Kuusi kysymystä äidille ja teinille – kaksi sukupolvea, yllättävän paljon yhteistä

Kokosin sosiaalisessa mediassa seuraajia kiinnostavia asioita meidän perheemme teinielämästä. Vastauksia tuli kivasti, ja kirjoitin niistä nyt toivepostauksen. Esitin saamani kysymykset sekä kolmetoistavuotiaalle että itselleni. Hämmästyin, miten monesta asiasta ajattelemme samalla tavalla, vaikka ikäeroa on 34 vuotta.

Kuusi kysymystä äidille ja teinille – kaksi sukupolvea, yllättävän paljon yhteistä

1 Mikä on parasta arjessa juuri nyt?

Teini: Aamupalat. Tai oikeastaan sittenkin iltapalat. Tykkään siitä, että päivän touhut ovat ohi, iltahommat tehty ja saa tehdä hyvän iltapalan ja katsoa telkkaria.

Äiti: Se, että arki sujuu omalla painolla, tutusti ja kivasti eteenpäin. Se, että arki on arkea ja joskus sitä maustetaan jollakin mukavalla extralla. Se, että valon määrä lisääntyy ja on innostunut työstä, kotitreeneistä, salitreeneistä ja vähän kaikenlaisesta. Se, että edessä on pitkä kesäloma, eikä siihen ole enää montaa viikkoa.

2 Mikä kotona ärsyttää eniten?

Teini: Se, että muistutetaan koko ajan jostakin: käsienpesusta, siivoamisesta tai esimerkiksi läksyistä.

Äiti: Ylimääräinen sotku. Ylimääräinen sotku tarkoittaa sitä, että perussotkun lisäksi on ylimääräisiä pinoja, kasoja ja kaikenlaista pientä epäsiisteyttä. Likaiset ikkunat ovat myös melko ärsyttävät. Valo paljastaa kaiken. Saako sanoa, että huhtikuu ärsyttää kotona eniten?

3 Millainen on hyvä päivä?

Teini: Sellainen, jolloin koulu alkaa myöhemmin ja päättyy aikaisemmin, silloin ajattelen, että voi tehdä mitä tahansa. Silloin jää aikaa ulkoiluun ja omiin juttuihin treenipäivinäkin.

Äiti: Peruspäivä. Maanantai. Kaikki on alussa, viikonloppuna on voinut palautua. Työtä, omaa aikaa ja harrasteita on sopivassa suhteessa. Aamulla, kun herää, on valoisaa, mustarastas laulaa. Kun ehtii kulkemaan kävellen työmatkat ja saa palata siistiin kotiin. Kun eilisen päivän ruoan voi lämmittää päivälliseksi.

4 Mikä asia toisessa ärsyttää – ja mistä taas tykkäät?   

Teini:  Harva asia oikeastaan ärsyttää äidissä. Ärsyttää varmaan eniten se jatkuva käsienpesusta huomauttelu. Tykkään eniten siitä, että äiti on hauska tyyppi.

Äiti: Minuakin ärsyttää harva asia lapsessa, ja silloin, kun ärsyttää, ärsyttää vain hetkellisesti. Joskus harmittaa se, että kolmetoistavuotias sanoo, ettei minun tarvitse neuvoa, ohjata tai sanoa asioista ja sitten asiat lopulta kuitenkin ovat tekemättä. Tai jos kehotan ”kokemuksen syvällä rintaäänellä” esimerkiksi kertaamaan tiettyjä asioita lukuaineen kokeeseen, koska olen liki varma, että juuri se kysytään, toinen nakkelee niskojaan. Ja juuri mainitsemani asia lopulta kysytään.

Tykkään siitä, että kolmetoistavuotias on avoin ja reipas ja sosiaalisesti taitava. Ja hänellä on aivan tietynlaista pilkettä silmäkulmassa. Hän on sopeutuvainen ja omatoiminen, siitäkin tykkään.

Tyttö nojaa käteensä

5 Mikä vie eniten aikaa kotona ollessa?

Teini: En mä tiedä. Aamutouhut ja iltatouhut, kaikki kosmetiikkatouhut. Eikä niihinkään nyt niin paljoa aikaa mene… Ihan tavalliset jutut varmaan vie aikaa myös.

Äiti: Keittiössä touhuilu tai kököttäminen. Keittiöstä näkee kaikkialle ja ulos merelle. Teen paitsi kotihommia, ja ruokaa myös kirjoitusjuttuja melkein aina keittiössä. Vaikka minulla on työhuone. Lisäksi aikaa vie kaikenlainen järjestely. Tai ehkä vain kuvittelen niin. Viikonloppuisin aikaa kuluu myös sohvalla: lojun kirja kädessä tai korvilla ja nautin.

6 Mistä haaveilet juuri nyt?

Teini: Nää kysymykset on vaikeita! Haaveilen eniten siitä, että minusta tulee isona opettaja. Ja jos jotain muuta niin sitten ehkä kesälomasta ja kesälomamatkasta.

Äiti: Monenlaisesta. Kesälomamatka ei ole enää haave, mutta sitä mietin liki päivittäin – kaipaan kesää. Yksi unelmani toteutui, kuin sain jatkaa medianomiopintojani ylempään ammattikorkeakouluun, ja ehkä yksi tulevaisuuden haaveeni on, että jatkaisin tutkimustyötä myös journalismin saralla. Lähinnä terveysviestinnän parissa. Toinen (hiukan arkisempi) haave on se, että saisin hiukan isomman kasvihuoneen omalle takapihalle. Se taitaa ainakin toistaiseksi jäädä tulevaisuuteen, tänä vuonna mennään vanhalla.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Canva

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Lapset Ajattelin tänään

Huhtikuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina

Huhtikuu on kuukausista raadollisin. Kaikki on kesken, on harmaata, katupöly takertuu kurkkuun ja nenään ja silmiin. Vaikka valo lisääntyy ja virkistää, se paljastaa samalla sotkut, pölyt ja tomut. Koko ajan on tunne, että jotain pitäisi tehdä. Onneksi kohta on toukokuu, sitten helpottaa. Kokosin huhtikuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina.

Maisemaikkunan maisema
Viikko alkoi aurinkoisella maanantaiaamulla. On ihanaa, kun valo lisääntyy, erityisesti pidän siitä arkiaamuisin. Ennen työmatkakävelyäni nappasin kuvan olohuoneen maisemaikkunasta. Pohdin, milloinkohan puut alkavat vihertää. Toistaiseksi olen havainnut vain pieniä silmuja.
Sinivuokko metsässä
Sinivuokot ovat varma kevään merkki. Nuppusia näin jo edellisviikolla lähimetsikössä, josta aina oikaisen työmatkoilla. Nyt nuput olivat auenneet. On jotenkin toiveikasta, että ympäristö on ihan harmaa ja ruskea, jotenkin kuollut ja keskeneräinen, mutta yhtäkkiä sieltä ponnistaa heleän sininen kukka täydessä loistossaan. Tykkään!
Elmo-lemmikkisiili
Arki-iltojemme ilo ovat kaksi lemmikkisiiliämme, Elmo ja Selma. Sain hellyyttävän kuvan Elmosta, joka etsii vimmatusti vipeltäen ja vinkuen Selmaa pyyhkeen alta. Vaan Selmapa olikin jo hiekkaklvyssä omassa terraariossaan. Poikasia heille ei ole (edelleenkään) tulossa, ja nyt päätimme, ettemme enää yritäkään sellaisia puuhata. Siilien kanssa elämä on melko helppoa lemmikkielämää: he nukkuvat päivisin ja ovat hereillä illalla ja yöllä. Olemme heidän kanssaan noin 30-60 minuuttia iltaisin, otamme heidät ”ulkoilemaan” lattialle, siistimme terraariot, sylittelemme, laitamme ruoat ja vedet ja sitten sanomme hyvät yöt.
Teatterisillan narsissit
On taas se aika vuodesta. Turun kaupunki koristelee Teatterisillan keltaisilla narsisseilla, ja väki käy kuvaamassa kukoistusta. Niin minäkin. Melkeinpä rakastan tätä hetkeä, näitä kirkkaita, osin vielä nuppuisia, kukkia ja aurimkoista jokimaisemaa, johon kukat sopivat kuin nenä päähän. Kävin kuvaamassa narsissit keskiviikkona hierojan jälkeen, kun minulle jäi aikaa ennen kolmetoistavuotiaan treenikuskausta. Kannatti!
Narsissit sillalla
Ja vielä toinen kuva toiseen suuntaan. Voisin jakaa kolmannen ja neljännenkin, mutta hillitsen itseni. Näistä kuvista tulee kesäinen fiilis. Tai ainakin sellainen fiilis, että kohta kesä koittaa, koita jaksaa tämä kauhea huhtikuu tästä välistä…
Kaksi paria lenkkareita
Olen vatuloinut ja pähkäillyt, miettinyt ja tuumaillut uusien lenkkitossujen ostoa. Olen kysynyt vinkkejä hyvistä kengistä ystäviltä, tuttavilta, kollegoilta ja somesta. Lauantaina vein kolmetoistavuotiaan treeneihin, tein (jäätävässä pohjoistuulessa) lenkin, hain viikonloppukukat ja lähdin puolison kanssa Myllyyn. Heti ensimmäisestä kaupasta, XXL:stä, löytyi kaksi paria sopivia lenkkareita. Toiset ostin sali- ja sisätreenikäyttöön, toisen ulkoiluun. Sali- ja treenitossuihin panostin, ulkoiluun hankin tarjouskengät – katsotaan, miten selviän niillä. Minun piti hankkia toiset kivan väriset ja reippaat, mutta lopulta lähdin kaupoilta kahdet mustat tossut mukanani.
Viikonloppukimppu
Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, kuvana jaan perinteisesti viikonloppukimpun kuvan. Tällä viikolla maljakkoon päätyi mm. pinkkiä ja heleää vaaleanpunaista jaloleinikkiä. Kolmetoistavuotias vietti lauantai-illan ja -yön kaverillaan, ja me vietimme miehen kanssa koti-iltaa ensin molemmat omissa puuhissamme, sitten yhdessä uuden sarjan äärellä. Tai no, kävimme kyllä välissä syömässä Mäkkärillä ja haimme karkkia lähikaupasta, muuten hengailimme kotona. Näin liki viisikymppisenä se tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.

 

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään