Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on yksi parhaista kirjoista ikinä

Voi herranen aika, mikä teos! Se oli ensimmäinen ajatukseni Outi Lepistön Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen -kirjasta (Tammi 2026), ja se pälkähti päähäni jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Ajatus vahvistui kirjan lukujen edetessä. Olen siis vihdoin löytänyt tämän kesän ja ehkä koko vuoden hienoimman teoksen. Ehkä yhden kaikkien aikojen parhaimmista kirjoista.

Kaiken jälkeen elossa -kirjan kansikuva

Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on poikkeuksellisen vahva ja vaikuttava teos, joka ansaitsee täydet viisi tähteä. Se on samanaikaisesti koskettava tarina Tarun ja hänen lähipiirinsä elämästä, yhteiskunnallisesti merkittävä puheenvuoro ja toivoa herättävä kertomus siitä, että vaikeimmistakin lähtökohdista on mahdollista löytää tie takaisin elämään. Ponnistaa takaisin hyvään.

Kirjan suurin vahvuus on sen taitavasti rakennettu kerronta. Tarina etenee johdonmukaisesti, eikä se junnaa paikallaan. Tarina ikään kuin laajenee asiantuntijanäkemysten kautta kuvaamaan päihdemaailmaa, ylisukupolvisuutta, häpeää ja vaikenemisen kulttuuria. Teos pitää lukijan ja kuuntelijan otteessaan alusta loppuun. Kerronta on sujuvaa, ja vaikka aihe on raskas, tarinaa on helppo lukea ja kuunnella, sillä Lepistö onnistuu tasapainottamaan rankat kokemukset inhimillisyydellä ja toivolla.

Erityisen vaikuttavaa on rehellisyys: teos ei kaunistele huumemaailman todellisuutta mutta ei myöskään sorru mässäilemään sillä. Sen sijaan se antaa äänen ihmiselle, jonka elämä on kulkenut vaikeuksien kautta kohti vapautta. Samalla se haastaa lukijan pohtimaan riippuvuutta, syrjäytymistä ja sitä, miten yhteiskunta kohtaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset. Tässä mielessä kirjan merkitys ulottuu paljon yksittäistä elämäntarinaa laajemmalle.

Teoksen ainoa hienoinen (mutta selkeä) heikkous liittyy kerronnan toisteisuuteen. Lukijalle kerrotaan kaikki, jolloin samat asiat toistuvat. Ensin ajattelin tätä kirjailijan luomana tehokeinona, mutta jossakin vaiheessa se ei enää tuntunut siltä. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa useaan kertaan auki tai selittää, vaan lukijalle kannattaa jättää tilaa tehdä omia havaintojaan ja rakentaa mielessään tarinan maailmaa.

Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on vaikuttava, tärkeä ja väkevästi mieleen jäävä teos. Se herättää tunteita, lisää ymmärrystä ja muistuttaa siitä, että toivoa on silloinkin, kun kaikki näyttää menetetyltä. En muista pitkään aikaan itkeneeni näin paljon kirjaa kuunnellessani ja lukiessani. Se kosketti syvältä. Juuri tällaisia kirjoja tarvitaan. Ne avaavat silmiä, synnyttävät keskustelua ja antavat äänen niille, joiden tarinat jäävät liian usein kuulematta.

Viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Tammi

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Ihanan pehmeät maidottomat pullat

Mikään ei voita vastaleivotun pullan tuoksua. Tai pehmeän pullan ja tuoreen kahvin yhdistelmää. Mm-mm-mmmm. Olen aina ollut hieman skeptinen maidottomuudelle, gluteenittomuudelle ja kaikelle ton-päätteiselle. Mutta koska lähipiirissä on henkilöitä, jotka noudattavat maidotonta ruokavaliota, maidottomat kahviherkut ovat etenkin tänä kesänä tulleet tutuiksi. Niinpä päätin antaa mahdollisuuden myös maidottomille pullille. Itse tehtyinä.

Tämä maidoton pullaresepti syntyi halusta leipoa tuoreita, pehmeitä ja makoisia pullia ilman lehmänmaitoa. Hetken googleteltuani päädyin käyttämään nesteenä kauramaitoa, maustettuna vaniljalla ja kardemummalla. Luin some-kokemuksia, joiden mukaan juuri kauramaito tekee taikinasta mehevän, eikä lopputuloksesta huomaa, että kyseessä on maidoton versio.

Resepti sopii niin arkeen kuin juhlaan, ja taikinasta voi leipoa perinteisiä pullia, korvapuusteja, pitkon tai vaikkapa bostonkakun.

Ihanan pehmeät maidottomat pullat

Ainekset:

  • 5 dl kauramaitoa
  • 2 pussia kuivahiivaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 rkl kardemummaa
  • 1 tl suolaa
  • noin 13–14 dl vehnäjauhoja
  • 150 g kasvimargariinia sulatettuna

Voiteluun kauramaitoa tai kananmunaa.

Valmistus:

  1. Lämmitä kauramaito 42-asteiseksi.
  2. Sekoita kuivahiiva, kardemumma ja suola pieneen määrään jauhoja.
  3. Lisää kauramaito hiivaseokseen. Sekoita.
  4. Lisää sokeri. Sekoita.
  5. Sekoita joukkoon noin puolet vehnäjauhoista. Lisää loput jauhot ja margariini vähitellen vaivaten, kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Itse käytin (ensimmäistä kertaa ikinä) yleiskonetta taikinan vaivaamiseen. Vaivasin liki 15 minuuttia sitä. Niin saadaan hyvä sitko taikinaan.
  6. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin 40-50 minuuttia, kunnes se on kaksinkertainen.
  7. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Jaa taikina kahtia ja kauli levyiksi. Levitä levyille kasvimargariinia, (fariini)sokeria ja kanelia. Sitten rullaa levy, jotta saat tehtyä joko kierrepullia tai korvapuusteja.
  8. Nosta pullat leivinpaperilla vuoratulle pellille, peitä liinalla ja kohota vielä noin 15-20 minuuttia.
  9. Voitele pullat joko kauramaidolla tai kananmunalla (jos ei tarvitse olla vege-versio) ja ripottele pinnalle halutessasi raesokeria.
  10. Paista 225 °C:ssa uunissa noin 8–10 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin kullanruskeita.
  11. Anna pullien jäähtyä ritilällä liinan alla, jotta ne säilyvät erityisen pehmeinä.

Vinkit pullien onnistumiseen:

  • Vaivaa taikinaa riittävän pitkään – hyvä sitko tekee pullista kuohkeita ja lopputuloksesta pehmoisia.
  • Lisää jauhoja vähitellen. Hieman pehmeä taikina tuottaa mehevämmät pullat kuin liian kova taikina. Itse suosin yleensä pehmoisempaa taikinaa kuin nyt tein, mutta silloin sitko ei ole ihan samanlainen.
  • Älä jauhota tasoa, jolla kaulit taikinaa. Jos sitko on hyvä, taikina ei tartu tasoon. Jauho kuivattaa ja tekee pullista kovia.

Tuore pulla ja kupillinen kahvia on yhdistelmä, joka toimii aina. Kokeile vaikka!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään