Kolme kepeää kirjaa kevääseen

Olen lukenut ja kuunnellut kirjoja enemmän kuin pitkään aikaan. Olen onnekseni (ja vähän vahingossakin) tarttunut viiden tähden teoksiin, hämmentynyt, yllättynyt ja ollut jopa täysin sanaton.

Olen ihastunut Elina Annolan tarinan kerrontaan ja kielelliseen lahjakkuuteen ja rakastunut Joonatan Tolan huikeisiin autofiktioihin. Tolan teosten väliin nappasin kaksi kevyempää teosta, ja kolmanteen helppolukuiseen päädyin päätettyäni kirjailijan Hullut ihanat linnut -kirjan. Tässä kolme kepeää kirjaa kevääseen!

Joutonainen

Aino Kiven Joutonainen on elämänmakuinen teos, joka kutkutti minua aivan erityisellä tavalla. Se on hauska ja hurmaava mutta myös yhteiskunnallisesti puhutteleva, ajan hermolla. Vaikka kirja on päällisin puolin kevyt, kuoren alla piilee isoja teemoja. Uuden sukupolven irrallisuus sekä yhteiskunnan normatiivisuus ja vaateet on nivottu teokseen varsin oivaltavalla ja lukijaa kiehtovalla tavalla.

Joutonainen kertoo Annusta, joka ei osaa asettua paikalleen. Annu on taivaanlintu, joka majailee puolituttujen nurkissa ja vaihtaa duunista toiseen heti kun palkka ehtii tilille. Hänen ainoa pysyvä ja rehellinen ihmissuhteensa on veli, joka yrittää patistaa Annua johonkin pysyvään ja turvalliseen.

Joutonainen on Aino Kiven toinen romaani. Esikoisteos Maailman kaunein tyttö oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2016.

Tujuin terkuin ope

Aino Leppäsen Tujuin terkuin ope on itsenäinen jatko-osa keväällä 2022 ilmestyneelle Terkuin ope -kirjalle, josta pidin kovasti. Tämä uusi teos oli ahmittava melkein kerralla – se koukutti, ja löysin siitä paljon samaistumispintaa omaan elämääni. Leppäsen tekstiä on helppo lukea ja kuunnella, kieli on taidokasta ja tarina mukaansa tempaava.

Tujuin terkuin ope -kirjassa äidinkielen lehtori Aisku elää arkeaan nykylukion haasteista jotenkuten selviytyen. Työyhteisö on pääosin mukava, mutta haasteita kouluarjelle tuovat uusi ja erikoinen sijainen sekä edelleen vahvasti läsnä oleva koronapandemia. Maskin läpi on hankala hengittää.

Kotiasiat ovat työn vastapainoksi kohtalaisessa kuosissa: Aiskun vierellä on hyvä mies ja hänellä on myös tyttäreensä läheinen suhde. Mutta meneekö kaikki lopulta kaiken taiteen sääntöjen mukaan?

Vuosi Toscanan kukkuloilla

Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla on ihana!  Tarinan taustalla on Vesalan ihastus Toscanaan. Vesala puolisoineen jätti työpaikkansa ja asuntonsa Suomessa ja lähti etsimään työtä Toscanan maaseudulta. Työnhaku osoittautui hankalaksi, mutta onnekas sattuma mahdollisti lopulta asumisen Toscanassa: pariskunta pääsi kissan ja talon vahdeiksi omistajien pitkän ulkomaanmatkan ajaksi.

Lukija pääsee vuodeksi mukaan Toscanan kukkuloille. Kirjan tarina etenee kuukausittain lokakuusta syyskuuhun, ja sen alaluvut on otsikoitu osuvasti: Ottobre, Novembre, Dicembre, Gennaio, Febraio, Marzo, Aprile, Maggio, Giugno, Luglio, Agosto, Settembre.

Teoksen ehdottomia ansioita ovat toscanalaisen maalaiselämän kuvaaminen sekä ruokakulttuurin sanoittaminen. Ruoka onkin isossa roolissa sekä Vesalan italialaisessa elämässä että teoksessa. Kirjan realistinen kerronta ja arjen kuvaukset kiehtoivat, ja lukukokemus sai aikaan melkoisen matkakuumeen.

Joka kerta, kun luin tai kuuntelin kirjaa, pääsin astumaan ulos omasta arjestani ja nuuhkaisemaan rennolta kuulostavaa toscanalaista elämää. Ehdottoman suositeltava, helppolukuinen teos!

Tähän on tultu.

Minna