrityksissä rahaa ei mene ison koneiston pyörittämiseen, ja joskus pieni yritys voi yksinkertaisesti haluta jotakin asiakkuutta niin paljon, että sen huomaa myös hinnassa.

 

Muistetaan siis pienetkin yritykset – eikä vain siksi, että pitäisi jonkin ylevän periaatteen vuoksi tukea kotimaisia pieniä yrityksiä, vaan myös ihan itsemme takia! Hyvät tuotteet ja hyvä palvelu löytyvät joskus juuri sieltä vähemmän tunnetusta, pienemmästä putiikista.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Karolina Grabowska/CC0/Pixabay (ylin), mediamodifier/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Gerd Altmann/CC0/ Pixabay (alin)

Puheenaiheet Puhutaan rahasta Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Kun tasa-arvo menee vinksalleen

Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeä asia. Siitä kai harva on kovin eri mieltä. Se, millä keinoin siihen tavoitteeseen päästään, on jo enemmän mielipiteitä jakava asia.

Itse olen jo pidemmän aikaa ajatellut, ettei nykyinen malli siitä, mitä sukupuolten tasa-arvo on – ja erityisesti siitä, mitä se on parisuhdekontekstissa – ole kovinkaan toimiva. Tai ehkä asian voisi muotoilla täsmällisemmin niin, että siinä on tiettyjä isoja puutteita ja sokeita pisteitä.

Nähdäkseni sukupuolten välistä tasa-arvoa on rakennettu paljolti talous edellä. Tämä ei tietenkään ole vain huono asia. Raha vaikuttaa moneen asiaan, esimerkiksi valtasuhteisiin. Minusta siinä on kuitenkin menty jonkin verran pieleen, kun on alettu ajatella, että mahdollisimman suuri taloudellinen itsenäisyys – ja parisuhteessa suoranainen taloudellinen erillisyys – on ensimmäinen asia, joka pitää saada kuntoon.

Nainen voi jo tapailuvaiheessa olla tarkka siitä, ettei mies saa tarjota hänelle edes kahvikupillista. Ettei nyt vain tule mitään vääriä käsityksiä! Jos mies on varakkaampi osapuoli, parisuhde voi pahimmillaan kariutua siihen, ettei kahta eri elintasoa saada sovitettua yhteen. Miehen kustannuksellahan itseään kunnioittava nainen ei voi tietenkään elää! Ei sittenkään, vaikka tämä miehen kustannuksella eläminen tarkoittaisi sitä, että mies hoitaa suurimman osan kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että elintaso on sovitettu hänen tuloihinsa.

Sitten se ehkä pahin ja omasta mielestäni kuvaavin esimerkki siitä, että metsään on menty ja syvälle: nainen, jolla on pieni lapsi, voi laskeskella kotona itku silmässä, miten hän saa kotihoidon tuen ja säästönsä riittämään – vaikka hän elää parisuhteessa lapsensa isän kanssa!

Kummallista kylläkin, nämä näyttävät usein olevan tilanteita, joiden naisten omastakin mielestä kuuluu mennä näin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa mies on varakkaampi, nainen voi olla se, joka on ensimmäisenä vaatimassa avioehtoa. Edes siinä vaiheessa, kun pariskunnalla on yhteisiä lapsia, kaikki naiset eivät kyseenalaista sitä, onko oikein, että perheen aikuiset elävät kahden eri elintason elämää. Päinvastoin omassa taloudellisessa ”itsenäisyydessä” voidaan tässäkin tilanteessa roikkua kynsin hampain. (Olen jo aiemmin kirjoittanut parisuhteesta ja raha-asioista täällä.)

Missä on siis mennyt vikaan? Tai miksi tuossa ylipäätään on jotakin vikaa?

Mielestäni tilanne, jossa pusketaan höyryveturin lailla läpi pariskuntien taloudellista erillisyyttä, on helposti jopa tasa-arvon vastakohta silloin, kun tasa-arvo muissa asioissa laahaa jälkijunassa. Ollaanhan rehellisiä: hyvin usein naiset edelleen tekevät enemmän kotitöitä, hoitavat enemmän lapsia ja kantavat muutenkin suuremman kokonaisvastuun kodin ja perheen asioista. (Asiaan liittyviä lukuja voi tarkastella esim. tältä THL:n verkkosivulta.) Kun tähän yhdistetään se ajatus, kuinka on mukamas valtavan tasa-arvoista, että naisen raha-asiat ovat vain hänen omia asioitaan, lopputulos ei välttämättä ole lainkaan oikeudenmukainen.

Tasa-arvon suhteen on lähdetty mielestäni liikkeelle väärästä suunnasta. Kun ensin hoidettaisiin kuntoon se, että parisuhteeseen liittyvä kuormitus ja vastuut jakautuisivat tasaisesti, sen jälkeen saattaisi olla sopivampi hetki keskittyä taloudelliseen erillisyyteen – jos se todella on tarpeen.

Olen valmis menemään jopa niin pitkälle, että väitän nurinkurisen tasa-arvoajattelun vaikuttaneen siihen, että kotityöt ovat monessa parisuhteessa suurin riidan aihe.

Kotityöt, jotka on perinteisesti mielletty naisten töiksi, on tylysti jätetty toisarvoiseen asemaansa. Kotityöt ovat muutenkin helposti tylsää, yksitoikkoista puurtamista. Jos ne lisäksi vielä mielletään tänä päivänäkin toisarvoisiksi ”akkojen hommiksi”, onko ihme, ettei niiden tekeminen kiinnosta parisuhteen kumpaakaan osapuolta? Kuka haluaisi tehdä hommaa, joka on raskasta ja ikävää – samalla, kun jollakin omituisella logiikalla on kuitenkin täysin vähäpätöistä, jos teet näitä raskaita ja ikäviä hommia toisen puolesta?

Tasa-arvoa on haettu varsin voimakkaasti sitä kautta, että naiset saavat jalansijan työ- ja liike-elämässä ja pystyvät vaurastumaan omalla työllään. Jos tämän lisäksi olisi huolehdittu siitä, että perinteiset naisten työt olisivat saaneet niille kuuluvan arvon, maailma voisi näyttää toisenlaiselta. Ei tasa-arvon kannalta ole tärkeää ainoastaan se, etteivät naiset ole vasten tahtoaan taloudellisesti riippuvaisia miehistä. Tärkeää on myös se, että tunnistetaan ja tunnustetaan kodin piirissä tehtävän työn arvo.

Mielestäni todellista tasa-arvoa parisuhteessa on se, että suhteessa on kaksi ihmistä, joiden molempien panosta suhteeseen ja yhteiseen elämään arvostetaan tasapuolisesti. Tämä voi toteutua kahden työhönsä tai uraansa panostavan, kenties taloudellisesti suurin piirtein samassa asemassa olevan henkilön välillä. Tämä voisi kuitenkin hyvin toteutua myös toisen ollessa vaikkapa kotiäitinä. Siihen, että tämä olisi mahdollista, ei vain tasa-arvon tavoittelussa ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota.

Jostakin syystä molempien sukupuolten edustajille tuntuu sopivan se, että kotityöt, lastenhoito ja muun vastaava on toisarvoista touhua. Niiden osalta kinataan lähinnä siitä, kuka ne jutut joutuu hoitamaan.

Voin tunnustaa, että omissa silmissäni monien tavoittelema erillisyys parisuhteessa ei ole mikään ihanne, ei taloudellisessa eikä muussakaan mielessä. Parisuhde saa rehellisesti olla yksikkö, aito liitto, jossa kaksi ihmistä yhdistävät voimansa. Tämä kuitenkin edellyttää juuri sitä, että kaikki lasketaan; ettei osapuolten panosta suhteen hyväksi rasita historiallinen painolasti siitä, mikä on joskus mielletty miesten jutuksi eli tärkeäksi ja mikä naisten jutuksi eli toisarvoiseksi.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Gerd Altmann/CC0/Pixabay

Puheenaiheet Parisuhde Syvällistä Tasa-arvo