Maaliskuisen viikon timanttisimmat hetket

Viikot vierivät nopeasti. Yhtäkkiä on taas maaliskuu. Kysyin sosiaalisen median seuraajiltani, miten koostaisin viikon parhaat -postauksen tällä kertaa. Vastausvaihtoehdoista melko selkeästi voiton vei viikon timanttisimmat hetket – positiivisia juttuja luvassa siis!

Maaliskuu. Maaliskuu on tällä kertaa timanttia, vaikka se ei lempikuukauteni olekaan – kevät on minulle vuodenajoista pahin, kuten olen aiemmin kirjoittanut! Mutta nyt maaliskuun alussa eletään vielä talven ja kevään rajamailla. Maassa on lunta ja mittarissa pakkasta, mutta samalla valo lisääntyy ja lintujen laulu alkaa erottautua aura-autojen kolinoista. Välillä paistaa, välillä pyryttää. Kevät keikkuen tulevi.

Opinto- ja tutkimusvapaa. Tämän olisi voinut liittää maaliskuuhun. Aloitin opinto- ja tutkimusvapaani 1. maaliskuuta ja olen siitä ääri-iloinen. Siirtymä omasta päätyöstä journalistiseen harjoitteluun oli lyhyt – tai oikeastaan sitä ei ollut lainkaan – ja orientoituminen toimittajan työhön alkoi keskiviikkona, kun kuu vaihtui. Uskallan jo tässä vaiheessa väittää, että tämä on jo tähän mennessä ollut melkein koko kuukauden timanttisin juttu. Kerron harjoittelustani lisää tuonnempana. Aiempia opintovapaajuttuja täällä ja täällä. 

Positiivinen palaute. Sain suorastaan timanttista palautetta opiskelijoiltani eräästä opintojaksostani. Hymyilen ja elän sen voimalla pitkään. Se, että tekemiseni koetaan asiantuntevana ja ammattimaisena ja sellaisena, että olen työssäni opiskelijoita varten, ovat parhaat ja tärkeimmät referenssini. Tiedän tekeväni työni hyvin, päivittäväni tietojani ja ammentavani sitä mukavalla tavalla eteenpäin. Silti nämä palautteet koskettavat. Tiedän olevani oikeassa paikassa.

Yksitoistavuotiaan yleisurheilukisat. Ne sujuivat mallikkaasti: omat ennätykset (uudessa isompien sarjassa) sekä pituushypyssä että 60 metrin aitajuoksussa, jossa neiti vetäisi päivän parhaan tuloksen.

Kotitreenit. Toistan itseäni, kun sanon, että viikon kohokohtiani ovat reippaat lenkit ja My bnb -kotitreenit. Teen kotitreenejä yleensä joka toinen päivä, joskus enemmänkin. Tällä viikolla treenasin lihaskuntoa, kahvakuulaa ja liikkuvuutta. Varsin mukavaa ja palauttavaa.

Lapsen koemenestys. Emme vaadi yksitoistavuotiaalta kiitettäviä, emme odota täydellistä osaamista. Pääasia, että hän a) tykkää käydä koulua, b) hoitaa koulunsa pääosin itse ja c) pärjää sillä tasolla, mihin itse pyrkii. Silti on mukavaa, kun lapsi kotiutuu ilosta muikeana: ”Hei, kato äiti näitä kokeita!” Historiasta kymppi miinus, suomen kielestä sekä luetun ymmärtämisestä että kieliopista yhdeksän ja puoli, ympäristöopista ysi ja matematiikasta kasi plussa.

Onnistumisen tunne kantaa, havaitsen, kun seuraan onnellista lasta.

Tähän on tultu.

Minna