Minä ja kirjat – By the book -kirjahaaste

On selvästi haastekuukausi, ja minä olen haastetuulella. Luin Kotona kirjassa – ja Älä ota sitä niin vakavasti -blogeista By the book -haasteesta ja päätin oitis tarttua siihen itsekin. Otsikoin tämän jäyhästi ”Minä ja kirjat…”, mutta sisällön pyrin pitämään kepeämpänä.

Kirjat yöpöydällä?

Yöpöydälläni on (kaiken muun erikoissälän alla) kaksi kirjaa: lähinnä somisteena jo ajat sitten lukaistu Lauri Tähkän Äärille ja kaksi vuotta sitten jouluna lahjaksi saatu, kerran kahlattu erinomainen Frank Martelan Elämän tarkoitus.  Molemmat omalla tavallaan tärkeitä, ja molempiin voi palata helposti uudelleen.

Viimeisin loistava kirja?

Olen melko tarkka siitä, mikä on oikeasti hyvä kirja, mikä siis yltää tähtiasteikolla edes kolmeen tähteen. Neljän ja viiden tähden kirjat ovat jo paljon enemmän kuin hyviä, ja viiden tähden teoksen pitää todella sykähdyttää monella tavalla! Minulta saa helposti ainakin yhden tähden pelkästään erinomaisesta kielellisestä ilmaisusta.

Kolmen tähden kirjoja voisin luetella melkoisesti, mutta viimeisin neljän tähden opus oli Camilla Nissisen Meitä vastaan rikkoneet, joka oli hienosti koottu fiktiivinen teos, jossa valta näyttelee pääosaa. Jumalan ja äidin valta sairastuttavat.  Tarinan punainen lanka löytyy nopeasti, ja tarina etenee sujuvasti kahdessa tasossa. Täyteen viiteen tähteen taas ylsi kesälomalla kuuntelemani Satu Rämön Hildur, josta kirjoitin oman arvionsa blogiin aiemmin.

Kiinnostavin kirjasta opittu seikka viime aikoina?

Tähän on pakko vastata Nina Rinteen Rohkea organisaatio -teoksen kolme tärkeää oppia: miten rohkea tiimi ja organisaatio luodaan, mikä merkitys rohkeudella on organisaation menestykseen ja kolme kaikkein tärkeintä arvoa/asiaa, joita ilman omasta työntekemisestä ei tule mitään. Pitkän valintaprosessin jälkeen minä valitsin innovatiivisuuden, vapauden ja asenteen.

Koskettavinta kirjoissa?

Kun huomaa vaikuttuvansa kirjan äärellä, tietää olevansa ytimessä, siellä, missä oivalluksia tapahtuu. Kun kirjan kieli, tarina ja kerronta muodostavat omanlaisensa pyhän kolminaisuuden, sisimmässäni hyrrää ihanasti.

Mikä kirja on tehnyt sinusta sen, mikä olet tänään?

Vastaan tähän intuitiolla sen kummemmitta miettimättä Juhani Ahon Rautatien. Se oli pakko lukea lukion ykkösellä, ja sisimmässäni huusin kauhusta. Ehkä huusin hieman ääneenkin. Ahon teoksen äärellä tajusin, että minä en vain ole lukija. Tai minua ei ainakaan kiinnosta Juhani Ahon teokset. Ehkä tämä kauhukokemus viitoitti tietäni ainakin (ja ainoastaan!) kirjavalinnoissa, kuka tietää?

Kirjahyllyn yllättävimmät teokset

Kirjakirjahyllyssäni ei ole mitään yllättävää – oikeastaan siellä ei ole kuin kymmenkunta kirjaa, joista jokainen on tarkoin hyllyyn valittu. Osa niistä on omiani, muutama puolison. Äänikirjahyllyni yllättävin teos taitaa olla Maria Veitolan Toisinpäin. Hyllytin sen joskus kauan sitten jostain täysin käsittämättömästä syystä – en ole koskaan pitänyt Veitolasta enkä liioin ole kiinnostunut hänen kirjastaan. Tuskin tulee hetkeä, jolloin tähän tarttuisin.

Jos presidentin pitäisi lukea yksi kirja, mikä se olisi?

Ehdottomasti jotain kevyttä ja kaunista kaiken vallan sekä raskaan ja ruman vastapainoksi. Ehdottaisin Heli Laaksosen kirjoittamaa ja kuvittamaa Luonnos-teosta. Otavan kuvauksen mukaan kirja kertoo kiehtovimmat ja kummallisimmat faktat omavaltaisesti valituista maailmankaikkeuden osasista Auringosta aarnisammaleen ja isomaksaruohosta ilvekseen. Terävän humoristiset tekstit katsovat maailmaa lempeästi ja tarkentavat vähäisimmästä valtavaan, maan alta avaruuteen.

Tämän ostan kirjakirjana itselleni.

Kirja, josta et pitänyt vaikka muut pitivät?

Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi osoittautui pitkäveteiseksi ja pitkäksi tarinaksi. Aikatasot ja henkilöhahmojen paljous sekoitti pääni. Kirjan viimeiset viisi minuuttia olivat sen parasta antia. Tartuin kirjaan innolla, ja se oli myös Viisikko-kirjakerhomme valittu teos. Odotin siltä paljon, sillä olin kuullut ja lukenut siitä paljon hyvää ja kaunista. Petyin.

Toinen pettymys lähiajoilta on Johanna Venhon Syyskirja. Tämän teoksen kieli ja lukija pelastivat hitusen kokemuksesta ja nostivat kirjan nippanappa kolmeen tähteen. Olisin halunnut tykätä kirjasta, mutta en tykännyt.

Kenen haluaisit kirjoittavan elämäkertasi?

Aivan ehdottomasti Paula Norosen. Haluaisin elämänkerrastani persoonallisen, värikkään, humoristisen, oivaltavan ja kielellisesti taidokkaan. Siksi Noronen.

Seuraavaksi lukuun?

Aloitin juuri Hanna Brotheruksen Henkeni edestä -teoksen ja olen ensi minuuteilta koukussa ja vaikuttunut. Tästä tulee hieno matka!

Tähän on tultu.’

Minna

Kuva: Unsplash