Keski-ikäisen naisen terveystarkastus – mitä kertoivat laboratoriotutkimukset?
Minulla on tapana seurata terveyttäni ja hyvinvointiani monin keinoin: älykello kertoo aktiivisuudesta, unesta, palautumisesta, askeleista ja syketasoista, säännöllisillä lääkärikäynneillä seuraan selkärankareumaa ja raudanpuuteanemiaa. Laboratoriossa käyn kolmesti vuodessa tarkistuttamassa ainakin perusverenkuvan, CRP:n, laskon ja ferritiinin, ja ainakin kerran vuodessa tsekataan D- ja B-vitamiini, joskus myös kilpirauhas- ja maksa-arvot.
Hoidin hieman ennakkoon (elokuun alussa) jokavuotisen vuositarkastukseni. Täytän lokakuussa 44 ja ajattelin – ikään kuin työterveyden ohi – käyttää hyväkseni Lounalabin terveyspakettitarjouksen. Paketti sisälsi TVK:n eli täydellisen verenkuvan, josta mitataan valkosolut, punasolut, verihiutaleet ja hemoglobiini. Lisäksi tutkittiin pitkäaikainen sokeri, kilpirauhasen ja munuaisten toiminta, ferritiini, D-vitamiini, kolesteroli, rasva- ja maksa-arvot sekä herkkä CRP.
Vuorokausi näytteenotosta sain kaikkien veriarvojen vastaukset, joita pääsin tutkimaan verkossa pankkitunnuksillani. Vien seuraavalla työterveyskäynnillä tulokset työterveyslääkärille, joka voi kirjata ne halutessaan tietoihini.
Tutkin aamukahvilla tuloksiani, jotka olivat oikeastaan kaikki täysin viitearvoissa:
Leukosyytit eli valkosolut: normaali määrä, normaali jakauma, ei tulehduksellisiin tiloihin tai vakavaan sairauteen liittyvää eikä mitään poikkeavaa. Kaikki valkosolutulokset viitearvoissa. Valkosolujen kokonaisarvo oli 4,8.
Punasolut olivat myös viitteissä, samoin trombosyytit eli verihiutaleet. Punasolujen koko oli normaali eli raudanpuuteanemiani on edelleen ”hoitotasapainossa”. Nämä laskevat minulla ferritiinin myötä melkein heti, kun anemia nostaa päätään. Nyt sekä MCV että MCH ovat olleet kirkkaasti viitearvoissa liki vuoden!
Pitkäaikainen sokeri oli normaali, myös maksa-, rasva- ja kilpirauhasarvot täysin normaalit. Nämä ovat olleet onneksi aina viitteissä. Herkkä CRP oli matala (0,51), mikä kertoo, ettei piileviä, hiljaisia tulehduksia ole ja sen, että riski sydän- ja verisuonitaudeille on hyvin pieni.
Tämä arvo on hyvä mitata erityisesti ferritiinin ”parina”, sillä joskus korkeahko ferritiini voi johtua elimistön hiljaisesta tulehduksesta.
Sen sijaan kolesterolini oli noussut yhdellä, kokonaiskolesterolin ollessa nyt 5,8. HDL eli ”hyvä kolesteroli” oli onneksi erinomaisella tasolla, noussutkin aiemmasta mittauksesta, mutta LDL eli ”huono kolesteroli” oli aavistuksen yli viitteiden. Kolesteroli on monen tekijän summa: perimä, ruokavalio ja muut elintavat ovat tärkeimmät siihen vaikuttavat tekijät. Sekä isälläni että äidilläni on korkea kolesteroli, vaikka he ovat hoikkia, liikkuvat säännöllisesti ja elävät terveellisesti. Kovia rasvoja ei liiemmin ruokavaliossa ole, eikä tupakkatuotteita käytetä.
Sama koskee itseäni. Käytämme kasvipohjaisia ja sydänmerkkisiä tuotteita, suosimme vähärasvaisia maitotuotteita, en polta tupakkaa enkä käytä alkoholia (ehkä paristi vuodessa lasillisen). Ainoa muutos entiseen on juusto. Toukokuussa siirryin kesällä lisääntyneen kulutuksen vuoksi täysrasvaiseen juustoon, jota syön melko paljon päivässä. Tarvitsen lisäenergiaa, etten hoikkana naisena kuluta lihaksiani pois…
Uskon, että geenien lisäksi tällä pienellä muutoksella ja vanhenemisella on väliä – ikä ei tule yksin.
Olen aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa, vastaavin arvoin. Vaihdoin tuolloin Oivariinista Floraan ja puolen vuoden kuluttua tästä muutoksesta kolesteroliarvoni normalisoituivat. Liikun luonnostani paljon päivittäin ja syön runsaasti kasviksia. Siksi ajattelen, että suurin osa tästä kolesterolista tulee perimästä. Veren rasva-arvot olivat kuitenkin täysin viitteissä.
D-vitamiinin mittautin viimeksi puoli vuotta sitten, jolloin olin syönyt kuusi kuukautta päivittäin 50 mikrogramman D-vitamiinilisää. Arvoni olivat ennen tätä lisäystä matalat, alle 60. Puoli vuotta sitten ne olivat nousseet 99-tasolle ja nyt kesän aurinkolisällä 112:een. Olin iloinen! Nyt ollaan sillä tasolla, jota tavoittelin. Jatkan vitamiinien syöntiä vuoden ympäri ja mittautan arvon tästä eteenpäin kerran vuodessa.
Eniten jännitti ferritiini. Kuten ehkä muistatte, olen aiemmin kirjoittanut raudanpuuteanemiastani ja sen hoidosta. Olen saanut vuosi sitten heinäkuussa rautainfuusion, jonka jälkeen olen voinut paremmin kuin koskaan.
Voin edelleen hyvin.
Puoli vuotta sitten mitattu arvoni oli liki 150, nyt (eri mittauspisteellä) 74. Edelleen ollaan viitteissä, ja koska hemoglobiini oli 141, punasoluindeksit normaalit ja vointi erinomainen, ei huolta tällä hetkellä ole. Sisätautilääkäri tuumi puoli vuotta sitten, että infuusion uusimista ennen kokeillaan taas rautatäyttöä suun kautta max. kolme kuukautta. Jos sillä ei arvot nouse, mennään suoraan infuusioon.
En enää joudu vuosia kestävään raudansyöntikierteeseen, jolla nostetaan oikeastaan vain hemoglobiinia ilman, että oireet katoavat. Lääkäri suosittelee rautalisää suun kautta kolmesti vuodessa ”enivei” kolmisen viikkoa kerrallaan. Se on minulla edessä syys-lokakuussa.
Tähän on tultu.
Kaikki hyvin siis.
Minna