Iloisia asioita, aurinkoisia päiviä – kuulumisia lomalta
Olen ollut kesälomalla hieman yli kolme viikkoa. Ne ovat olleet mukavia viikkoja. Me emme ole tehneet mitään ihan erityistä, ja mikä parasta, meillä ei ole ollut mihinkään kiire. Paitsi kerran yleisurheilukisoihin. Ihanaa on, kun aamulla muistaa, että on loma. Parasta on, kun herättyään saa huomata auringon paistavan. Olen (ja olemme kymmenvuotiaan kanssa) täynnä energiaa kauniina kesäpäivinä – ne mahdollistavat maauimalaretket ja kaikenlaiset ihan oikeat kesäpuuhat.
Ensimmäisen lomaviikon aikana viihdyimme kotona ja kotihuudeilla. Lähinnä siksi, että ulkona oli minun mielestäni kylmä. Rannalle tai maauimalaan ei voi silloin mennä. Vaikka olisi reunalta seuraajan roolissa. Toki tein päivittäiset lenkit ja viihdyin muutamana aurinkoisena päivänä terassilla, mutta mitään erityisiä retkiä emme tehneet.
Kasvihuoneen ihmettely, kotiterassin kukkien katselu ja kastelu sekä arjesta jääneiden kotipuuhien tekeminen täyttivät mukavasti loma-arjen. Lapsi kirmasi kavereineen pihassa, ja yhdessä poljimme yleisurheilutreeneihin ja -kisoihin muutaman kerran. Mies teki vielä uutterasti, jopa kiihtyvällä tahdilla, töitä.
Juhannuksen vietimme saarimökillä. Sinne menemiseen pitää asennoitua, sillä saari ei kuulu lempipaikkoihini enkä liiemmin ole mökki-ihmisiä. Saan nautintoni saaressa kolmesta asiasta: lapsen ilo, miehen ilo ja kesäaurinko. Jos aurinko ei paista, on usein kylmä. Sitten kärsin.
Juhannuksen jälkeen alkoi tapahtua.
Koska vietämme kymmenvuotiaan kanssa kesälomalla liki kaksi kuukautta yhdessä, päätin, että jotain on tehtävä ja keksittävä kotipihan ja lähiympäristön lisäksi. Niinpä varasin meille junamatkan Helsinkiin, hankin liput Linnanmäelle ja yllätin tyttäreni hieman ennen reissua. Hänen ilmeensä ja ilonsa olisi pitänyt saada talteen!
Toinen extempore-reissu oli veneretki Maarianhaminaan. SEn järjesti mieheni ihan ”salassa” minulta ja kymmenvuotiaalta. Saimme kuulla muutaman päivän retkestä hotelliyöllä vasta kotimme eteisessä eräänä torstai-iltapäivänä, kun teimme lähtöä saareen. Taas oli jotakin mukavaa odotettavissa!
Yksi vissi kesätotuus on, että kun retkeilee pois kotinurkilta – mukavuusalueltaan – jaksaa paljon paremmin kotinurkissa. Pidemmänkin loman. Kun pieniä hyppelyitä tekee silloin tällöin (tähän riittää ihan pienikin extrajuttu!), jaksaa hymyilyttää, vaikka viettäisi koko kesälomansa yhdessä lapsen kanssa. Huomautan tässä välissä, että mieheni ei juuri pysty kokonaisia lomaviikkoja tänä kesänä pitämään…
Toinen nähty ja koettu kesätotuus on se, että kirjasto on upea paikka lomalaiselle. Tai lähinnä kirjaston piha-alue. Esin lainataan kirjoja, sitten viihdytään pihassa katsomassa esityksiä tai kuuntelemassa lauluja. Myönnän, että tämän kesän kirjastonihan ohjelma lannisti minut: siellä ei ollutkaan samanlaisia juttua kuin viime vuonna! Nyt on ammennettava siitä melko vähästä, mitä on tarjolla.
Turun jokiranta on muutenkin kesän pelastus: lenkkeilyyn, ihmettelyyn, kahvitteluun ja ruokailuun.
Jokirantaan ei kyllästy koskaan! Tänä vuonna ajattelin, että voisimme pystyttää piknikin Turun linnan ympäristöön. Toinen suunnitteilla oleva juttu on fillariretki joen toiseen päähän, jossa on kuulemma aivan ihana pieni kahvila. Sinne suuntaamme kymmenvuotiaan kummitädin seurassa.
Sitä ennen keittelen kahvit, laitan kesälomalukemistoon valitun äänikirjan korvilleni ja nautin oman terassin lämmöstä. Kastelen kukkia ja kasvihuoneen satoa. Katselen merelle ja nautin kesästä!
Tähän on tultu.
Minna