Arkisen syysviikon parhaat kuvina

On vaikea uskoa, että elämme lokakuun loppua. Lämmin ja ihana syyskuu sotki ajatukset, enkä millään tajua, että seuraavaksi pitäisi ajatella joulua. Tai ei tietenkään pitäisi, mutta jos joulun on suunnitellut viettävänsä tänä vuonna kotimaassa, lienee sitä syytä edes hitusen ajatella. Sitä ennen kuitenkin koonti viikon touhuista. Kokosin arkisen syysviikon parhaat tällä kertaa kuvina.

Aurajokivarsi syksyllä
Aloitan kuvakoonnin maanantaisella lenkkikuvalla, jonka (yllätys, yllätys) nappasin jokivarresta. Teimme puolentoista tunnin lenkin ystäväni kanssa sillä aikaa, kun kolmetoistavuotias oli yleisurheilutreeneissään. Ehdimme jutella viikonlopun ja viikon ensimmäisen päivän kuulumiset, huokailla iltojen pimeyttä ja hämmästellä maassa lojuvien lehtien liukkautta.
Kupittaan puisto aamuvalossa
Olen saanut nauttia työmatkakävelyistä kahdesti kuluneen viikon aikana – ne ovat edelleen arjessa liki parasta, mitä tiedän. Saa raitista ilmaa ja liikuntaa, ja samalla ajatukset sekä kirkastuvat että nollaantuvat. Kotiin päin kävely on oivaa nollaamista ja palautumista. Kampuksella on mukava pistäytyä kaiken etäilyn vastapainona. Pitäisi piipahtaa siellä useammin, vaikka ns. virallista tarvetta ei olisikaan. Kupittaan puisto on aamuvalossa kaunis, siksi otin siitä kuvan.
Kotitreenivälineet
Viime viikolla treenasin Fitclubin Power I kahvakuula -treeniä ja olin iloinen ja ylpeä, sillä sain otettua jälleen käyttöön 20 kg:n kuulan alavartaloliikkeisiin. Säännöllinen voimatreeni tuottaa tulosta, ja se on iloinen asia! Se myös motivoi jatkamaan joskus hieman puuduttaviakin treenijuttuja.
Aurajokimaisema syksyllä
Keskiviikkona tein jälleen jokirantalenkin lapsen treenien aikaan. Lienee sanomattakin selvää, että pidän eniten lenkkeilystä silloin, kun saan suhata jokivartta edestakaisin… Keskiviikon lenkillä suunnittelimme äitini kanssa ensimmäisen kerran joulua. Päätimme nimittäin oman perheen kanssa viettää tämän joulun Suomessa. Äitini kanssa päädyimme melko ideaaliin ratkaisuun joulunvietosta: varaisimme joululounaan jostakin hotellista ja säästyisimme molemmat kaikelta vaivalta. Hip hei!
Taulu
Torstaina kolmetoistavuotias ja äitini olivat koulupäivän päätteeksi, perinteiseen tapaansa, uimassa. Kun äitini toi lapsen takaisin kotiin, hän toi samalla syntymäopäivälahjani toisen osan (hieman myöhässä). Ja voi, miten ilahduinkaan: paketista paljastui suosikkigraafikkoni syysaiheinen grafiikkataulu. Nyt etsimme puolison kanssa sille sopivaa paikkaa.
Lehtiä, joilla on silmät
Kolmetoistavuotias lähti perjantai-iltapäivällä Eerikkilään leirille. Perjantain vietimme miehen kanssa kaksin, lauantaina hän lähti saarimökille, minä jäin yksin kotiin. Ah. Kirjoitin blogeja ja lehtiartikkeleja, siivoilin, lenkkeilin, kuljeskelin kaupungissa, kahvittelin, söin karkkia, treenasin ja innostuin ystäväni ehdottamasta silmätarraleikistä. Hankimme kahvireissullamme silmätarroja ja etsimme niihin sopivia suita ja neniä. Näistä tuli hauskoja. Käytimme silmiä useamman kerran, sillä niissä kaikissa ei ollut tarrapintaa. Emme siis jättäneet muoviroinaa luontoon.
keppi, jolla on silmät
Kukas se siellä? Minulle tuli tästä silmätarratyypistä mieleen E.T.
Saimme kulutettua melkoisesti aikaa etsiessämme kohtia ja kohteita, joihin voisi liimailla silmiä. Tämä tyyppi on hieman väsähtänyt… Suosittelen tällaisia ulkoiluhetkiä aivan jokaiselle. Ne ovat mukavia ja iloa tuottavia, lisäksi tulee ulkoiltua extrapaljon.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Tätä et tiennyt minusta: Minkälainen ryhmätoimija olen?

Saan usein ja säännöllisesti kysymyksiä työstäni, työtavoistani ja työtehtävistäni. Minulta kysytään, millainen työntekijä olen, miten toimin opettajana tai toimittajana ja mitä kaikkea työnkuviini kuuluukaan. Pitkän syyslomani aikana ehdin pohtia itseäni ryhmä- ja tiimitoimijana.

Niinpä päätinkin kirjoittaa yhdestä kaikkia töitäni koskevasta aiheesta: ryhmässä toimimisesta. Ihan vain siksi, että koen itseni sosiaalisesti taitavaksi, mutta työni tekisin mieluiten itsenäisesti, yksin. Se ei tietenkään ole aina – jos täysin koskaan – mahdollista.

Minnan kuvista tehty kollaasi

Minkälainen ryhmätoimija olen?

Ryhmätoiminnassa ryhmän jäsenillä on monenlaisia rooleja, jotka vaikuttavat ryhmän dynamiikkaan ja tehtävien sujumiseen. Itse tunnistan itsessäni johtajan, ajattelijan ja toimijan. Tarpeen tullen hyppään tarkkailijan saappaisiin.

Vetäjänä tai johtajana olen ryhmän liideri. Johtajana haluan suunnata ryhmän toimintaa, hallita isoja kokonaisuksia, vaatia päätöksentekoa ja varmistaa, että tavoitteet saavutetaan. Olen johtajana lempeä mutta kriittinen – haluan, että asiat sujuvat ja ne hoidetaan kunnialla ja ajoissa maaliin. Vaikka en ole lainkaan jyrä tai diktaattori, saatan sortua ajattelemaan (joskus virheellisesti), että oma ajatukseni on ”se paras” ja toivon, että muu ryhmä taipuisi minun ajatuksiini.

Työkokemuksen myötä olen oppinut tulemaan puolitiehen vastaan. Eihän ryhmätyö muuten ole ryhmätyö? Pystyn elämään monien muiden mielestä hyvien päätösten kanssa, vaikka joskus se voikin ainakin aluksi tuntua hankalalta. Myönnän.

Olen johtajana lempeä mutta kriittinen – haluan, että asiat sujuvat ja ne hoidetaan kunnialla ja ajoissa maaliin.

Ajattelijana olen innovatiivinen ideanikkari. Rakastan sitä, kun saan kehitellä ja keksiä uusia ideoita, näkökulmia ja ratkaisuja. Olen aina ollut luova ajattelija, mikä on eduksi muun muassa kehittämishankkeissa, opetuksessa ja tiimin yhteisten käytäntöjen kehittelemisessä. Minulla on taipumista ideoida ja innovoida isossa mittakaavassa ja suurella pensselillä. Välillä kannattaisi pysähtyä ja pohtia asioita pienemmässä mittakaavassa.

Toimijana olen aktiivinen ryhmän jäsen. Olen osa ryhmää ja osallistun sen toimintaan ja tehtävien suorittamiseen. Tuon mielelläni esiin omia näkemyksiäni ja tuen ryhmän päätöksentekoa. Toimijana on helppo olla yhteisöissä ja ryhmissä, jossa vuorovaikutus on sujuvaa, ihmiset toimivat hyvin yhteen ja tavoitteet ovat yhteisiä. Parasta on, kun kaikki ryhmän jäsenet saavat tehdä itselleen tärkeitä asioita oman osaamisensa mukaisesti.

Havainnoijana tai tarkkailijana keskityn seuraamaan tiimin toimintaa. Tämän roolin olen omaksunut vasta aikuisiällä, ihan viime vuosina. Tähän rooliin siirryn usein tilanteissa, jossa ryhmä on ”vahva tai jyrkkä”, johtajia on useita, päätöksenteko takkuaa, päätöksiä ei saada aikaan tai ryhmä koostuu ajattelijoista, jotka eivät saa ajatuksiaan vietyä nopeasti paperille.

Parasta on, kun kaikki ryhmän jäsenet saavat tehdä itselleen tärkeitä asioita oman osaamisensa mukaisesti.

Näissä tilanteissa otan etäisemmän roolin ja annan muiden keskustella ja ihmetellä. Keskityn itse tarkkailemaan ryhmän toimintaa, dynamiikkaa ja vuorovaikutusta – että tällaistakin tehdään, näinkin voi päättää ja näin nämä ihmiset toimivat. Tarkkailijana voin kertoa oman ajatukseni tai vain sopeutua olemassa olevaan ajatukseen tai päätökseen. Sietää. Sekin on joskus hyvä taito.

Olen huomannut, että roolit ryhmissä vaihtelevat tilanteen, työtehtävän ja ryhmän mukaan. Joskus on pakko siirtyä lennosta toiseen roolin tai toimia monissa rooleissa yhtä aikaa. Itsenäisestäkin tekijästä kuoriutuu ihan hyvä ryhmätekijä, kun oppii tunnistamaan omat roolinsa ja yhteistyötyypit sekä harjoittelee tietynlaista mukautumista ja joustavuutta.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Työ Ajattelin tänään