…ja kaikenlaisesta olemisesta ja tekemisestä.

Olen kuunnellut ja lukenut viimeisen kuukauden aikana kolme kirjaa, jotka opettivat jotain elämästä. Lauri Tanskasen Sairaan kaunis elämäni, Lotta Tuohinon Sairaanhoitajan paikka sekä Tuomas Kasevan, Reetta Rädyn ja Olli Seurin Feature! – Kirjoittamisen mestarikurssi tarjoavat monenlaisia oivalluksia ja näkökulmia sekä ammatilliseen että henkilökohtaiseen elämään.

Lauri Tanskanen: Sairaan kaunis elämäni

Tanskanen olisi ehdottomasti voinut ansaita täydet viisi tähteä kirjastaan. Annoin kuitenkin vain neljä enkä osaa edes perustella miksi. Jotain suurta ja ihmeellistä jäi kaiketi puuttumaan, vaikka teos pysäytti, kosketti ja sai pohtimaan elämää, ihmissuhteita, terveyttä ja sairautta syvällisesti.

Tanskanen kertoo tarinansa syöpään sairastuneen näkökulmasta ja vetää juttuun mukaan perheensä, läheisensä ja ystävänsä. Hän on onnistunut luomaan erityisen taidokasta dialogia, ja ajattelen, että osasyy tälle on varmasti se, että Tanskanen on ammatiltaan näyttelijä. Hän kirjoittaa yhteisön ja läheisten tuen tärkeydestä. Kun hän lukee äänikirjasta itsensä ja vaimonsa käymästä vuoropuhelusta kohdat ”Minä rakastan sinua” – ”Minä rakastan sinua”, nieleskelen. Niin väkevä on rakkaus.

Kirja tuokin osuvasti esiin sairastamisen henkilökohtaisen ulottuvuuden, sen, miten kokonaisvaltaisesti vakava sairaus vaikuttaa elämään, olemiseen ja lopulta elämänlaatuun. Teos korostaa ihmisen kykyä löytää voimavaroja ja selviytymiskeinoja kaikenlaisissa tilanteissa – meidät on ihmisinä rakennettu siten, että me kummallisesti selviämme ”kaikenlaisesta”. Siinä on oppia kerrakseen, sen äärelle kannattaa aika ajoin pysähtyä.

Sairaan kaunis elämäni on monella tavalla ja tasolla koskettava tositarina. Se on rakennettu kahteen eri tasoon, menneisyys ja nykyisyys kulkevat onnistuneesti rinnakkain. Kirja herättää ajatuksia, ja näyttelijäperheen elämää kuvataan kiinnostavasti. Onneksi kuuntelin tämän kirjan.

Lotta Tuohino: Sairaanhoitajan paikka

Voi että sentään. Nautin. Kun kuuntelin kirjaa, hymyilin. Kerrankin joku uskaltaa puhua, kirjoittaa ja nostaa kissan pöydälle. Lotta Tuohinon Sairaanhoitajan paikka tarjoaa realistisen kuvan sairaanhoitajan työstä. Se tuo esiin hoitoalan haasteet ja ilot. Teos on lisäksi henkilökohtainen ammatillinen kertomus siitä, millainen on sairaanhoitajien yhteiskunnallinen asema.

Tuohino painottaa kirjassaan potilaslähtöisen hoidon merkitystä ja hoitajien roolia potilaiden hyvinvoinnin edistämisessä. Hän jäsentelee terveysalan ongelmien syitä sairaanhoitajan näkökulmasta:

”Samat kuviot toistuvat kaikkialla, erikoisalasta ja sairaalakiinteistöstä riippumatta. Kun ihmiset toistavat samaa hyväksikäyttöä, hierarkiaa ja hiljentämistä organisaatiosta toiseen, on välttämätöntä todeta, että terveydenhuollon systeemi on rikki. Rikkinäisiä ovat myös ne ihmiset, jotka ovat sisäistäneet ja ottaneet omakseen sen arvot.”

Olen pohjakoulutukseltani sairaanhoitaja (AMK). Tiesin nopeasti jo koulutuksen aikana, ettei ala ole minua varten. Tuohinon teosta kuunnellessani ymmärsin itseäni ja ajatuksiani ”oikeasta alasta” paremmin kuin koskaan. En voisi työskennellä työtehtävissä, joiden arvostus on pohjalukemissa ja palkka syvässä kuopassa. En halua tehdä työtä alalla, jossa työtä ei saisi tai voisi tehdä oman arvopohjansa, koulutuksensa ja tahtotilansa mukaisesti oikeasti hyvin. Haluan työltäni itsenäisyyttä, päätösvaltaa, uuden oppimista ja kehittymismahdollisuuksia. Haluan työtiimin ja -yhteisön, jossa minun on hyvä olla ja jossa siedetään erilaisuutta ja muutoksia. Ja jossa ymmärretään, että tämäkin ala tekijöineen kehittyy (ja niiden on kehityttävä!) alati.

Tuomas Kaseva, Reetta Räty ja Olli Seuri (toim.): Feature! – Kirjoittamisen mestarikurssi

Minä. Rakastan. Tätä. Kirjaa. Sain sen syntymäpäivälahjaksi ystävältäni. En muista koska viimeksi olen saanut lahjan, joka on ilahduttanut näin paljon. Osuva, juuri minulle, toimittajanplantulle, sopiva lahja. Ahmin kirjan hetkessä, vaikka yritin säästellä sen lukemista. Opin ja oivalsin paljon, samalla ymmärsin tuottajia ja editoijia, jotka raamittavat, kommentoivat ja korjailevat kirjoituksia.

Feature! on teos, jossa 15 featureammattilaista jakaa tärkeimmät oppinsa ja vinkkinsä kirjoittamiseen. Uskon, että se auttaa kaikenlaisia kirjoittajia nousemaan uudelle tasolle. Kirjan kirjoittajat puhuvat laadukkaasta featurekirjoittamisesta niin intohimoisesti, että se koskettaa minua lukijana ja toimittajana.

Yksi tärkeimmistä opeista (tämän jo tiesin, mutta toistot ovat kaiken oppimisen perusta…) on, että paras tapa oppia kirjoittamaan on kirjoittaminen. Toinen tärkeä oivallukseni on, että hyvä kirjoittaja lukee ja kuuntelee paljon toisten tuotoksia. Kolmanneksi mainitsen sen, että kunnianhimoinen feature on kaiken aikaa ihmettelemistä ja kyseenalaistamista. Tekstilaji vaatii paneutumista, pohjatonta uteliaisuutta, kokeilemisen kulttuuria ja sinnikkyyttä.

Mainitsinko jo, että minä rakastan tätä kirjaa?

Tähän on tultu.

Minna