Kuka minä olen?

Lupasin ensimmäisessä blogipostauksessani, että heti seuraavassa esittelisin itseni. Pidän aina lupaukseni, joten kerron nyt, kuka minä olen ja mistä tulen.  Halusin myös kartoittaa, miten ystäväni ja tuttavani kuvaavat minua tai ajattelevat minusta. On varsin subjektiivista lähteä kertomaan itsestään – helposti tulee kertoneeksi olevansa luova, iloinen, avoin ja aito turkulaistohtori. Heidekenillä syntynyt ja monissa liemissä keitetty. Opettaja, projektipäällikkö ja terveyden edistämisen asiantuntija.

Totta joka sana, mutta. Minä haluan kertoa enemmän. Taustoittaa ja teemoittaa, pohtia, onko kotiminä samanlainen kuin työminä ja kuvaanko toimintatapojani samoin kuin ulkopuoliset. Haluan myös välittää perusarkea sen kaiken ilon, valon, luovuuden, hyväntuulisuuden ja tekemisen meiningin lisäksi ja rinnalla. Haluan, että tiedätte, ettei sillä ekstroverttityypillä, kivoja kukkia kotiin ostavalla arkidiggaajallakaan ihan aina kaikki ole mallikkaasti. Aina ei naurata, ja hampaankolosta voi joskus löytyä jotain. Ja enemmänkin.

Lukiessani kaikkia saamiani kommentteja itsestäni (suosittelen tätä itsensä kuvailemisen pyyntöä kaikille, tulee hyvä mieli ja voi hetken röyhistellä rintaansa heikoillakin hetkillä!) minut valtasi tunteiden sekamelska: ilo, onni, tyytyväisyys, herkistyminen, rauhallisuus, hämmennys ja innostus nousivat pintaan kukin vuorollaan ja vähän samanaikaisestikin.

Suurin osa kommenteista osui ja upposi, tunnistin täysin itseni. Olen siis avoin, ulospäinsuuntautunut, innovatiivinen, innostunut, positiivinen ja aikaansaava ruuhkavuosissa elävä turkulainen. Työssäni saavutan helposti tavoitteet, ja iloisuuteni ja energiani tarttuvat. Pyrin tekemään työni ammattitaidolla ja vain ani harvoin luovutan. Jos koskaan. Periksiantamattomuus kuvaakin toimintatapaani hyvin!

Saamani palautteen mukaan minua kuvaavat myös adjektiivit tehokas, solidaarinen, tasapuolinen ja empaattinen. Olen tekijä, tukija ja tuntija. Olen motivaattori ja ikuinen oppija.

Kotiarjessani olen aito aamuihminen, joka nauraa ja rakastaa paljon. Perhe on kaikessa ja joka käänteessä minulle se tärkein. Olen mukavuudenhaluinen auringosta ammentava kesä- ja arki-ihminen, visualisti, joka puhuu suoraan ja vaatii, että erimielisyydet ratkotaan ja riidat sovitaan. Lisäksi teidän on hyvä tietää minun nauttivan kahvini psykologisella maitotipalla ja haaveilevani mainonnan suunnittelijan, journalistin tai äidinkielen opettajan työstä.

Lähimmät ystäväni ja sukulaiseni intoutuivat kuvailemaan minua ihanaksi ja kauniiksi. Totta puhuakseni hämmästyin, kun kukaan ei ollut maininnut kärsimättömyyttäni, äkkipikaisuuttani, tosta vaan -mentaliteettiani tai suuripiirteisyyttäni. Koska ne minä haluan tuoda esille.

Vaikka minua naurattaa usein ja maailmankatsomukseni on yltiöpositiivinen, minuakin v*tuttaa joskus. Useinkin. Hermostun pienestä, räjähtelen ja tartun pikkuseikkoihin. Olen suorapuheinen ja annan ja pyydän helposti anteeksi. Olen ärsyttävän tarkka joissain asioissa, toisissa taas hyvinkin suuripiirteinen. Hällä väliä.

Olen pedantti ja kunnianhimoinen johtajatyyppi, tutkija ja tutkiskelija suurella sydämellä. Inhoan kasoja ja pinoja, leivänmurusia keittiötasolla ja pyykkien viikkausta.

Yllätyin, miten hyvin ulkopuoliset  osaavat minua kuvata. En hämmentynyt juuri mistään, vaikka muutamassa kohdassa nieleskelinkin. Miten ihanalta ja ihmeelliseltä tuntuu lukea olevansa aito, kaunis, hyvä äiti, perhekeskeinen ja huumorintajuinen moniottelija. Vaikka sitä pohjimmiltaan tietää tämän kaiken, ei niitä itse olisi esittelyynsä koskaan kirjannut. Useassa kohdassa sain myös hymyn huulilleni: joku muisti minun 20 vuoden takaisia sanomisiani, elämänviisauksiani ja nauruni.

Lopuksi herkistyin, ja minulle tuli hieman nostalginenkin olo – ystävä vuosien takaa kirjoitti kommenttikenttään ”Sä olet se joka vei mun kaverin avioon”. Tavasin tekstiä kyyneleet silmissäni. Se mä tosiaan olen. Tässä hetkessä silmissäni vilisi 24 vuotta yhteiselämää, palasin kohtaamiseemme ja elettyyn elämään. Totesin olevani varsinainen tahtonainen.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Valokuvaaja Arto Arvilahti 

puheenaiheet ajattelin-tanaan hopsoa oma-elama
Kommentit (3)
  1. Elämäni aasta ööhön – Tähän on tultu | Lily
    12.3.2021, 17:00

    […] Kuka minä olen? […]

  2. Viikon parhaat: intiaanikesä, lastenjuhlat ja Vuoden viestijä -kunniamaininta – Tähän on tultu | Lily
    27.9.2020, 17:15

    […] Kaikesta hikoilusta huolimatta toivotin intiaanikesän tervetulleeksi ja toivoin mielessäni sen jatkuvan pitkään. Olen kesäihminen. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *