”En ole Robin Hood mutta voin vilkaista kukkaroosi”

Kun aloin pyöritellä aihetta mielessäni, ajattelin ensin, että tämä on yrittäjän nurinaa, joka kiinnostaa harvoja. Kun mietin vähän lisää, tulin siihen tulokseen, että tiettyyn ihmistyyppiin törmääminen ei valitettavasti ole vain yrittäjien kiusa vaan näitä tietynlaisia ”Robin Hoodeja” voi osua itse kunkin polulle jossakin tilanteessa. Se taas tekee aiheesta enemmän tai vähemmän kaikkia koskevan.

Siis mistä minä höpötän? Siitä tietystä ihmistyypistä, joka on aina valmis tarttumaan tilaisuuteen jättää jotakin maksamatta tai oman osuutensa hoitamatta.

Toisin kuin Sherwoodin metsän alkuperäinen sankari, tämä ihmistyyppi ei ole turhan tarkka siitä, että varastaisi rikkailta ja antaisi köyhille. Köyhiä voi edustaa ihan hän itse korkeimmassa persoonassaan. Ja se ”ryöstön” kohteen rikkaus… Senkään suhteen oman elämänsä Robin Hood ei ole mikään nipottaja eikä tulkitse asiaa turhan kirjaimellisesti. Jos olet joskus halunnut kokea itsesi varakkaammaksi kuin olet, hän tarjoaa sen elämyksen: hän näkee sinun lompakkosi ehdottomasti mahdollisuutena sen koosta riippumatta!

Tässä välissä on tosin sanottava, että suoranaisia varkaita on näistä henkilöistä aika harva – useammin käy niin, ettet saa sinulle kuuluvia rahoja, kuin niin, että toinen suoranaisesti kähveltäisi ne sinulta. Lopputulos on kuitenkin sama: toisella on jotakin sinulle kuuluvaa.

Mistä tällaisen kotikutoisen Robin Hoodin sitten tunnistaa? Ensimmäinen tuntomerkki on se, että hänen elämänsä on draamaa maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Kun hän on tilanteessa, jossa hänen pitäisi kantaa vastuunsa – eritoten taloudellinen – hän tulee läkähdyttämään sinut ongelmillaan. Kysytkö, voisiko hän maksaa velkansa? Hänen isoäitinsä kuoli juuri. Mainitsetko, että jokin lasku on maksamatta? Hänen lapsensa on sairas. Muistutatko, ettei hän ole vielä maksanut osuuttaan yhteisen tuttunne polttareista? Hän sai eilen loparit ja on nyt viemässä koiraansa eläinlääkäriin.

En väitä, etteikö näiden henkilöiden elämässä voisi olla draamaa oikeastikin paljon. Kun elämänhallinta on pahasti pakkasella, tokihan se aiheuttaa monenlaisia ongelmia! Tietyt vastoinkäymiset eivät myöskään ole sinänsä sopiva pilailun aihe. Silti mieleen voi joskus hiipiä, että monettako isoäitiä toinen onkaan saattamassa haudan lepoon – ja sopivasti juuri silloin, kun hänelle esittää hankalia kysymyksiä.

Toinen tuntomerkki on se, että tämän henkilön suusta valheet eivät pysy valkoisina eivätkä kohtuudessa. Hän saattaa väittää jotakin täysin päätöntä. Hän saattaa olla se nettikirppistelijä, joka saapuu (kolmen päivän säätämisen jälkeen) ovellesi noutamaan myymääsi astiastoa ja joka kysyessäsi rahojen perään sanoo sinulle päin naamaa, että hänhän maksoi juuri äsken – vaikka sinä tiedät yhtä hyvin kuin hänkin, ettei rahaa ole tässä kohtaamisessa nähty.

Kolmas tuntomerkki on se, että jos ensiksi mainitut konstit eivät toimi, hän kokeilee raivostumista. Hillitöntä syyllistämistä ja haukkumista. Sanotko sinä, että hän valehtelee? Miten kehtaat??? Raivoon todennäköisesti kokeillaan sekoittaa sopivassa – tai täysin sopimattomassa – suhteessa kahta ensiksi mainittua toimintatapaa. Hänen kiljuessaan tai pommittaessaan sinua viesteillä uudet valheet kerrostuvat vanhojen päälle ja hän kaivaa esiin vaikka peruskouluaikaisen poikaystävänsä petollisuuden osoittaakseen, että hän on uhri, jota ei sovi hätistellä. Hän voi salamannopeasti kutoa asian ympärille niin sotkuisen verkon, että alkuperäinen asia uhkaa kadota näköpiiristä.

Kuulostaako ihmistyyppi tutulta? Ellei kuulosta, onnittelen sinua! Siinäkin tapauksessa kehotan varovaisuuteen: näitä oman elämänsä Robin Hoodeja on aivan tarpeeksi paljon, jotta sinäkin voit vielä joskus törmätä sellaiseen.

Kun nyt olen esitellyt ongelman, on tietysti reilua esittää myös ratkaisuehdotus. Minulla jopa on sellainen, koska olen harjoitellut tämäntyyppisten henkilöiden kohtaamista (enemmän kuin olisin koskaan halunnut).

Keskeistä on ymmärtää, että kun kohtaat tällaisen henkilön, sinua pyritään manipuloimaan. Ehkä se on tietoista, ehkä se tulee toiselta jo tiedostamatta niin kuin hengittäminen, mutta siitä on joka tapauksessa kyse. Kotikutoinen Robin Hood haluaa, että olet kiusaantunut. Hän haluaa, että mietit, kehtaatko ohittaa hänen ”järisyttävät ongelmansa” ja niistä huolimatta vaatia häntä hoitamaan velvoitteensa. Hän haluaa sinun miettivän tuskanhiki otsallasi, voitko sanoa hänelle päin naamaa, että hän valehtelee. Hän haluaa sinun viimeistään pelästyvän raivoamistaan.

Jos haluat tarpeeksi kovasti välttää kiusallisen tilanteen, saatat ehkä antaa hänen vain viedä sen hiton astiaston, jonka hän väittää maksaneensa. Sen varaan hän laskee, ja todennäköisesti tämä taktiikka on erinäisiä kertoja hänen elämässään toiminut. Aika moni ihminen on nimittäin kovin kiltti ja välttää kiusallisia tilanteita jopa silloin, kun siitä tulee lovi heidän kukkaroonsa. Tämän ”Robin Hoodimme” tietää paremmin kuin hyvin.

Jottei sinun kukkarosi kevenisi tällaisten henkilöiden vaikutuksesta, sinun tulisi ennen muuta ymmärtää, mitä on tapahtumassa, ja pitää pää kylmänä. Kun sinua pyritään manipuloimaan, empatian ei tarvitse olla päällimmäisenä ohjaamassa toimintaasi, koska juuri sitä koetetaan häikäilemättä hyödyntää. Ei toki kannata jäädä kiistelemään siitä, onko toisen koira todellakin sairas, mutta asiaan kuulumattomat dramaattiset yksityiskohdat voi päättäväisesti sivuuttaa. Samoin totuuden voi sanoa, vaikka se tarkoittaisi toisen valheiden osoittamista. Kun toinen sitten siirtyy raivoamisvaiheeseen, pysy sinä edelleen tiukkana ja tiukasti asiassa. Minulle kuuluvat rahat tänne, kiitos.

Nämä kohtaamiset voivat olla stressaavia sellaisellekin, joka kohtaa tällaisia henkilöitä työnsä puolesta. Se ajatus kuitenkin lämmittää, että jos voi itse olla se, joka tekee röyhkeän manipuloinnin tyhjäksi, tulee samalla omalta osaltaan opettaneeksi, ettei epärehellisyys aina kanna hedelmää. Ehkä vielä enemmän lämmittää ajatus siitä, että vaikka tällaisten henkilöiden kanssa toimiminen on vastenmielistä ja stressaavaa, ne ovat kuitenkin pieniä hetkiä omassa elämässä. Se toinen taas joutuu elämään omaa valheellista, kaoottista elämäänsä ihan joka päivä.

(Toivottavasti löytäen jonakin päivänä tien ulos siitä.)

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva ds 30/CC0/Pixabay

Puheenaiheet Oma elämä Mieli Höpsöä

Miten pidentää vaatteiden ja jalkineiden käyttöikää?

En ole kädentaitojen ammattilainen enkä niissä edes erityisen hyvä. Jos siis kaipaat esimerkiksi täsmäohjeita vaativaan korjausompeluun, niin huonoja uutisia: sellaisia en osaa antaa. Asian kääntöpuoli ja samalla hyvä uutinen on se, että tässä postauksessa annettavat vinkit vaatteiden ja jalkineiden käyttöiän pidentämiseen lienevät jokaisen toteutettavissa ilman pohjataitovaatimuksia.

 

Pese vaatteet ohjeiden mukaan – mutta älä turhaan!

Pyrimme yleensä puhtauteen ja hygieenisyyteen, jotka ovat molemmat kiitettäviä tavoitteita. Tässä on kuitenkin helppo ampua yli. Jostakin syystä monet ovat omaksuneet sen ajattelutavan, että päällä ollut eli käytetty vaate on likainen ja se tulee pestä. Tämän ajatuksen järkevyyttä kannattaa harkita. Jos olet esimerkiksi aamulla pukenut paidan päällesi käytyäsi juuri hetki sitten suihkussa, ajanut autolla tai matkustanut bussilla toimistolle, istunut siellä kahdeksan tuntia siisteissä sisätiloissa kyseinen paita päälläsi ja sitten matkannut takaisin kotiisi, niin onko paita todellakin likainen?

Ellei ole aistein havaittavaa syytä siihen, miksi vaatetta tulisi pitää yhden käyttökerran jälkeen likaisena, se kestänee vielä seuraavankin käyttökerran tai kenties enemmänkin, ennen kuin sen paikka on pyykkikorissa.

Tosiasia on, että peseminen kuluttaa vaatteita. Välttämällä turhaa pesemistä säästät paitsi vaatteitasi, myös vaivaa, rahaa ja luonnonvaroja. Asian ainoa huono puoli liittyy puolipitoisten vaatteiden säilytykseen. Ongelma lienee monelle tuttu: ellei vaatetta laita pyykkikoriin, mihin sen sitten laittaa? Vaatekaappi ei välttämättä tunnu oikealta paikalta, koska vaate on kuitenkin ollut käytössä. Toisaalta epämääräinen vaatemytty tuolin päällä (saati lattialla) voi harmittaa. Juuri tämän ongelman ratkaiseminen voikin olla vaatehuollon kannalta keskeistä. Voisiko puolipitoisille vaatteille laittaa vaikka omat vaatekoukut tai pienen hyllykön?

Vaatteita säästää turhalta kulumiselta myös se, että silloin, kun ne pesee, sen tekee ohjeiden mukaan. Vaatteessa olevaa pesuohjetta kannattaa yleisesti ottaen noudattaa.

Tämän kirjoittaessani tunnen tosin olevani hiukan tekopyhä, koska itse jätän tietyissä tapauksissa pesuohjeen noudattamatta. Pesen kirjopyykkiä säännöllisesti yhden koneellisen viikossa, ja jos minulla on kasa vaatteita, jotka pitäisi pestä 40 asteessa, ja yksi vaatekappale, joka pitäisi pestä 30 asteessa, jälkimmäinen livahtaa ensiksi mainittujen kanssa samaan koneelliseen. Jos vaatetta tarkastellessa on ilmiselvää, että 30 asteen pesuohjeelle on painava syy, silloin toki noudatan sitä kiltisti.

Jos kokee vaatteen olevan herkkä ja voivan vahingoittua pesukoneessa, pesupussin käyttö saattaa myös olla hyvä ajatus ja suojella vaatetta. Itse käytän pesupussia käytännössä aina esim. rintaliiveille.

Vaatteiden paikkaaminen – ja milloin se kannattaa

Vaikka koulun käsityötunneista olisi lähinnä surulliset muistot ja viimeisimmät itse neulotut sukat olisivat liian kauheat ollakseen edes hellyttävät, ainakin pienimuotoinen korjausompelu on asia, jota voi suositella. Sen avulla käyttökelpoiset vaatteet pystyy pelastamaan pikkuhaverien jälkeen. Tällaisiksi luen esim. irronneet napit ja pienet reiät. Vaikkei olisi neulan ja langan kanssa mikään taituri, pienen reiän saa häviämään vaatteesta muutamalla neulanpistolla.

Mistä sitten tietää, kannattaako neulaan ja lankaan tarttua? Kaikki vaatteisiin ilmestyneet reiät eivät nimittäin ole sellaisia, jotka olisivat järkevästi paikattavissa. Itse vetäisin rajan tähän: Jos reikä on tullut esim. vaatteen jäädessä kiinni johonkin terävään, se kannattaa paikata. Jos taas reikä on seurausta vaatteen kulumisesta, sitä ei kannata paikata. Jälkimmäisessä tapauksessa tilanne on yleensä se, että kangas on niin hiutunutta, että korjausommelta ei saa kunnolla tehtyä ja puhki kuluneeseen vaatteeseen ilmestyy hetken päästä reikä johonkin muuhun kohtaan.

Jos epäröit, tutki vaatetta tarkemmin: Miltä kangas näyttää? Onko se muuttunut paikoitellen lähes läpikuultavaksi? Kun katsot oikein tarkkaan, näkyykö kankaassa ehkä jo reikiä muuallakin? (Esim. trikookankaaseen ilmestyy sen ikääntyessä helposti pikkuruisia reikiä vieri viereen.) Jos vastaus joihinkin näistä kysymyksistä on kyllä, vaatteen tekohengittäminen saattaa olla melko turhaa.

Niiden pienten juttujen lisäksi, jotka voi itse tehdä, myös ammattiapua vaatteille on saatavilla. Monikaan ei ehkä lähde esim. vaihtamaan hajonnutta vetoketjua itse, mutta tällainen homma sujuu ammattiompelijalta. Myös vaatteiden muutostyöt onnistuvat samalta ammattilaiselta. Pesula taas voi olla oikea osoite, jos vaatteeseen on ilmestynyt tahra, joka ei kotikonstein lähde.

Mitä kengille voi tehdä itse

Minulle jalkineiden huollon kivijalka on muutaman kerran vuodessa ”jalkinesesongin” vaihtuessa tekemäni huolto, jonka yhteydessä käyn läpi kaikki käytössä olleet kengät. Sen jälkeen osa niistä menee varastoon säilytykseen, pois paremmin vuodenaikaan sopivien jalkineiden tieltä.

Kaikista jalkineista pyyhin lian pois ja harjaan ulkona roskat irti pohjista. Nahkaiset jalkineet lisäksi rasvaan nahalle tarkoitetulla rasvalla tai vaihtoehtoisesti lankkaan. Jälkimmäistä voi suositella erityisesti silloin, jos nahkaisen jalkineen pinta ei ole enää virheetön: kun vaikkapa vähän kuluneet mustat nahkakengät käsittelee mustalla lankilla, ne ovat taas kuin uudet! Värillinen lankki voi toimia myös esim. kengänkorkojen kolhujen häivyttämisessä.

Muut materiaalit (sekä nupukkinahan) käsittelen kenkien huollon yhteydessä yleensä niin, että poistan lian ja sen jälkeen suihkutan pintaan kengille tarkoitettua, kosteutta hylkivää ainetta. Mattapintaisista, nupukkimaisista materiaaleista lika lähtee usein varovasti pesusienellä hankaamalla: se on riittävän hellävarainen mutta kuitenkin tehokas tapa saada lika irti. (Tarkoitan nyt sellaista hieman karkeampaa pesusientä; osa pesusienistä on kuin pumpulia eikä niistä välttämättä ole sanottavaa hyötyä.)

Kengät, joiden pääasiallinen materiaali on kangas, voi puolestaan pestä pesukoneessa. Tämä huomio vaatii kuitenkin vastuunvapautuslausekkeen: en takaa, että jalkineesi välttämättä kestävät tällaisen pesun, enkä sano, että pyykinpesukone olisi tähän käyttöön tarkoitettu.

Olen itsekin havainnut konepesussa joskus ongelmia: kengissä olevat muovipinnoitteiset yksityiskohdat ovat joskus kärsineet (lähteneet hilseilemään) ja kerran kengännauha rispaantui käyttökelvottomaksi. Tästä huolimatta suosin edelleen konepesua tiettyjen jalkineiden kohdalla, koska millään muulla keinolla en ole saanut jalkineita yhtä puhtaiksi. Kerrankin olin päätynyt kankaisilla kesäkengillä erinäisistä syistä kävelemään mudassa. Lopputulos oli niin lohduton, että näytti varmalta, että kenkien ainoa paikka on roskis. Hetken pesukoneessa pyörimisen jälkeen mutatahroista ei kuitenkaan ollut enää tietoakaan!

Haluan antaa vielä yhden kuluneempien kenkien elvytykseen sopivan vinkin: Etenkin edullisten jalkineiden kanssa voi joskus käydä niin, että pohja ikään kuin painuu kasaan käytössä. Pahimmassa tapauksessa jalkapohjien alla tuntuu olevan kivikovia muhkuroita. Tähän auttavat irtopohjalliset. Tavallinen, ohut pohjallinen voi jo tehdä kengästä huomattavasti mukavamman, puhumattakaan erilaisista ergonomisista pohjallisista. Tämä huomio ei koske vain ikääntyneitä kenkiä, vaan sitä voi soveltaa myös uusiin: itse ostin viime keväänä peruslenkkarit ja niihin geelimäiset pohjalliset. Pohjallisten myötä edullisiin kenkiin tuli laadukas tuntu!

Mitä suutari pystyy tekemään

Siinäkin vaiheessa, kun jalkineen kunto on sellainen, ettei se ole enää kotikonstein pelastettavissa, ammattiapu saattaa tulla kyseeseen.

Suutari voi esimerkiksi vaihtaa jalkineen hajonneen vetoketjun. (Siihen kannattaa kuitenkin varautua, ettei tämä ole välttämättä edullista!) Ja tiesitkö, että jos kengän pohja on kulunut lähes puhki, kenkään saattaa olla mahdollista liimata uusi pohja? En tiedä, onnistuuko tämä kovinkaan hyvin lenkkarien ja vastaavien paksumpien pohjien kohdalla, mutta ainakin ohutpohjaisiin kenkiin tämä on mahdollista. Jopa (nahka)jalkineeseen tulleita reikiä suutari voi pystyä paikkaamaan, mutta näissä tapauksissa lopputulos ei aina ole kovin huomaamaton eli ns. pyhäkenkiin tätä ei välttämättä voi soveltaa.

Muistathan myös korollisten jalkineiden osalta tarkkailla korkolapun kulumista? Kun korkolappu alkaa olla loppuun kulutettu, on aika vaihdattaa se. Muussa tapauksessa itse korko alkaa kulua, ja se on vahinko, joka on jo hankalampi korjata.

 

Muistutan vielä lopuksi, että nämä eivät ole ammattilaisen ohjeita. Käytä siis kernaasti harkintaa vaatteidesi ja jalkineidesi huollossa ja tarvittaessa kysy niiltä oikeilta ammattilaisilta! Joka tapauksessa toivon, että tästä postauksestani olisi välittynyt vähintään tämä ajatus: Vaatteiden ja jalkineiden käyttöiän pidentämiseksi on monia pieniä konsteja, joiden avulla voimme saada lempivaatteemme ja –kenkämme palvelemaan meitä pidempään. Hyödynnetään siis niitä!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat JayMantri/CC0/Pixabay (ylin), Steve Buissinne/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja fsHH/CC0/Pixabay (alin)

Puheenaiheet Oma elämä DIY Vastuullisuus