Ohi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun…ja sitten onkin marraskuu. Marraskuu on kuukausilistassani hännillä, ja joudun joka vuosi oikein tosissani pohtimaan, miten tästä usein pimeästä, märästä ja kylmästä kuukaudesta selviää hengissä.

Olen tullut siihen tulokseen, että marraskuun pelastaisi pakkanen ja lumi. Pidän kunnon kuumista keskistä ja kunnon kylmistä ja lumisista talvista. Että sitä sitten, kiitos. Sitä ennen kuitenkin lokakuun viimeisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin plussat…

Mukavat työpäivät. On pakko nostaa listan kärkeen työasiat, sillä pääosin arki on työn tekemistä. Kuten jossakin aiemmassa postauksessani kerroin, työarki on parasta, kun se on riittävän kiireistä muttei kuitenkaan kovin kiireistä. Tai kun siihen pystyy itse vaikuttamaan: voin aikatauluttaa, soveltaa ja tehdä asioita, joita osaan ja joista pidän. Ideaalia.

Tällä viikolla arki kulki juurikin näin. Siksi se on ehdottomasti plus-merkkistä. Viikon kruunasi perjantain koulutusaamupäivä, jossa koulutimme sote-alan ammattilaisia ja tulevia ammattilaisia Turun ammattikorkeakoulun kampuksella toiminnallisiin menetelmiin nuorten terveyden edistämisen työssä. Tupa oli täynnä, ja osallistujat – myös me järjestäjät ja kouluttajat – olimme tyytyväisiä.

Hyvät yöunet. Mikään (mikään ikinä!) ei ole niin tärkeää ja positiivista kuin se, että nukkuu hyvin. Tällä viikolla tunsin nukkuneeni hyvin tai erittäin hyvin liki jokaisena yönä, ja älykello näytti samaa. Viikonlopun yöt olivat liki yhdeksäntuntisia, mistä olin erityisen iloinen. Valvoimme pitkään ja nukuimme melko pitkään. Ihanaa!

Kuumaan keikka Turkuhallissa. Tai Gatorade-hallihan se taitaa virallisesti olla. Kolmetoistavuotias toivoi taannoin synttärilahjakseen Kuumaan konserttiliput, ja me hankimme ne. Minä menin tyttären kanssa kaksituntiselle keikalle. Kannatti. Kuulimme kaikki lempparibiisimme ja totesimme, että pitäisi enemmänkin ”käydä jossain”.

Se on jännä, että joka kerta, kun lähtee kotoa viettämään hieman erilaista iltaa, ajattelee samoin. Jostain syystä (ainakin näin keski-ikäisenä) sitä linnoittautuu mieluusti kuitenkin omaan kotiin… Mutta takaisin aiheeseen: Kuumaa veti hyvin, Johannes Brotherus on taitava ja biisit ovat hienoja.

Viikonloppukahvit kummitytön ja hänen perheensä kanssa. Niin pienestä sitä ihminen on onnellinen. Olin koko viikon odottanut kummitytön ja hänen vanhempiensa tapaamista. Sunnuntaina vihdoin näimme keskustassa kahvilla. Vauveli kasvaa vauhdilla, haluan ehdottomasti nähdä häntä ja heitä usein ja säännöllisesti, jotta saan olla mukana kasvun ja kehityksen ihmeissä.

Sitten miinukset…

Kuumaan keikkapaikka. On pakko sanoa tämä nyt ääneen: Turkuhalli tai Gatorade-halli, mikä se ikinä onkaan, on tunnelman tappava ympäristö. Mitä sitä kaunistelemaan. Toinen miinus keikkaan liittyen on se, että odotin niin kovasti omia lemppareitani ja hittibiisejä alkuun, ikään kuin räjäyttäväksi aluksi, mutta niin ei käynyt. Toki set up oli nytkin oikein kohdillaan, mutta…

Viikonloppukukkapettymys. Näitä sattuu harvoin kohdalle, mutta nyt ensimmäisen maailman murheekseni koitui se, että en lauantain lenkillä saanutkaan perinteistä kimppuani, sillä oli pyhäinpäivä, mitä minä en tietenkään ollut tajunnut. No, hankin kimpun sitten viikkokimpuksi maanantaina.

Räntäsohjoviima. Marraskuu on ikävä. Etenkin silloin, kun sataa ja vihmoo vaakatasossa. Mittarissa oli viisi astetta, mutta se tuntui iholla miinus viideltä. Kuumaan keikan jälkeen kävelimme kolme minuuttia kolmetoistavuotiaan kanssa keskimmäisen poikamme autoon ja olimme aivan uitettuja koiria ja totaalijäässä.  Muistin hetkessä, miltä marraskuu tuntuu.

Tähän on tultu.

Minna