Elämänhallinta – mitä ja miksi?

Vuodenvaihde on kevyesti annettujen lupausten ja elämänmuutosten aikaa. Niistä lopulta valitettavan harva kulkee mukana vielä siinäkin vaiheessa, kun vuosi seuraavan kerran vaihtuu. Osa lupauksista on unohdettu jo ennen laskiaista.

Ei se ole aina niin vaarallista. Jos lupasitkin ryhtyä suklaakeksilakkoon tai treenata itsellesi vappuun mennessä pyykkilautavatsan eikä niin sitten tapahdukaan, tämä tuskin on kovin vakavaa. Joskus tällaisten kieli poskessa luvattujen ”uusien alkujen” kariutuminen on kuitenkin yksi oire sellaisesta asiasta, joka onkin jo vähän vakavampi: nimittäin elämänhallinnan puutteesta.

Kaikkeen elämässä ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Jos kuitenkin toivomme, että elämämme suunnan ohjaaminen on omissa käsissämme siinä määrin, kuin se voi olla, se edellyttää elämänhallintaa. Jos elämänhallinta puuttuu, juuri se on asia, joka tulisi ensimmäiseksi pyrkiä saamaan kuntoon, koska ilman sitä muutkin pyrkimykset valuvat hukkaan tai ainakin niiden saavuttaminen on sattumanvaraista.

Mitä elämänhallinta sitten oikeastaan on? Omin sanoin kuvailtuna se on kaiken tarkoituksellisen toiminnan taustavoima. Liima, joka pitää arjen kasassa. Taito, jolla elämän ohjakset saadaan pysymään omissa hyppysissä.

Elämänhallinnassa on useita osa-alueita, jotka nivoutuvat toisiinsa. Käytännön tasolla elämänhallinta on muun muassa seuraavia asioita:
Hallittua käytöstä ja harkittuja tekoja. Elämänsä hallitsevat ihmiset voivat olla persoonaltaan monenlaisia, mutta heitä yhdistää se, että toimintaa ohjaa vähintään jonkinasteinen harkinta. He pystyvät halutessaan ajattelemaan ensin ja toimimaan vasta sitten.
Kykyä sitoutua sovittuihin asioihin ja aikatauluihin. Ihminen, jolla on elämänhallinta kunnossa, osaa kalenterin ja kellon ja pitää sen, minkä on luvannut. Se, että kykenee olemaan sovitussa paikassa sovittuun aikaan, on myös perusedellytys monella asialle, esimerkiksi työssäkäynnille.
Terveydestä huolehtimista. Kun elämä on hallinnassa, ihminen ei käyttäydy itsetuhoisesti, käytä liikaa päihteitä, laihdu tai liho hallitsemattomasti. Hän kykenee myös asettamaan terveyteen liittyviä tavoitteita vaikkapa liikunnan osalta ja pysymään niissä.
Omasta ja ympäristön siisteydestä huolehtimista. Henkilö, jolla on elämänhallinta kunnossa, pystyy huolehtimaan vähintään hygieniastaan ja siitä, että ympäristö on asuttavassa ja terveellisessä kunnossa. Niin halutessaan tai tilanteen sitä edellyttäessä hän pystyy vaatimaan itseltään näissä asioissa enemmänkin.
Taloudenhallintaa. Elämänhallinta ei automaattisesti vaurastuta tai saa edes kiinnostumaan vaurastumisesta. Jos elämä on hallinnassa, se näkyy kuitenkin kykynä elää varojensa mukaan ja hallita omaa rahankäyttöä.

Vastaavasti elämänhallinnan puuttumisesta kertovat useat varoitusmerkit: hyvin ailahteleva ja ennustamaton käytös, jota täytyy usein katua; jatkuva lupausten rikkominen ja oharit, jotka voivat johtaa työ- tai ihmissuhteiden katkeamiseen; itseaiheutetut terveysongelmat; epäsiisti olemus tai epäsiisti koti; ulosottovelat ja maksuhäiriömerkinnät… Etenkin jos näitä varoitusmerkkejä esiintyy useampia samassa henkilössä, on syytä epäillä elämänhallintaongelmaa.

Mitä sitten on tehtävissä, jos elämänhallinta on heikko eikä mistään oikein tunnu saavan otetta? Elämänhallintaan pätee onneksi sama kuin moneen muuhunkin asiaan: se on opeteltavissa oleva taito. Elämänhallinnan osa-alueita voi opetella erikseen eli voi opetella esimerkiksi terveellisiä elämäntapoja ja kehittää taloustaitojaan. Tämä onkin tärkeää ja hyödyllistä, jos ongelma on juuri tiedon ja taitojen puutteessa vaikkapa omasta taustasta johtuen.

Toisaalta erityisesti monella osa-alueella ilmenevien elämänhallintaongelmien juurisyy on usein syvemmällä kuin yksittäisissä tiedoissa ja taidoissa. Jos elämänhallinta on yleisesti ottaen vaikeaa, kyse on usein riittämättömästä itsekontrollista. Olen tähän asiaan liittyen aiemmin kirjoittanut taidosta nimeltä lykätty tarpeen tyydytys. Aiheesta voi lukea enemmän täältä.

Minulle elämänhallinta on ollut aina vahvuus, paljolti juuri siksi, että myös itsekontrolli on vahvuuteni. Kun on hyvä organisoimaan sekä suunnittelun että käytännön toteutuksen tasolla ja osaa soveltaa tätä taitoa elämän eri osa-alueilla, elämänhallinta ei ole vaikeaa. Tai ehkä hiukan tarkennan: se voi olla hyvinkin epämukavaa ja työlästä ja vaatia ponnisteluja, mutta se on kuitenkin täysin toteutettavissa. (Ja taas sama hyvä uutinen: ellei tämä ole itselle luontevaa, se on opeteltavissa!)

En tiedä, olenko kaikessa toiminut aina erityisen viisaasti, mutta yksi elämäni viisaimmista ratkaisuista liittyy siihen, mitä tein silloin, kun elämässäni oli vuosien mittainen synkkä jakso. Minä nimittäin pidin silloinkin huolen, että edes alkeellisimmat perusasiat pysyivät hallinnassa ja suunta niiden osalta oikeana. Muistan yhä hyvin, miten kaiken kurjuuden keskellä järkeilin, että vaikka nyt menee monella tavalla huonosti, on äärettömän tärkeää, että osaan olla pilaamatta kaikkea muutakin. Että kun joskus vielä tulee se hetki, kun tästä voi nousta, silloin minulla ei saa olla taakkana kaiken muun lisäksi sitä, että olen ulosotossa, rapakunnossa, lihonut 50 kiloa ja hankkinut itselleni päihdeongelman. Tajusin, että vaikka pohjalla oleminen tuntuisi kuinka pahalta, on yhtä kaikki täysin eri asia lähteä liikkeelle nollasta kuin miinuksesta.

En tiedä, olenko koskaan ollut missään niin oikeassa kuin olin siinä asiassa. Se on yksi niistä asioista, joista olen kiittänyt itseäni eniten: sainhan minä vielä tilaisuuteni, ja kuinka tärkeää silloin olikaan, etten ollut omalla toiminnallani kaivanut itseäni yhtään syvempään kuoppaan! Jos olisin tehnyt niin, sieltä nouseminen olisikin ollut jo ihan toinen juttu.

Kun koettaa pitää edes peruspalikat kasassa eli elämänhallinnan kunnossa vaikka väkisin myös vaikeina aikoina, juuri se voi estää elämää hajoamasta aivan säpäleiksi ja antaa toivoa paremmasta huomisesta. Silloin, kun elämä näyttää parhaita puoliaan, elämänhallinta puolestaan auttaa hyödyntämään kaikki hyvien aikojen tarjoamat mahdollisuudet. Elämänhallinta ei takaa onnea tai hyvää elämää, mutta se antaa niille edellytykset ja mahdollisuuden, ja nimenomaan niin, että asia on omissa eikä pelkästään sattuman käsissä.

Kenties parempi elämänhallinta voisi olla alkavalle vuodelle, ei tyhjä lupaus, vaan tärkeä ja varteenotettava tavoite?

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Gerd Altmann/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Syvällistä

Kun ahdistus tai unettomuus iskee – viisi vinkkiä

Ajattelin, että tämä on sopivan iloinen ja pirteä aihe tähän joulunalusviikolle.

No ei vainenkaan! Vakavasti sanoen positiivista tässä aiheessa on kuitenkin kokemukseni siitä, että sekä akuutti ahdistus että unettomuus ovat asioita, joiden lievittämiseen on olemassa konkreettisia työkaluja.

Aivan liian moni varmasti tietää sen tunteen, kun yöllä havahtuu hereille (jos on koskaan nukahtanutkaan) – ja sitten päässä pyörähtää liikkeelle jokin aivan kamala kela, joka myös pitää hereillä. Ehkä sitä stressaa samoja asioita kuin päiväsaikaan mutta potenssiin kymmenen, tai jos on oikein kekseliäällä tuulella, löytää täysin uusia stressin aiheita. Joka tapauksessa lopulta huomaa vain piehtaroivansa tuskaisena sängyssä unen karatessa yhä kauemmas.

Vaikka yöllinen ahdistus ja silkka kauhu voi olla tuskaisuudessaan omaa luokkaansa, ei päivänvalokaan aina säästä akuutilta ahdistukselta ja stressitilalta. Sen voi laukaista esimerkiksi ahdistava tilanne, huonon uutisen kuuleminen, vastoinkäyminen tai joskus ihan vain ties mikä. Pahimmillaan voi iskeä sietämätön olotila sellaisessa tilanteessa, jossa ei todellakaan saisi lamautua ja käpertyä itseensä vaan pitäisi pysyä toimintakykyisenä.

Mitä sitten on tehtävissä? Miten yöllisistä, valvottavista ajatuskuvioista voisi päästä irti ja ehkä jopa takaisin uneen? Entä kuinka hengitellä itsensä läpi päiväsaikaan iskevistä ahdistus- ja stressitiloista?

En ole mielenterveyden ammattilainen, joten nämä vinkkini tulee lukea vain maallikon omina kokemuksina ja ajatuksina. Kun tilanteesi sitä vaatii, otathan yhteyttä terveydenhuoltoon, vakavassa akuutissa tapauksessa päivystykseen ja hätätilanteessa hätäkeskukseen (112)!

Enemmittä puheitta viisi vinkkiä unettomuus- ja ahdistustilojen selättämiseen:

 

Kehitä itsellesi turva-ajatuksia

Kuten moni on varmasti huomannut, mielemme tottelee huonosti kieltoja: Älä ajattele nyt tätä asiaa! Nyt kyllä lopetat tällaisen vatvomisen! Sen sijaan, että koettaa kieltää itseään ajattelemasta ajatuksia, jotka ylläpitävät ahdistusta tai unettomuutta, kannattaa antaa aivoilleen muuta ajateltavaa.

Itse hyödynnän tässä tarkoituksessa ajatuskuvioita, joita voisi sanoa myös turva-ajatuksiksi. Alan käydä läpi tiettyjä harrastukseeni liittyviä asioita, jotka ovat aika kaavamaisia mutta joiden läpikäyminen vaatii kuitenkin hiukan keskittymistä. Saatan myös keskittyä johonkin yksittäiseen esineeseen ja alkaa mielessäni kehittää sille mainoslauseita. (Mikään ei ole liian hölmöä, kunhan se auttaa!)

Sopiva turva-ajatus on sellainen, että sitä täytyy jonkin verran oikeasti ajatella mutta se ei haasta ajattelua liikaa. Perinteinen sataan laskeminen voi toimia, mutta ehkä ihan yksi, kaksi, kolme… ei riitä, koska se saattaa jättää tilaa myös ahdistavien ajatusten pyörittämiselle. Takaperin laskeminen on jo parempi tai lukusanojen kertaaminen jollakin vieraalla kielellä, koska ne vaativat enemmän keskittymistä.

Miksi sitten täytyy kehittää jotakin vakiintuneita turva-ajatuksia? Itse ainakin turvaudun samoihin tai samankaltaisiin ajatuskuvioihin usein siksi, että ne saa helposti ”napsautettua päälle”. Jos ahdistus hyökyy jo yli täydellä voimalla, mielikuvitus ei välttämättä ole parhaimmillaan vaan on hyvä, että on tuttuja, rauhoittavia ajatuskuvioita, joihin turvautua. Itse olen näillä saanut joskus myös estettyä itkun, kun se on ollut tuloillaan väärällä hetkellä.

 

Keskity kehoosi ja fyysisiin tuntemuksiin

Monet lievittävät ahdistusta keskittymällä rauhalliseen hengitykseen. Itselläni tämä ei erityisen hyvin toimi, koska hengityksen ajatteleminen jostakin syystä päinvastoin sekoittaa hengityksen rytmiä.

Harjoitus, joka sen sijaan toimii ainakin minulla, on se, että keskittyy tietoisesti rentouttamaan kaikki kehonsa lihakset yksitellen edeten jaloista pikkuhiljaa kohti päätä. (Tämä on siis lähinnä yöaikaan ja makuulla olemiseen soveltuva harjoitus!)

Myös johonkin yksittäiseen, fyysiseen tuntemukseen keskittyminen voi auttaa. Itse käytän talviaikaan nukkuessani sukkia ja saatankin unettomuuden ja ahdistuksen hiipiessä tietoisesti keskittyä vain tunnustelemaan sitä, kuinka ihanan pehmoisilta jaloissa olevat paksut pumpulisukat tuntuvat. Logiikka on hieman sama kuin edellisessä vinkissä: aivot saavat muuta, vaarattomampaa ajateltavaa.

Tee jotakin konkreettista

Lähde kävelylenkille. Polje kuntopyörää. Ylipäätään laita kehosi töihin! (Ja tämä puolestaan on paremmin päiväsaikaan toteutettava kuin unettomuuteen auttava vinkki!)

Ahdistus- tai stressitila saa helposti fyysisiä muotoja. Keho jäykistyy, ryhti painuu kasaan. Hengitys ei kulje luontevasti. Oikein pahassa tapauksessa tekee ehkä suoranaisesti mieli käpertyä kerälle, kuin siili. Tämä taas on itseään ruokkiva kierre: kun stressi valtaa kehon, se ruokkii mielen ahdistusta. Kierteen saa katkaistua sillä, että liikuttaa itseään ja tällä ehkäisee fyysisiä oireita. Liikunnasta saatava mielihyvä saattaa myös itsessään lievittää ahdistusta.

Ei kuitenkaan ole välttämätöntä, että konkreettinen tekeminen on liikuntasuoritus. Myös muu sellainen tekeminen, joka laittaa kehon edes osittain töihin, voi hyvinkin ajaa asiansa. Vaikkapa sukan neulominen.

 

Puhu muille ihmisille

Jatketaan edelleen samalla linjalla eli vinkillä, joka soveltuu toteutettavaksi päiväsaikaan.

En viittaa puhumisella tässä yhteydessä ahdistusta aiheuttavien asioiden käsittelemiseen ja purkamiseen jonkun kanssa, vaikkei sekään pidemmällä tähtäimellä liene huono neuvo. Viittaan nimenomaan sellaiseen puhumiseen, joka tarjoaa välittömän helpotuksen: nimittäin siihen, että puhuu ihan mistä vain, kunhan puhuu! Aiheiksi käyvät vaikka kukkasipulien istutus tai lempi-TV-sarjan viimeisin käänne. Juju on siinä, että toisen ihmisen kanssa keskusteltaessa aivot saavat muuta ajateltavaa ja huomio kohdistuu muualle. Lisäksi puhuminen lienee jossakin määrin luokiteltavissa fyysiseksi tekemiseksi: jos ahdistus on jo alkanut haitata tasaista, rauhallista hengitystä, äänen käyttäminen voi auttaa siihen.

Minulle on monesti käynyt niin, että kun päätän puhelinkeskustelun kaverin kanssa, huomaan oloni kohentuneen monta pykälää kuin itsestään. Tämä ei välttämättä lainkaan johdu siitä, että puhelun aikana olisi sanottu jotakin mullistavaa, vaan juuri siitä, että on päässyt keskittymään toisen ihmisen ääneen ja sanoihin ja itsekin tekemään muuta kuin käpertymään itseensä.

Juuri puhelimessa puhuminen on myös siinä mielessä kätevää, ettei siinä tarvitse piitata siitä, vaikka oma fyysinen olemus kavaltaisi ahdistuksen. Puhelimessa puhuessaan ei tarvitse selittää punoittavia silmänympäryksiä, ellei halua puhua siitä juuri sillä hetkellä.

Hyväksy tunteet ja anna mennä

Jos tuntuu, ettei ahdistavien tunteiden hyökyä ole pysäyttäminen eikä se tilanteen huomioiden ole välttämätöntä, on harkinnan arvoinen asia, että antaa ahdistuksen vain tulla. Kun hetken rauhassa tuntee ahdistavia tunteita, itkee ja vaikka huutaa ääneen, hyväksyen tunteensa mutta koettaen kuitenkin olla takertumatta niihin, tunnetila menee aikanaan ohi.

Ylipäätään se kannattaa muistaa myös ylivoimaisen hirveiltä tuntuvien tunteiden kanssa: Ne menevät aina lopulta ohi. Sellaisia tunteet vain ovat, että ne tulevat ja menevät.

Unettomuuden kohdalla olen huomannut, että hiukan paradoksaalisesti juuri se auttaa pahoissa tilanteissa, että hyväksyy unettomuutensa; sanoo itselleen, että no niin, tänä yönä ei sitten kai nukuta ja huomenna väsyttää mutta näillä mennään. Nimittäin jos jää hokemaan itselleen, että voi kamala, minun on nyt pakko saada unta, ja voi itku, kuinka väsynyt huomenna olenkaan, tämä vain lisää stressiä nukahtamisen ympärillä. Kun tästä stressistä onnistuu päästämään irti ja hyväksyy tilanteen, voikin lopulta löytää itsensä unten mailta. Ellei löydä, niin ei ainakaan kohtaa seuraavaa päivää lietsottuaan itseään sellaiseen tilaan, että nukahtamatta oleminen on hirveä epäonnistuminen ja seuraavan päivän väsymys maailmanloppu.

 

Oma elämäntapani on sellainen, että stressi ja ahdistus ovat aika säännöllisiä vieraita, joten keinoja niiden kanssa selviytymiseksi on saanut miettiä. Vaikken tosiaan ole näiden asioiden ammattilainen, toivon silti, että näistä kokemuksistani ja oivalluksistani saisi joku muukin helpotusta.

Mukavaa ja stressitöntä joulunaikaa!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat StockSnap/CC0/Pixabay (ylin), Pedro Figueras/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Pexels/CC0/Pixabay (alin)

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys