Omat suosikkini -blogihaaste

Jatkan tällä viikolla blogihaaste-jutuilla, sillä kirjoituspankistani löytyi vielä yksi julkaisematon haaste. Omat suosikkini -haasteessa vastaan kaikenlaisiin kysymyksiin, jotka koskevat suosikkijuttujani.

Omat suosikkini

1. Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi?

Nyt on vaikea! Olen lukenut ja kuunnellut useita viiden tähden kirjoja, joista jokainen ansaitsisi tulla juuri nyt mainituksi. Minun pitääkin tarkastella kysymystä erityisen tarkasti – mitä tarkoittaa lempikirja, mitä taas kaikkien aikojen? Ja miten ihmeessä perustelen yhden teoksen nostamisen kärkeen kaikista lukemistani tai kuuntelemistani kirjoista?

No, päädyin siihen, että lempikirja tarkoittaa sitä, että se sykähdyttää ja siitä puhuminen pitkän ajan jälkeenkin sykähdyttää. Kirja on vienyt mukanaan, sen myötä olen oivaltanut jotain, ja sen kieleen olen viehtynyt. Puhun teoksesta hyvää ystävilleni, työtovereilleni ja tuttavilleni. Kaikkien aikojen -aikakäsite taas tarkoittaa yleisesti pitkää ajanjaksoa. Voisin siis valita lapsuuden suosikkini tai päätyä aikuisiän lukemistoon. Mutta voinko mainita kirjan, jonka kuuntelin syyskuussa? Päädyin siihen, että voin. Jos haluan.

Ja sitten vastaus: kaikkien aikojen lempikirjani kaikista lempikirjoistani on Joonatan Tolan Punainen planeetta. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ”…se on elämänkertaromaani, jossa tosielämä ja fiktio sekoittuvat toisiinsa varsin ansiokkaasti – lukijana selvitin Googlesta faktoja ja kauhistuin oikeissa kohdissa. Kyyneleet silmissä esittelin teosta ystävilleni ja puolisolleni. Haukoin henkeäni. Kysyin monesti kirjaa kuunnellessani, missä menee totuuden ja fiktion raja.” Lukukokemus on ravisteleva ja kirja kielellisesti taidokas. Minua alkaa itkettää, kun mietin teosta liki puolitoista vuotta lukukokemuksen jälkeen.

2. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?

Voi, näitä on monia! Mutta huoli pois, en perustele vastaustani, kuten äskeisessä kysymyksessä… Haluan vastata kappaleent, jotka juuri nyt saavat hymyn huulille ja jalan vipattamaan: kotimaisisista Kuumaan Rakastaja ja ulkomaisista Maneskinin I Wanna be your slave. Älkää kysykö. Mitään.

3. Mikä on suosikkiruokasi?

Saako vastata spagetti bolognesen? Vastaan se aina ja kaikkialle, koska teen sitä viikoittain (joskus jopa kahdesti) ja koska se vain yksinkertaisesti on hyvää. Toisaalta mieleni tekisi vastata jonkun toisen äidin tekemä pinaattikeitto tai itse tehty lasagne. Pidän siitä, että ruoka on paitsi kuumaa myös täyteläistä, hyvänmakuista ja helppotekoista.

4. Kuka on esikuvasi tai idolisi ja mitä olet oppinut häneltä?

Isoäitini. Aivan ehdottomasti isoäitini. Voisin ottaa mallia monesta hänen tekemisistään, ja joissain asioissa olenkin tehnyt niin. Hän on opettanut hyvyyttä, rakkautta, lempeyttä, neulomista, leipomista ja säästäväisyyttä.  Ennen kaikkea hän on näyttänyt varsin pätevää mallia pitkästä avioliitosta. Mummo on sinnikäs, rehellinen, auttavainen, tarkka. Huomaavainen, kunnollinen, nauravainen ja siisti. Mummo on naisenmitta.

5. Mikä on paras lomakohde, jossa olet käynyt?

Paras? Koska rakasta lämpöä ja lyhyitä lentoja, vastaan Kroatia. Se on kaunis ja monenlaiseen lomaan taipuva matkakohde. En kyllästy, vaikka olen käynyt maassa monta kertaa. Sama koskee Kreikkaa.

6. Mikä on kaikkien aikojen lempielokuvasi?

Haluan vastata (ja se tuli ensimmäisenä mieleeni, kun näin kysymyksen) Kaunis mieli. Ei se ehkä ole ihan parasparas, mutta yksi parhaista, joka on sykähdyttänyt pitkäksi aikaa. Hienot näyttelijäsuoritukset, mukaansa tempaiseva tarina, yllätyksiä ja liikuttavuutta. Kerrassaan upea leffa.

7. Mikä on suosikkivuodenaikasi ja mitä rakastat siinä eniten?

Kesä. Kesä. Kesä. Kesä. Siinä kaikki neljä vuodenaikaa, joista pidän. Tai no, joita suorastaan rakastan. Olen kesäihminen henkeen ja vereen, nautin lämmöstä, kuumuudesta, auringosta, valosta, vehreydestä. Kesällä kaikki kukoistaa ja elämä tuntuu helpolta. Villavaatteet voi pakata kaapin perukoille, ja voin olla pukeutumatta sukkiin. Kesä tarkoittaa itselleni myös pitkää ja palauttavaa lomaa. Vapaata kaikesta siitä, mistä haluaa olla vapaalla.

Mökkilaituri

8. Mikä tv-sarja on vienyt sinut täysin mukanaan?

Sanon kaksi, yhden kotimaisen ja yhden ulkomaisen: Syke ja Normal People. Sykettä olen katsonut aina. Pidän sen rytmistä, tietyistä näyttelijöistä ja siitä, että ympäristö, termistä ja tekeminen tuntuvat tutuilta. osaan etsiä myös ”virheitä”, opin uutta. Palauttavaa suomalaista, suosittelen. Normal People ei esittelyä kaipaa. Kun Connell sanoo ”Obviously”, minä sulan. Olen kirjoittanut siitä aiemmin blogiin. Ihana, koskettava, uskomaton. Hieno. Sanoinko jo ihana?

9. Mikä on suosikkiliikkeesi kuntosalilla?

Maastaveto. Aivan ehdottomasti maastaveto. Koko kropan liike, jossa vaaditaan teknistä taitoa. Tätä liikettä voi hioa, ja tässä kehittyy nopeasti.

10. Mikä on kaikkien aikojen paras lahja, jonka olet saanut?

Olen saanut aivan ihania lahjoja. Niistä kaikkein parhaimman valitseminen on melkein mahdottomuus. Lapsuudesta muistan isänäitini ostaman, pitkään toivomani persikanvärisen uimapuvun, jossa oli takapuolen päällä ja rinnuksessa röyhelöä. Olin kahdeksanvuotias. Uimapuku oli minulle tärkeä, ja kun se hävisi, surin sitä pitkään.

Nuorena sain 14-vuotissynttärilahjaksi toivomani keltaisen (!) radio-kasettisoittimen (oliko se sen niminen?). Sillä nauhoitin Auran Aaltojen Herkku Terkut -ohjelman biisejä kasetille ja kuuntelin lempikappaleitani repeatilla.

Aikuisena olen saanut äitini ajatuksella työstämiä ”installaatiota”, eräänlaisia roomboksena, joilla on minulle aivan oma arvonsa. 40-vuotislahjassa olen minä 5-vuotiaana ja 40-vuotiaana tapetissa, ja keskellä huonetta on Hayn pöytä ja ruusu. Sain lahjaksi myös tuon pöydän oikeassa koossa. Väitöspäivänä sain boksin, joka olin tapetoitu julkaisemillani, väitöskirjaani kuuluvilla artikkelitulosteilla. Lattialla on hattulaatikko ja tohtorinhattu.

Ja sitten 47-vuotissynttäriksi sain uuden älykellon ja parhaan kirjalahjani ikinä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Lokakuun viimeisen viikon parhaat plussina ja miinuksina

Ohi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun…ja sitten onkin marraskuu. Marraskuu on kuukausilistassani hännillä, ja joudun joka vuosi oikein tosissani pohtimaan, miten tästä usein pimeästä, märästä ja kylmästä kuukaudesta selviää hengissä.

Olen tullut siihen tulokseen, että marraskuun pelastaisi pakkanen ja lumi. Pidän kunnon kuumista keskistä ja kunnon kylmistä ja lumisista talvista. Että sitä sitten, kiitos. Sitä ennen kuitenkin lokakuun viimeisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Kuumaan keikka

Ensin plussat…

Mukavat työpäivät. On pakko nostaa listan kärkeen työasiat, sillä pääosin arki on työn tekemistä. Kuten jossakin aiemmassa postauksessani kerroin, työarki on parasta, kun se on riittävän kiireistä muttei kuitenkaan kovin kiireistä. Tai kun siihen pystyy itse vaikuttamaan: voin aikatauluttaa, soveltaa ja tehdä asioita, joita osaan ja joista pidän. Ideaalia.

Tällä viikolla arki kulki juurikin näin. Siksi se on ehdottomasti plus-merkkistä. Viikon kruunasi perjantain koulutusaamupäivä, jossa koulutimme sote-alan ammattilaisia ja tulevia ammattilaisia Turun ammattikorkeakoulun kampuksella toiminnallisiin menetelmiin nuorten terveyden edistämisen työssä. Tupa oli täynnä, ja osallistujat – myös me järjestäjät ja kouluttajat – olimme tyytyväisiä.

Hyvät yöunet. Mikään (mikään ikinä!) ei ole niin tärkeää ja positiivista kuin se, että nukkuu hyvin. Tällä viikolla tunsin nukkuneeni hyvin tai erittäin hyvin liki jokaisena yönä, ja älykello näytti samaa. Viikonlopun yöt olivat liki yhdeksäntuntisia, mistä olin erityisen iloinen. Valvoimme pitkään ja nukuimme melko pitkään. Ihanaa!

Kuumaan keikka Turkuhallissa. Tai Gatorade-hallihan se taitaa virallisesti olla. Kolmetoistavuotias toivoi taannoin synttärilahjakseen Kuumaan konserttiliput, ja me hankimme ne. Minä menin tyttären kanssa kaksituntiselle keikalle. Kannatti. Kuulimme kaikki lempparibiisimme ja totesimme, että pitäisi enemmänkin ”käydä jossain”.

Se on jännä, että joka kerta, kun lähtee kotoa viettämään hieman erilaista iltaa, ajattelee samoin. Jostain syystä (ainakin näin keski-ikäisenä) sitä linnoittautuu mieluusti kuitenkin omaan kotiin… Mutta takaisin aiheeseen: Kuumaa veti hyvin, Johannes Brotherus on taitava ja biisit ovat hienoja.

Viikonloppukahvit kummitytön ja hänen perheensä kanssa. Niin pienestä sitä ihminen on onnellinen. Olin koko viikon odottanut kummitytön ja hänen vanhempiensa tapaamista. Sunnuntaina vihdoin näimme keskustassa kahvilla. Vauveli kasvaa vauhdilla, haluan ehdottomasti nähdä häntä ja heitä usein ja säännöllisesti, jotta saan olla mukana kasvun ja kehityksen ihmeissä.

Jokiranta syksyllä

Sitten miinukset…

Kuumaan keikkapaikka. On pakko sanoa tämä nyt ääneen: Turkuhalli tai Gatorade-halli, mikä se ikinä onkaan, on tunnelman tappava ympäristö. Mitä sitä kaunistelemaan. Toinen miinus keikkaan liittyen on se, että odotin niin kovasti omia lemppareitani ja hittibiisejä alkuun, ikään kuin räjäyttäväksi aluksi, mutta niin ei käynyt. Toki set up oli nytkin oikein kohdillaan, mutta…

Viikonloppukukkapettymys. Näitä sattuu harvoin kohdalle, mutta nyt ensimmäisen maailman murheekseni koitui se, että en lauantain lenkillä saanutkaan perinteistä kimppuani, sillä oli pyhäinpäivä, mitä minä en tietenkään ollut tajunnut. No, hankin kimpun sitten viikkokimpuksi maanantaina.

Räntäsohjoviima. Marraskuu on ikävä. Etenkin silloin, kun sataa ja vihmoo vaakatasossa. Mittarissa oli viisi astetta, mutta se tuntui iholla miinus viideltä. Kuumaan keikan jälkeen kävelimme kolme minuuttia kolmetoistavuotiaan kanssa keskimmäisen poikamme autoon ja olimme aivan uitettuja koiria ja totaalijäässä.  Muistin hetkessä, miltä marraskuu tuntuu.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään