Ystäväporukassa pohdittiin taannoin, minkä supervoiman haluaisi itselleen, jos sellaisia olisi jaossa. Yksi tahtoi massiiviset siivet, joilla lentää, toinen näkymättömyysviitan, kolmas toivoi pystyvänsä näkemään tulevaisuuteen ja neljäs halusi ennustamisen taidon. Sitten pohdimme, minkä arkisemman ja todellisen supervoiman löytää itsestään. Yksi mainitsi supervoimakseen itsekkyyden. Pysähdyin. Tavasin mielessäni  käsitettä ”itsekkyys”. Hieno supervoima, ajattelin. Ystävistäni löytyy lisäksi maailman paras […]

Tämän viikon parhaimmistoon lukeutui ehdottomasti tasan viikon mittainen vapaajakso eli loma. En tiedä, miksi loma-käsite on naamioitu vapaajaksoksi, mutta niin se meillä opettajilla menee. Viikon muutkin kohokohdat liittyivät vahvasti lomaan. Lomaviikkoon mahtui mukavia ja leppoisia, ennalta suunniteltuja ja ennalta arvaamattomia ilon hetkiä. Oma syntymäpäiväni kruunasi viikon erityisesti kahdesta syystä: sain viettää yhden kokonaisen vapaapäivän ihan […]

Ihan hyvää. Niin me vastaamme. Tässä tää menee. Näinkin me vastaamme. Ei ihmeitä, arkista. Niinkin joskus kuulee vastattavan. Mutta entä jos kysymyksen esittäjä saisikin aidon, oikean ja perusteellisen vastauksen sanan tai kahden sijasta? Mitä jos vastapuoli kertoisikin päivän ja viikon kuulumiset laveasti? Mitä kaikkea ”ihan hyvää” – tai ”ei ihmeitä” -vastauksiin voikaan sisältyä? No, mitä […]

”Ootsä, äiti, jo 43?!” kysyy yhdeksänvuotias hämmästyneenä syntymäpäiväni aamuna. Kun vastaan olevani, hän toteaa, ettei uskoisi. Olin hetken iloinen ja tyytyväinen, koin itseni nuorekkaaksi. Lapsi katselee minua pää kallellaan ja jatkaa aikaisempaa toteamustaan: ”Siis miksi sä oot jo noin vanha?” Hän piirtää vihkoonsa ja perustelee kysymyksensä muistelemalla, että Emman äiti on vasta 37, jonkun toisen […]

Aamu oli rauhallinen, aurinkoinen ja hiljainen, ja vapaapäivä tuntui heti alkuun vapaapäivältä. Taas yksi syy olla iloinen. Olen listaihmisenä säännöllisesti kirjannut itselleni muistiin pieniä onnenhetkiä ja ilontuojia. Tänään palasin listaukseeni vähän kuin vahingossa aamukahvilla, kun Twitterissä kysyttiin, mitkä arkiset, pienet asiat tuottavat iloa ja onnea. Hymyilin: yksittäiset sanat, lauseet ja sanalistat oli helppo allekirjoittaa edelleen. […]

Aloitin erään blogikirjoitukseni keväällä Turun Sanomien koronapäiväkirjassani seuraavasti: ”Tänään itkin ensimmäisen kerran”. Lause liittyi vahvasti siihen, kun sain kuulla väitöstilaisuuteni siirtyneen striimattavaksi. Samalla peruuntui kevään karonkka. Siirsimme sitä turvalliseen ajankohtaan syksyksi, lokakuun loppuun. Nyt totean itkeneeni tässä korona-ajassa toisen kerran. Karonkka on peruttu. Kun koronatilanne maassa kiihtyi, seurasimme tarkoin suosituksia. Niistä yksikään ei enää voinut […]

Tiedätkö sen tunteen, kun viiden minuutin sisällä kotiin saapumisestasi, eteisen raivattuasi, vessan vedettyäsi ja keittiön pöytätason siistittyäsi yksi tahtoo rahaa ja toinen vääntää  siitä, pitääkö ulos pukea ulkohousut ja voiko läksyt siirtää huomiselle? Olet tuskin ehtinyt heitä sanomaan, kun kompastut kenkiin, reppuihin ja pyykkikasoihin. Olet laskenut kymmeneen ja hengitellyt rauhallisesti sisään ja ulos. Ja sama […]

Tällä viikolla viikon parhaimpiin ylsivät kaikenlaiset livetapaamiset, Unelmien työpäivä -tilaisuus, kollegan eläkejuhlat ja kaksoistutkintoa suorittavan (vai nyt jo suorittaneen?) Ylioppilaskokelaan valmistuminen ammattiin. Viikko oli jälleen tiivis ja täynnä ohjelmaa, mutta edessä siintävä, syyslomalle ajoittuva vapaajakso antaa voimaa sinnitellä. Tällä viikolla tapasimme livenä työtiimimme kanssa ensi kertaa sitten kevään. Syksyn kehittämispäivässä pohdimme menneitä, kysyimme kuulumisia, suunnittelimme […]

Lokakuun väri on vaaleanpunainen. Luulen, että suurin osa suomalaisista ajattelee näin. Ja tietää asian olevan niin. Kannamme rinnassamme satiininauhaa, jonka on suunnitellut kaikkien – ainakin jollakin tavalla – tuntema suomalainen julkisuudenhenkilö. Henkilö, jolla on edes jonkinlainen yhteys tai kosketus syöpään. Roosa nauha kertoo, että meitä kiinnostaa, olemme mukana, annamme tukemme. Ja teemme sen yhteisönä. Rintasyöpä […]

Seuraa listaus siitä, mitä kahden pojan teini- ja aikuistumisvuodet ovat opettaneet vanhemmalle. Pojat ovat jo täysi-ikäisiä, toinen muuttanut omilleen, toisella edessä on armeija. Meillä olisi vielä näiden sankareiden jälkeen yksi tyttöteini-ikä elettävänämme. ”Onnea teille”, totesi eräs ystäväni ja kahden teinitytön äiti. Onnekseni olen ollut varsin nuori äiti kautta vanhemmuusmatkani – olin 22-vuotias saadessani esikoisemme. Seuraava […]